Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. joulukuuta 2022

Joulukuvia

Taaskin joulu riemuineen
tänne saapui lauluineen











Julista se kaikkialle
etelään ja pohjoiseen


Kunnia nyt Jumalalle
rauha päälle maan!










perjantai 23. joulukuuta 2022

Jouluaaton aattona

Mitä ajattelin tänä aamuna?




On niin ihanaa herätä Taivaan Isän sylissä. Hän on lähelläni, Hän on kanssani, ja auttaa. Ajattelin, että Hän täyttää koko huoneen. Tarkemmin ajatellen, ei Hän mahdu tähän huoneeseen, Hän on niin suunnaton. Ei Hän mahdu edes koko maailmankaikkeuteen. Ei Jumalaa voida laittaa mihinkään rajoihin. Aivan niin kuin kuningas Salomo aikoinaan joutui toteamaan: Eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riittäisi sinulle asunnoksi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut!
(1. Kuninkaiden kirja 8:27 FINRK)

Silti Jumala tuli hyvin pieniin rajoitteisiin, kun Hän tuli ihmiseksi. Rajoittamaton, mittaamaton, ihmeellinen tiedossa, viisaudessa, voimassa ja kunniassa tuli äidin kohtuun avuttomaksi alkioksi, sikiöksi ja syntyi yhtä avuttomana vauvana kuin meistä jokainen. Siinä oli Kaikkivaltias hyvin pienessä asunnossa. Vaikka ei Hän mahdukaan mihinkään rajoihin, niin silti Hän voi noin tehdä, ja tekikin.

Hän halusi olla kanssamme. Hän antoi itsensä sitä varten.




Hänen nimensähän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Ei "Jumala meidän kanssamme" tule väkisin kenenkään luo, jos Häntä ei toivota. Mutta Hän kuulee, kun ihminen sanoo: Jeesus, tule luokseni, tule kotiini, tule elämääni. Silloin Hän tulee, sillä sitä Hän haluaa, olla kanssamme.

Eikä Hän tule vain osittain. Hän antaa itsensä kokonaan. Hän osoittaa rakkautensa uudelleen ja uudelleen, eikä vain tipoittain, vaan sylin täydeltä.




Hän on ilon lähde, se suuri ilo, josta enkeli ilmoitti: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapauttaja, joka on Kristus, Herra.

Toivon jouluusi tätä iloa ❤️

torstai 22. joulukuuta 2022

Aatonaatonaatto

Jospa muutaman joulukuvan saisi laitettua tänne blogiin. Tästähän se nimittäin alkaa, kun kuusi on tullut sisälle. Siis se jouluisuus.

Ennen kuusen tuloa lapset tulivat loma-ajan päivähoidosta. Milkan bodyn alla oli piilossa kummallinen punainen kangasmytty, joka sitten löysi tiensä päähän, ja välillä se oli kyllä jalassakin kilisevän kulkusen takia.







Meillähän ei joulupukki käy, eikä mielellään oteta vastaan, mutta tontut ovat sitten toinen juttu. Kuusenkin toi jonkinlainen lakiton tonttu eteiseen asti. Sahaushommiinhan siitä sitten jouduttiin, koska kuusen runko oli aivan liian paksu meidän kuusenjalalle. Mutta nyt se sitten puu jököttää sisällä ja täytyy päättää, menisikö sitä yöksi nukkumaan vai jäisikö olohuoneeseen katselemaan, kun kuusi juo vettä. On se kuitenkin luikittava nukkumaan heti sitten, kun yöhoitajat tulevat lapsille. Yöaikaan sitä haluaa mieluummin olla omissa oloissaan, nukkuu sitten tai ei. Milkalla on onni ja etuoikeus nukkua melkein samassa huoneessa kuusen kanssa, vain oviverhot ovat välissä. En tiedä sitten, tykkääkö hän kuusen tuoksusta ollenkaan niin paljoa kuin äitinsä.






Milkasta oli tänään enemmän kuvia, koska allekirjoittaneella oli Milkan hoitovuoro ja sillä välin kun me teimme Milkan kanssa hänen ruokansa ja keittiöhommat ja otimme tonttukuvia, niin Nooa oli iskän sylissä viettämässä laatuaikaa omassa huoneessaan.

Hyvää joulun odotusta kaikille tontuille, ihmisille, lakillisille ja lakittomille tasapuolisesti.

Lapset olivat muuten nähneet pukin tänään, mutta vain pikaisesti, jossain ulkosalla. Tai ainakin pukki oli nähnyt lapset. Muuta en tiedä.

perjantai 25. joulukuuta 2020

Hyvää joulua

Joulu on ollut tähän saakka hyvä ja rauhallinen. Ja niin stressitön, kuin toivoa saattaa. Kaikki ovat terveinä. Kaikki asioita, jotka eivät ole ihan joka vuosi toteutuneet. Kyllä nyt on sitten hyvä olla tässä leppoisassa joulussa.








Nyt on joulu. 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.   

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Jesajan kirja 9:1‭, ‬5 FB92

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulun odotusta

Tässä on meidän kaksi kotitonttua.



Jouluna on tiedossa perheaikaa neljästään, ja se onkin oikein mukavaa. Perhepäiviä ei ole ollut ollenkaan liikaa. Toivottavasti kaikki pysyvät terveenä, niin saadaan viettää niin rauhallinen joulu, kuin se nyt on mahdollista. Tekemistähän siinä riittää melkeinpä aamusta iltaan ja joudumme elämään sen aikataulun mukaan, mikä lapsilla on ruuan, veden ja lääkkeiden suhteen. Aikuisille laitetaan jouluisammat eväät. Kääntöpuolena siinä on sitten kuvan mukaista söpöilyä aamusta iltaan. Ovat ne vaan niin iloisia ja söpösiä kultamurusia.

Tänä vuonna meille on tulossa niin sanottu koronakuusi, koska se on hankittu joulunvieton rajoitussuositusten vuoksi eri tavalla kuin yleensä. Ukki on tuonut meille joulukuusen joka ikisenä jouluna tähän saakka, mutta tänä vuonna minä sitten päädyin vapauttamaan hänet tästä diplomitehtävästä ja tilasin kuusen netistä. Sen pitäisi tulla suoraan kotiovelle vähän ennen joulua. Hieman kyllä jännittää jo.

Päiväkodissa lapsilla on ollut monenlaisia tonttumaisia puuhasteluja. Saimmekin juuri kotiin hienot kuvakoosteet syksyn touhuista. Koetin ottaa niistä vielä puhelimella kuvia tähän blogiin.



Milkalla on pari uutta telinettä kokeilussa päiväkodilla. Me vanhemmatkaan emme ole niitä oikeasti nähneet, mutta yllä näkyvä kulmatuoli on kuulemma oikein hauska. Niitä ei enää valmisteta, mutta tämä yksilö oli jostain vielä löytynyt. Tuoli on lattiatasossa ja siinä on lisäominaisuutena pyörät alla, joten Milka pystyy potkimaan jaloillaan vauhtia ja liikkumaan taaksepäin tai mihin nyt sattuukin. Se on kuulemma ollut hurjan hauskaa. Milkalla on paljon potkimisenergiaa, mikä oli tuonut fysioterapeutille mieleen tällaisen idean.

Toinen uusi teline on alla näkyvä kävelyteline. Siinä pääsee tuetusti seisoma-asentoon ja pystyy ottamaan askelia. Tämä on kokeilussa eli ei välttämättä pysyvä ratkaisu, mutta joitain askeleita tällä on ilmeisesti menty. Kuten terapeutti sanoi, niin kaikki pystyasennossa oleminen on hyvää kuormitusta, ja tässä asento on sopivasti vähän erilainen kuin seisomatelineessä. Pikkuhiljaa selviää, onko teline avuksi ja käytössä Milkalla. 



Joulun alla lapset ovat leiponeet päiväkodilla mm. pipareita ja aiemmin syksyllä pullaa. Niistä on kotiin tullut maisteltavaa. Touhuja on yhdenkin päivän aikana niin kovasti, että ylimääräisiä minuutteja ei varmaan paljon voi jäädä. Ulkoilu kuuluu jokaiseen päivään ja lähes aina onnistuu myös seisominen 2 kertaa päivässä. Yleensä myös iltapäivällä on ollut ohjelmassa siskosten yhteistä pötköttelyä jumppamatolla. Sen lisäksi viikkoihin kuuluu kuntoutussuunnitelman mukaiset terapiat (terapeutit käyvät päiväkodilla), kkk-jumppia, askarteluja, maisteluja, tunnusteluja, maalaamista, suihkussa käymistä ja vaikka mitä.






Joulu on jo ovella.

maanantai 30. joulukuuta 2019

Rauhaa vain rauhaa

Kun ei uskalla avata jouluaatonaattona saapuneita kirjeitä ennen uudenvuoden aattoa, voi se näyttää vaikka tämmöiseltä:




Eipä kai noissa kirjeissä mitään henkeä ja elämää uhkaavaa ole, ne ovat vain jotain kirjeitä. Puoliso itseasiassa katsoikin ne silloin jo läpi. Loppusyksy on ollut vain todella stressaavaa aikaa päiväkodin asioihin liittyen ja vaikka yritin jättää niiden stressaavien asioiden hoitamisen sekä ajattelemisen jo viikkoa ennen joulua niin se ei oikein kunnolla onnistunut, koska uusia kiireisiä asioita tiputteli vielä joulua edeltävällä viikolla sekä puhelimeen, sähköpostiin että postilaatikkoon. Kirjeet aiheuttavat vain harvoin stressiä, mutta sekin on välillä mahdollista ja niin teki noita edeltävä kirje.

Tuon söpön talviapinan Nooa sai terveysasemalta, kun hän kävi isin kanssa siellä aatonaattona. Nooalla oli kovin ilkeä silmätulehdus ja siihen saatiin silmätipat sillä reissulla. Sen jälkeen meillä oli oikein mukava perhejoulu kotona lasten kanssa ja isovanhempiakin tavattiin. Nooa vain oli hiukan väsy ja normaalia vaisumpi silmätulehduspotilas, mutta saipahan ainakin olla sylissä hyvällä syyllä melkein koko joulun. Ja itse vain en ihan täysin saanut heitetyksi kaikkia arkihuolia. Eivät ne paljon olleet mielessä jouluna ja nukuin pitkästä aikaa kaksi yötä suhteellisen hyvin, mutta huolet olivat siellä taustalla ja painoivat kuitenkin hiukan mieltä. Olin myös Nooan silmistä huolissaan, sillä silmäpöpöistä ei juuri ole kokemusta, ja silmät olivat todella punaiset. Hyvä joulu siitä kuitenkin tuli ja oli kyllä todella mukavaa olla molempien lasten ja isin kanssa normaalia arkea enemmän ja viettää hyvää perheaikaa. 






Joulunpyhien jälkeen saimme toimitettua lapset Ilonaan. Nooallakin oli jo pirteämpi olo. Silloin aloin itsekin päästä vasta paremmin irti stressistä ja onnistuin nauttimaan ainakin perjantai-illan ja lauantain kunnolla omasta "joululomasta". Sunnuntaina aamulla kuitenkin Nooalla oli noussut kuumetta Ilonassa, joka laski tavalliseen tapaan särkylääkkeellä. Sitten olimmekin sen päivän lähtövalmiina, jos tulee lähtö sairaalaan. Kuumetta ei yllättäen kuitenkaan noussut enää uudestaan sunnuntaina (jolloin olisi tarvinut lähteä päivystykseen) eikä seuraavana yönäkään. Maanantaina aamulla Nooalla nousi kuitenkin taas korkea kuume Ilonassa. Isi lähti sitten hakemaan Nooaa ja vei hänet sairaalaan. Itse sain mummon sekä taksin avustuksella haettua Milkan sekä loput apuvälineet Ilonasta.




Tänään aamulla tuli mukavia uutisia, sillä sairaala halusi jo luopua Nooasta ja nyt poju onkin jo kotona. Nooa on vain hiukan väsynyt ja ehkä hiukan normaalia rohisevampi. Kuumeet olivat vain yksittäisiä piikkejä eikä flunssaoireitakaan oikein tullut. Kyllä äidillä olikin jo kauhea ikävä.

Milkan vointi on myös ollut hieman kysymysmerkki. Periaatteessa typy on ihan kunnossa eikä ole ollut kipeänä pitkään aikaan, mutta sitten kuitenkin itkettää tavallista herkemmin ja kovastikin. Parempaan suuntaan ollaan menty flunssien jälkeen, mutta kovin kovin hitaasti. Odotellaan vielä nykyistä parempaa oloa. Öisin myös Milkaa on itkettänyt melko paljon ja Milkan paha olo sitten kuuluu myös kaikkiin muihin huoneisiin varsin hyvin.

Nyt meillä kuitenkin on taas mukavaa perheaikaa tänään ja huomenna, kun saimme Nooankin kotiin. Odotellaan omalla perheellä vuoden vaihtumista, joskin yöhoitajat ehtivät tulla ennen kello kahtatoista. 

Taisin toivoa tältä kuluneelta vuodelta etenkin mielenrauhaa. Ehkä sitä olikin enemmän kuin edellisenä vuonna. 

Taidankin toivoa myös ensi vuodelle lisääntyvää mielenrauhaa, enemmän mukavaa perheaikaa ja hyviä yöunia.

Ja kaikkea hyvää myös sinun vuoteesi ❣️

tiistai 25. joulukuuta 2018

Hyvää joulua köhälästä

Tänä vuonna olemme saaneet viettää jouluaattoa kotosalla perheen kesken. Aatonaattona tuntui olevan varsinainen sairastupajoulu ovella. Nooan vointi oli vain huonompi, vaikka oli jo pari päivää sitten kotiutunut sairaalasta. Vanhemmilla oli myös perin flunssainen olo ja ainoastaan Milkan kohdalla toipuminen tuntuikin menevän päivä päivältä parempaan suuntaan. Aatonaattona olimme suunnitelleet ottaa varaslähdön joulusaunomiseen Nooan hoitovuoron aikana iltapäivällä, mutta hoitaja olikin mahdollisessa mahapöpössä eikä saapunut meille. Pientä jännitystä aiheutti se, että edellisenä päivänä hän oli kyllä ollut meillä. Kipeästä olosta ja saunattomuudesta huolimatta joulurauha tuntui jo laskeutuvan meille, kun saatiin olla perheen kesken ja haistella kinkun tuoksua. Illalla Milka oli jo niin reipas, että jaksoi hieman leikkiä leluillakin.



Aattoaamun valjetessa itsellä oli ääni poissa ja olo oli melkoisen kurja, ja niin taisi olla isillä ja Nooallakin. Yöllä oltiin onneksi saatu nukuttua hieman aiempaa paremmin. Aatonvietto lähti kuitenkin hyvin sujumaan hiukan kiireisine touhuineen. Lapsiakin saatiin mukavasti kuvattua aamupäivän valossa ennen kuusen koristelua. Nooalla oli vieläkin aika huono olo, mutta onneksi hymyjä irtosi kuitenkin kulkusen kilinällä.







Sitten kuusen koristelua, joulurauhan julistus, perunalaatikon paistoa, pikainen päiväsauna, ja niin edelleen. Jossain välissä tehtiin tietysti myös lasten ruokapöperöt. Lapset saivat nukuttua hyvät päiväunet ja sen jälkeen jaksoivat olla kivasti mukana katselemassa ja kuuntelemassa, kun äiti ja isi söivät jouluruokaa. Oli muuten todella hyvää. Perunalaatikko oli ihan itse tehtyä ja tosi hyvää. Voisin ehkä syödä juhannuksenakin. Isin tekemä joulusalaatti myös maistui oikein hyvin ja kruunasi tietysti aterian, kinkun ohella.



Mikä parasta, niin saunan ja päiväunien jälkeen jokaisella tuntui vointi paranevan iltaa kohti. Oli mukavaa nähdä Nooakin vähän reippaampana. Eikä mitään mahapöpöön viittaavia oireitakaan ole tullut, mistä kiitokset huomiselle syntymäpäiväsankarille.

Illalla sitten avattiin muutamia paketteja. Nooa ei paljoa jaksanut siitä kiinnostua, koska lahjapaperit olivat ällöjä. Nooa sai kuitenkin esimerkiksi pari hienoa kirjaa, joita on varmasti sitten kiva lukea myöhemmin. Milka myös kirjojen ystävänä sai hienon tunnustelukirjan. Äiti taisi tykätä eniten saamastaan hienosta teepannusta. Kylläpä on ilmeisesti tullut oltua kiltti - tai ehkä joku vaan tykkää minusta ja on hyvän vinkin saanut.

Onneksi lahjoja ei ollut liian paljon, koska en enää oikein jaksa pitkiä tai ylenpalttisia avaussessioita.

Illalla vielä sylitelyä, iltatoimia ja niiden yhteydessä tuli vaihdettua Nooalle myös peg-nappi, mikä on 3kk välein tehtävä toimenpide. Vaihtamisella alkoi olla vähän kiire, kun se ei huonon olon takia ollut onnistunut aiemmin.

Ulkoiluksi sai riittää lasten sänkyynmenon jälkeen muutaman minuutin roskien viemisreissu.

Vaikka olemme vain neljästään kotona, niin jouluaatto ei suinkaan ollut kiireetön. Kaksi meistä on erityistarpeisia ja teettävät aika paljon hommaa meille kahdelle muulle, ja lisäksi on sitten tietysti ne muut jouluiset puuhat. Kotona kaikki on kuitenkin helpompaa, koska lapset ovat rauhallisempia. Onneksi aattoon mahtui myös muutamissa väleissä istuskelua lapsi sylissä ja vähän pötköttelyäkin joulupesujen jälkeen. Saunoa ehtii hartaammin sitten paremmalla ajalla.

Pian sitten jouluyön yöunille, jotka toivon mukaan ovat rauhalliset. Joulun vietto ei suinkaan tähän lopu, vaan huomenna on sitten se varsinainen joulujuhla, jota tiettävästi vietämme edelleen perheen kesken toivottavasti rauhallisissa ja entistä terveemmissä merkeissä.
posted from Bloggeroid