Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. huhtikuuta 2025

Terveenä

Olen mökillä pitkästä aikaa ihan yksin. Vanhempien kanssa on mukavaa, mutta eniten nautin, kun saan mökkeillä omassa rauhassani. Olen käynyt metsä- ja pellonreunakävelyillä, istunut ulkona auringossa ja välillä kohdalle puhahtavassa tuulessa. Olen istunut keinutuolissa mökin alkovissa ikkunoiden ääressä tuulen suojassa ja katsellut mökkijärvelle. Saunan myös lämmitin, otin mukavat löylyt ja kävin hyvin vauhdikkaasti avannossa. Olen katsellut jäiden sulamista laiturin ympärillä. Olen makoillut mökin lattialla jalat tuolilla lepuuttamassa kipeytynyttä selkää.








Mökkikirjasta katsoin, että viimeksi olen ollut yksin mökillä elokuussa 2022. Kahtena viime kesänä olen kyllä käynyt mökillä, mutta mökkeilin vanhempien turvin, sain valmiit ruuat, saunat ja olo oli huomattavasti huonompi. Kun nyt olen ollut tässä mökillä ja nauttinut omassa rauhassa mökkipuuhista, niin samalla on ikäänkuin konkretisoitunut, että olen nyt parantunut. Olo tuntuu ihan terveeltä ja huomattavan erilaiselta kuin edellisinä kesinä mökillä. Tulin nyt tänne mökille parantelemaan kipeytynyttä selkää, joka sekin tuntuu jo paremmalta, ja samalla sain kokea täällä onnea tervehtymisestä. Olen niin kiitollinen Taivaan Isälle ja Jeesukselle, että olen saanut parantua. Mieltä myös lämmittävät kaikki sairastelunkin aikana rinnalla kulkeneet ystävät.



Olen niin helpottunut, että en enää ole ahdistunut. Olen myös jättänyt viimeisetkin rauhoittavat lääkkeet pois, enkä tarvitse niitä enää. Marraskuussa aloitin työt 20 % työajalla ja helmikuussa siirryin 40 % työaikaan. Normaaliin työssä jaksamiseen on vielä pitkä matka, eikä stressinsietokykynikään varmaan ole lähimainkaan palautunut. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme yli kymmenen vuoden äärimmäisen raskaan ajanjakson jälkeen. Tuota vaihetta, joka sisälsi toki myös paljon ihanaa, olen käymässä nyt terapeutin kanssa läpi.

Olen myös kiitollinen siitä, että lapsilla menee Kultasiivessä ja koulussa hyvin. Tänne mökillekin sain Nooalta ja isiltä terveisiä.


Täytyy lisätä myös parin viikon takainen kuvatervehdys Milkan 8v-synttäreiltä.



torstai 31. joulukuuta 2020

Elämän palaset

Kulunut vuosi on ollut ihan hyvä. Henkilökohtaisesti ajatellen ylivoimaisesti kurjinta siinä oli rotavirus, joka vieraili meillä maaliskuun alkupuolella. En pitänyt siitä ollenkaan enkä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä yli, mutta tuohonkin tapahtumaan alkaa tulla jo mukavasti etäisyyttä. Mukavinta tässä vuodessa on varmaankin ollut se, että maaliskuun jälkeen ei ole tarvinnut mennä sairastelevien lasten kanssa sairaalaan. Toki monet muutkin asiat ja ystävät ovat lämmittäneet kovastikin mieltä. Jos pitää valita mukavimpia hetkiä vuodesta, niin ne kaikki liittyvät ystävien kohtaamiseen.



Korona-aika on tuonut tietysti jonkun verran epävarmuutta ja ajoittain stressiäkin elämään tänä vuonna, mutta ei nyt mitenkään kohtuuttomassa määrin. Ehkä se on myös yhteisöllisenä kokemuksena helpompi kantaa kuin henkilökohtaiset vastoinkäymiset (jollaiseksi korona ei ole ainakaan vielä muuttunut). Voisinkin sanoa, että tämä on ollut itselle helpompi vuosi kuin jotkut edeltäjänsä, kun kaikki on sujunut tänä vuonna aika hyvin. Toisin sanoen ainakaan koko ajan ei sada niskaan uusia vastoinkäymisiä, mutta eihän tietysti kaikista aiemmista ikävistä kokemuksista ole tosiaan tullut päästyä kunnolla yli, joten välillä ne vaivaavat mielessä. 

Välipäivinä olemme saaneet viettää muutaman päivän mukavaa lomaa puolison kanssa kahdestaan, kun lapset ovat Ilona-jaksolla. Lapsia tuli jo kovin ikävä, mutta kyllä pieni loma tekee hyvää päälle ja parisuhteelle. Loma kului kotoilun merkeissä. Sisälläni asuva pieni kotoilija ei ole pistänyt vastaan.

Kiitollisena Taivaan Isälle ja häneen turvautuen on hyvä siirtyä uuteen vuoteen. Vaikka maailman meno muuntuisi millaiseksi jännitysnäytelmäksi, niin voimakkaimman suojassa ei ole hätää.


 

 





Näistä lomakuvista tulee mieleen, että elämä on vähän niinkuin palapeli. Onneksi sitä ei varsinaisesti itse tarvitse koota valmiiksi, tai no ei ainakaan mahdollisimman nopeasti niin, että saisi ruokapöydän taas vapaaksi syömisiä varten. Aika näyttää, millaisia kiemuroita ja kuvioita siihen muodostuu. Taivaan Isä tietää sen kaiken aikaa.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle! 

tiistai 11. elokuuta 2020

Lomakuulumiset

Heinäkuun alkupuolella meidän ensimmäisellä lomaviikolla lasten flunssat aiheuttivat stressiä ja lomailu ei oikein sitten onnistunut siinä tilanteessa. Saimme tutustua myös koronatestaukseen. Nooa oli ensimmäinen sairastaja ja minulle oli aluksi epäselvää, mihin hänen kohdallaan pitäisi soittaa, joten soitin useampaankin osoitteeseen. Myös oli epäselvää, jatkuuko Nooan kuumeilu ja joutuuko hänen kanssaan lähtemään sairaalaan. Lopulta kun pääsimme seuraavana päivänä testiin asti, niin itse testi oli kuitenkin helppo ja nopea suun kautta otettuna, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tuloskin tuli jo seuraavana päivänä. Muutenkin lasten flunssat menivät ihan hyvin ohi eikä sairaalahoitoa onneksi tarvittu. Vaikka koin siinä stressiä ja myös harmitusta loman pilaantumisesta, niin koin myös Jumalan huolenpitoa, sillä saimme tuosta flunssatilanteesta huolimatta apua lasten hoidossa. 

Seuraavalla viikolla olimme taas töissä, mutta koin itseni flunssaiseksi ja kävin myös itse sitten testissä. Silloin lapset olivat päiväkodissa flunssan mentyä ohi ja kun oli erikseen sovittu, että päiväkotiin voi jo tulla. Toisena päivänä sieltä tuli kuitenkin "väärä hälytys" lasten flunssaoireisiin liittyen. Päiväkodin johto oli huolissaan, että lapsilla olisi noussut kuumetta, mutta kyse oli huonosta oireiden tulkinnasta (tai ehkä johtohenkilön haluamasta oireiden ylitarkkailusta). Itseäni alkaa yleensä hermostuttaa melko herkästi, jos normaalilämpöistä lasta luullaan kuumeiseksi, varsinkin jos mitään muita oireita ei ole. Minun piti sitten soittaa sairaalalle lastenpolille ja sillä asia kyllä selvisi eikä meidän tarvinnut hakea lapsia kesken päivän kotiin. Lapset olivat silloin kahdestaan ryhmätiloissa eli siellä ei ollut muita lapsia, vain kaksi hoitajaa. Silti toki ymmärrän myös sijaistavaa johtohenkilöä, jolla oli suuri vastuu. Lisäksi hän toimi toisaalta melko kivasti ja keskustellen kanssani eikä tehnyt hätäisiä päätöksiä, mutta jäin kaipaamaan sitä että hän olisi luottanut enemmän meidän vanhempien arviokykyyn lasten oireista. Ehkä se on liikaa odotettu tällä haavaa. Tilanne oli joka tapauksessa aika stressaava ja siitä jäi hieman huolta, miten selviämme syksyllä flunssatilanteissa, jos päiväkoti peruu kylmästi lasten hoidot ja tilanne voi kestää niin kauan että se käy kovin rankaksi meille. Ja lisäksi väärät hälytykset flunssaoireista ovat mahdollisia ja varmasti stressaavia.

Olen toki valmis venymään mahdollisimman pitkälle niissä tilanteissa, joissa on oikeasti tarvetta. Jos on tartuntavaaraa, niin yritämme varmasti selvitä keskenämme ilman päivähoitoa, jotta kovin monet hoitajatkaan eivät altistuisi, mutta se ei välttämättä niin kamalan pitkään onnistu ja silloin olisi mukava jos meitä ainakin ystävällisesti kuunneltaisiin viranomaisten taholta. Hoitoa voisi ja kuuluisi varmaan järjestää tarvittaessa kotiin, mutta tuntuu että meidän tilanteessa oikeastaan mihinkään ei voi luottaa, paitsi Jumalaan.

Seuraava viikko oli taas lomaviikko ja se onnistui ihan mukavasti, vaikka sää olisi voinut olla parempikin. Viikonloppuna pääsimme puolison kanssa pieneen kotimaan lomareissuunkin lasten ollessa Ilonassa.









Reissun jälkeisellä viikolla oli perheaikaa lasten kanssa, mutta Milkan voinnista oli hieman huolta, sillä hän oli erityisen kitiseväinen. Keskiviikkona ja torstaina oli lasten tarkoitus lähteä taas pariksi päiväksi päiväkotiin, mutta keskiviikkoaamulla luulimme Milkan tulleen uudelleen kipeäksi ja päätimme, että hän jää kotiin. Onneksi paha olo meni kuitenkin ohi eikä flunssaoireita tai uutta tautia tullut. Loppuviikko menikin sitten taas hieman paremmin.











Viimeinen lomaviikko tuntui kaikista rentouttavimmalta, siihen mahtui sekä parisuhdeaikaa mökillä että perheaikaa lasten kanssa kotona.









Viime maanantaina palattiin taas arkeen, eli lapset lähtivät päiväkotiin ja itse jatkoin etätöitä kotona, ja keskiviikkona oli myös Nooan toisen esiopetusvuoden ensimmäinen päivä. Nooa olisi iän puolesta jo koululainen, mutta pidennetty oppivelvollisuus mahdollistaa toisen esiopetusvuoden. Ensi vuonna sitten ekalle luokalle!






perjantai 26. lokakuuta 2018

Carnitene

Niin pieni, mutta ei ollenkaan ihan niin harmiton tapaus, kuin mitä sen koosta voisi päätellä.

Mikä se Carnitene sitten on? Lääkärin sanojen mukaan se ei ole aminohappo, mutta googlehaut kyllä kovasti viittaisivat siihen suuntaan, että aminohappohan se. Joka tapauksessa sen suomenkielinen nimi on karnitiini, ja sitä käytetään Nooan ja Milkan sairauden hoidossa. Lisäksi sitä käytetään myös sydänlääkkeenä, joten me emme (onneksi) ole aivan ainoat kyseisen lääkkeen käyttäjät tässä maassa.



Kun Nooan sairauden syy ja diagnoosi selvisi vuonna 2015, niin samalla selvisi, että sairauden hoitoon on kuin onkin olemassa jonkinlainen hoitokeino, vaikka se ei parantava tai sairauden etenemistä pysäyttävä hoitokeino olekaan. Tuo hoitokeino koostuu kolmesta asiasta: ruokavaliosta, jossa valiinin ja kahden muun aminohapon määrät on minimoitu, sekä kahdesta lääkkeestä: karnitiinista ja B5-vitamiinista. Nooalla karnitiinin käyttö olisi muutenkin pian aloitettu sydänongelman takia.

Alussa karnitiinin kanssa oli vain pienimuotoisia ongelmia. Sen saamiseksi tarvitaan reseptin lisäksi paperinen erityislupa apteekkiin vietäväksi. Näiden tekeminen oli tietysti lääkärille ihan rutiininomaista. Lääkkeet aloitettiin Taysissa osastojaksolla, ja siellä oli käytössä karnitiini, jonka vahvuus oli 1g/10ml. Jakson lopussa lääkäri teki paperit tästä lääkkeestä ja pääsimme lähtemään kotiin. Voisimme heti kotikaupungissa käydä apteekissa ja saada ajoissa lisää lääkkeitä, joita saimme vain vähäsen sairaalasta mukaan. Koska tilanne oli kiireinen, niin ne välitettiin faksilla apteekkiin. Olimme vasta puolivälissä kotiin, kun kuitenkin apteekista soitettiin, että tästä lääkkeestä ei sitten saa kelakorvausta ja sehän on ihan hirmuisen kallis lääke. Onneksi rinnakkaisesta tuotteesta, jonka vahvuus on 2g/10ml, saa kelakorvauksen. Jos siihen saa uuden erityisluvan ja reseptin. Äkkiä soittamaan lääkärille, ennen kuin tämä ehtisi lähteä töistä kotiin.

En enää muista, oliko lääkäri vielä töissä, tai muutakaan yksityiskohtia. Tai muitakaan kaikkia seikkailuja tämän lääkkeen kanssa. Se vaan jäi mieleen, että onneksi apteekissa oltiin valppaampana kuin sairaalassa, nimittäin tällä hetkellä Nooan tarvitsema karnitiini tulisi maksamaan noin 2500€ vuodessa ja Milkan 1000€, koska hänellä on pienempi annos.

Nämä asiat ovat taas tänä vuonna tulleet ajankohtaisiksi. Kevättalvella apteekista sanottiin, että karnitiinin kelakorvattavuus on päättymässä 30.6. Yleensä lääkefirma hakee omalle tuotteelleen korvattavuutta, mutta ilmeisesti firma ei ollut hakenut sitä, ainakaan ajoissa. Juttelimme sairaalassa sosiaalityöntekijän kanssa, joka lupasi ystävällisesti selvittää tätä varsin monimutkaista asiaa. Hän sai selville, että jos lääkefirma ei hae korvattavuutta, niin joku käyttäjistä voi sitä myös hakea, ja riittää kun yksi käyttäjä hakee sitä. Lääkärin pitäisi tehdä kasa papereita ja asiakkaan pitäisi mennä niiden kanssa apteekkiin, missä selvitellään hakemuksen tekoa. Ei kuulostanut houkuttelevalta kaikkien muiden "normaalien" apteekkiasioidemme lisäksi. Sosiaalityöntekijä ehdottikin, että annetaan ajan kulua ja katsotaan kesäkuussa, mikä on tilanne. Se oli tietysti aika jännittävä vaihtoehto, koska tuollaisen asian kanssa ei halua joutua mihinkään paniikkikiireeseen viime metreillä. No, viimeiseen kesäkuun viikkoonhan se jäi kuitenkin. Milka itki kesäkuussa niin paljon, että karnitiini tai muutkaan hoidettavat asiat eivät olleet päällimmäisenä mielessä. Kun muistin asian juhannuksen jälkeen, niin ajattelin, että tuo sosiaalityöntekijä on varmaan jäänyt jo kesälomalle. No, onneksi hän ei ollut, ja hän löysi netistä jonkun taulukon, jonka mukaan juuri meidän karnitiinimme kelakorvattavuutta oli jatkettu. Kaikki oli siis, ainakin karnitiinin osalta, hyvin.

Noh, elokuussa, kun karnitiini oli kaapista taas lopuillaan, niin saimme kuulla apteekista, että tuotetta ei ole nyt saatavilla, vaan se on loppu tukusta. Näin käy aina joskus jonkun harvinaisemman tuotteen kohdalla, eikä se meillekään ollut ensimmäinen kerta. Tilanne oli kuitenkin huolettava, koska karnitiini ehkä mahdollisesti on hyvinkin tärkeä lääke meidän lapsillemme. Vaikka emme oikein tiedä, onko siitä paljon vai vähän hyötyä. Apteekki selvitteli, milloin sitä mahdollisesti taas saataisiin. Ehkä seuraavan viikon lopussa. Siihen asti meidän varasto ei riittäisi. Taysin lääkäri sanoi, että lääke ei saa ainakaan loppua yhtäkkisesti, vaan täytyy ensin vaikka puolittaa annos. Niinpä teimme säännöstelylaskelmia. Lisäksi oli pakko ottaa yhteyttä omaan sairaalaan, olisiko siellä osastolla ko. lääkettä ja voisimmeko saada sitä lainaan. Sosiaalityöntekijä välitti tätä asiaa osastolle ja saimme lupauksen, että lääkevastaava hoitaja soittaa meille seuraavalla viikolla, kun hän tulee töihin. Laskin, että tarvitsemme 8 pulloa, että selviämme siihen arvion mukaiseen päivämäärään asti. Apteekissa ei kuitenkaan oltu varmoja, saako karnitiinia vielä silloinkaan. Noh, hoitaja soitti ja kertoi, että heillä ei ole niin montaa pulloa, mutta saamme kaikki loput, mitä heillä on. Osastolla on monesti käytetty meidän lääkkeitä, kun siellä ei harvinaisempia lääkkeitä aina ole. Onneksi jonkun aikaa sitten sinne oli tilattu meidän tarvitsemaa lääkettä ja sitä oli vielä hiukan jäljellä. Teimme taas säännöstelylaskelmia, kävimme apteekissa, josta soiteltiin tukkuun ja selviteltiin, tuleeko lääke. No, lopulta se tuli arvion mukaisesti, eikä se loppunut kesken. Ainoastaan Nooa joutui menemään viikon verran puolikkaalla annoksella.

Kyllä luulimme, että Carnitenen ongelmat ovat vähäksi aikaa ohi. Eivätpä olleet.

Tällä viikolla meillä vanhemmilla oli kauan odotettu kahdenkeskinen lomamatka Turkuun, ja lapset olivat Ilonassa. Reissu meni hyvin eikä mennyt ollenkaan pilalle, mutta asioiden selvittelyltä ei tälläkään kertaa vältytty.

Tiistai-aamupäivällä olimme ajelemassa Tamperetta ja Turkua kohti, kun puoliso sai puhelun. Ajattelin ensin, että se oli hänen työasioitaan, mutta sitten kuulin hänen sanovan hiukan kireällä äänellä, että "täytyy sitten selvitellä sitä lääkärin kanssa". Kerkesin jo säikähtää, että oliko puhelu sittenkin Ilonasta ja pitääkö meidän jo kohta kääntyä kotiin päin. No, ei se onneksi sieltä ollut, vaan apteekista. Meillä oli taas karnitiini lopussa ja olimme juuri tilanneet sitä lisää molemmille lapsille. Nyt kuitenkin apteekista kerrottiin, että karnitiinin myyntiluvan haltija on vaihtunut, eikä tuotetta voi tilata ilman uusia erityislupia. Lääkärin pitäisi siis tehdä uudet erityisluvat ja reseptit ja ne pitäisi saada mahdollisimman pian apteekkiin. Onneksi Taysin lääkärin kanssa toimii nopea sähköpostiyhteys hyvin, jos hän vaan on töissä. Toivoin, että hän olisi, ettei tarvitsisi ruveta soittelemaan omaan sairaalaan lastenpolille, jossa asia hoituu useimmiten välikäsien kautta. Naputtelin autossa sähköpostia ja kysyin, onnistuisiko paperien faksaaminen apteekkiin. Vanha myyntiluvan haltija oli Sigma-tau ja uusi taas AlfaSigma tai jotain sinnepäin. Onneksi lääkäri oli töissä ja vastasi, että onnistuu huomenna. Isä soitti vielä apteekkiin, jolloin sieltä selvisi, että faksi ei oikein käykään, ainakaan kovin hyvin. Salattu sähköposti olisi kuulemma paras. Noh, naputtelin uutta viestiä lääkärille ja toivoin, että hän ei pidä meitä liian vaativina asiakkaina. Onneksi lääkäri on mukava ja vastasi taas illemmalla, että eiköhän se onnistu. Epäilimme, että olikohan karnitiinin myyntiluvan haltija vaan päättänyt vaihtaa nimeään, ja siitä kaikki tämä vaivannäkö.

Pääsimme Turkuun ja seuraavana päivänä keskiviikkona kävimme mm. opastetulla kierroksella Turun linnassa. Kierroksen aikana puoliso oli saanut kolme puhelua apteekista. Paperit lääkäriltä eivät olleet vielä tulleet ja lisäksi oli selvinnyt, että myyntiluvan haltijan vaihtumisen myötä lääkkeellä ei ollut myöskään enää kelakorvattavuutta. No voi apua. Tämä alkoi tuntua jo hiukan liian hankalalta, kun keväällä ja alkukesällä oli jo ollut epätietoisuus kelakorvattavuudesta, joka sitten kuitenkin päättyi parhain päin. Laskimme, että meillä ei kyllä millään olisi varaa ostaa karnitiinia itse ainakaan normaaleita 3kk annoksia. Vaikka Nooa ehkä saisikin ne takaisin vakuutusyhtiöltä, niin Milka ei saisi, koska Milkalla ei ole sattuneesta syystä vakuutusta. Eikä Nooan vakuutuskaan kauan riittäisi moiseen, koska siinä on vakuutuskatto 17000€. 2500€ vuodessa yhteen ainoaan lääkkeeseen täyttäisi sen liiankin pian. Onneksi olin melko varma siitä, että kelakorvattavuus karnitiinille saataisiin taas jossakin vaiheessa, koska aiemminkin näin kävi. Oli kuitenkin aivan mahdollista, että siihen tulisi väliä ja joutuisimme ainakin nämä lääkkeet maksamaan itse. Lähetin uuden ryhmäsähköpostin Taysiin ja omaan sairaalaan, jossa kerroin tilanteesta ja kysyin, että mitäs tehdään. Toivoin, että sosiaalityöntekijä selvittäisi taas asiaa. Illalla, kun olimme Turun kaupunginteatterilla, niin tähän tuli vastauksia. Taysin sosiaalityöntekijä oli kaivanut esiin kesällä tapahtuneen muutoksen ja taulukon, jonka mukaan meidän karnitiini on saanut kelakorvauksen, vaikka kaikki rinnakkaisvalmisteet eivät saaneet. Eli asia olisi kunnossa. Oma sosiaalityöntekijä myötäili tätä, että nyt on varmaan apteekki katsonut väärin. En ollut ollenkaan varma, että apteekki olisi tehnyt virheen, mutta ajattelin palata aamulla asiaan. Torstai-aamuna olikin jo kotiin lähdön aika ja ennen lähtöä viestitin taas sairaalaan. Että taulukossa mainittu myyntiluvan haltija oli se vanha, ja että apteekista sanottiin, että kelakorvattavuuden puute tällä hetkellä liittyi juuri myyntiluvan haltijan vaihtumiseen. Taysin sosiaalityöntekijä vastasi, että hän laittaa tästä Kelaan kyselyä. Siihen ei vielä ole tullut vastausta.

Onneksi apteekki oli taas tänään eli perjantaina ottanut yhteyttä puolisoon ja saanut selvitettyä asiat Hilan ja Kelan kanssa. Kelasta oli nyt tieto, että apteekki saa myöntää kelakorvauksen. Loppu siis hyvin, kaikki hyvin.

Ainoastaan meillä meni jonkun verran "ylimääräistä" rahaa, kun molemmille lapsille piti hakea uudestaan erityisluvat ja vielä pikana, sen takia, kun myyntiluvan haltija vaihtui. Pääasia kuitenkin, että itse lääkkeet saadaan kelakorvauksella.

Reissu ei tästä kovin paljoa kärsinyt ja meni muutenkin hyvin. Kiitos Taivaan Isälle siitä ja taas yhden asian järjestymisestä. Kiitos myös puolisolle yhteydenpidosta apteeekkiin päin. Emme hoida ihan kaikkia asioita tähän tapaan, mutta nyt oli aika mukavaa, että puoliso hoiti puhelut apteekkiin ja minä taas viestit sairaalaan.

Tämä ei edes ollut kovin iso tai stressaava ongelma, varsinkin kun sitä yhdessä hoidettiin. Mutta ajattelin jakaa vilkaisun meidän lääkehuoltomaailmaamme.

Yleisenä löpinänä vielä kerron, että apteekista tilattavia tuotteita on lapsilla noin 24. Aika monet tuotteet ovat siis samoja molemmilla, mutta ne on laskettu erikseen mukaan, koska ne täytyy tilata ja hakea molemmille erikseen ja ne täytyy myös säilyttää eri kaapeissa lapsen omassa varastossa, mm. kelakorvausten takia. Tietysti hätätilanteessa voi lainata pieniä määriä toiselta lapselta, jos toisella on. Muutama lääkkeistä vaatii erityisluvat, jotka uusitaan ja haetaan vuosittain. Merkittävä osa apteekkituotteista on ruokavalmisteita lasten monimutkaiseen ruokavalioon. Tuotteet pitää käydä Kelan aikarajojen mukaan tilaamassa apteekista, yleensä siis pystyy tilaamaan 1-4 tuotetta kerrallaan. Kun ne ovat tulleet apteekkiin, niin ne pääsee hakemaan, yleensä auton ja ostoskärryjen kanssa, sillä etenkin ruokavalmisteet vievät paljon tilaa. Apteekkikäynneille tulee yleensä tarvetta yleensä useamman kerran viikossa, eivätkä asiat aina hoidu kovin nopeasti siinä apteekin luukulla, kun on useita tuotteita ja/tai harvinaisempia tuotteita. Suurimmasta osasta niistä saa kelakorvauksen, jolloin kelakatto (600?€/lapsi) täyttyy joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen tuotteet maksavat 2,50€/ostokerta/lapsi. Joillakin lääkkeillä ei ole kelakorvattavuutta johtuen pitkälti siitä, että sairaus on harvinainen ja myös hoitokeinot ovat harvinaisia. Ne pitää maksaa itse. Nooalla niistä voidaan hakea korvaus vakuutuksesta, mutta vakuutusyhtiö ei suostu maksamaan kaikista tuotteista, jos niitä ei ole heidän lääkelistallaan.

Ylipäätään kaikkea lasten asioiden hoitoa on niin paljon, että se kävisi kyllä ihan hyvin osa-aikaisesta palkkatyöstä. Omaishoitajan työ ei tosiaankaan rajaudu vain hoitotyöhön.
posted from Bloggeroid

torstai 5. heinäkuuta 2018

Keskeytynyt loma

Tämä kesä on ollut hankala. Jos tuollaista lievää ilmaisua nyt käyttäisin.

Kesäkuu oli vaikea Milkan kanssa, eikä Milka ole edelleenkään oikein kunnossa, vaikka pahin menikin ohi.

Maanantaina alkoi ensimmäinen lasten yhteinen 3vrk mittainen Ilona-jakso. Oli siinä paljon puuhaa, mutta saimme lopulta melko onnistuneesti lapset ja heidän kaikki välttämättömät tarvikkeensa toimitettua Ilonaan. Siitä lähdettiin sitten vapaa-ajan viettoon. Minä lähdin mökille, aluksi yksin, kun tarjoutui sellainen tilaisuus. Mökillä oli mukavaa, vaikka olinkin aika lopussa sinne päästyä ja vaikka tiistaina piti lähteä vähän asioitakin hoitamaan.



Keskiviikkoaamuna Ilonasta tuli kuitenkin puhelu, joka katkaisi lomailun kovin lyhyeen. Nooalla oli mitattu 39,7 asteen kuume. Korkein ikinä! Yö oli ollut myös itkuinen, niinkuin usein infektion iskiessä on. Emme olisi päässeet tarpeeksi nopeasti hakemaan Nooaa, joten soitin ensin lastenosastolle ja sen jälkeen tilasin Nooalle ambulanssin hätänumerosta. Sitäkään ei ole tullut aiemmin tehtyä. Ilonan hoitaja lähti Nooan kanssa päivystykseen ja me vanhemmat jäimme hiukan hermostuneena laittamaan mökkiä kuntoon, ja lähdimme ajamaan kotikaupunkia kohti. Hain Nooan lääkkeet ja tavaroita Ilonasta, mutta Nooa oli vielä päivystyksessä hoitajan kanssa, kun pääsin paikalle. Kuume oli laskenut kyllä kipulääkkeellä. Nooa oli hikoillut silloin itsensä aivan märäksi ja häntä yskitti paljon. Myöhemmin selvisi, että veriarvotkin olivat ihan ok ja ihan tavallinen virustauti on kyseessä. Lisäksi tänään löytyi korvatulehdus, jota hoidetaan antibiootilla. Nooa varmaan pääsee jo huomenna kotiin, ja toivottavasti hän paranee pian. Nooa on todella reipas potilas.



Itse olen ollut todella väsynyt loman keskeydyttyä, sillä en varmaan ollut kunnolla ehtinyt vielä palautumaan kaikesta viime aikojen touhusta. Ja olihan tämä, tai olisi ollut, ensimmäinen kunnon omaishoidon vapaa pitkään aikaan. Sairaalajaksojen aiheuttamat poikkeustilanteet tuntuvat aina raskailta. Onneksi Nooalla ei ollut mitään sen pahempaa hätää, vaikka korkealle noussut kuume vähän säikäytti. Pelkäänpä, että sama tauti saattaa tarttua meihin muihinkin. Olisi todella kurjaa, jos pikkuinen Milka joutuisi vielä tulemaan noin kipeäksi, kun hän ei ole muutenkaan kunnossa.

Toivotaan kuitenkin, että kohta päästäisiin taas normaaliin arkeen kiinni.
posted from Bloggeroid