Näytetään tekstit, joissa on tunniste eskari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eskari. Näytä kaikki tekstit
tiistai 20. helmikuuta 2024
Uintipäivä
Koulussa ja eskarissa oli tänään taas uintipäivä. Milka pääsi nyt ensimmäistä kertaa uimaan ja hyvin meni. Milka on aiemmin ollut kyllä ammeessa mutta ei isossa altaassa. Aluksi oli vähän itkettänyt, mutta sen jälkeen kivaa oli!
lauantai 17. elokuuta 2019
Eskariin
Perjantaina oli Nooan ensimmäinen päivä eskari-päivähoidossa. Hoitajat ovat olleet aiemmin jo kotona perehtymässä ja aloittamassa hoitoa. Eilen lähdettiin ensimmäistä kertaa päiväkodille asti.
Kun hoitopäivä alkaa kotona, niin aluksi hoitaja ja Nooa tekevät Nooan ruuat kotona ja sen jälkeen pitäisi vielä pakata koulureppuun mm. ruokapullot, päivällä tarvittavat lääkkeet, ruiskut, aamulla avattu letkusto ruuan antamiseen, Nooan kommunikaatiokortit ja silmälasit. Samalla pitää hoitaa Nooan aamuruuan lopetus, letkuston huuhtelu ja tietysti pukemiset ja muut toiminnot. Tähän oli varattu vain 1h 15min aikaa nyt ensimmäisinä päivinä. Jatkossa se varmaan riittääkin ihan hyvin, mutta näinä ensimmäisinä päivinä siihen olisi kannattanut ehkä varata enemmänkin aikaa ennen taksin tuloa, koska hoitajat ovat vasta opettelemassa asioita. Itse onnistuin vähän stressaamaan yötäkin myöten aikataulusta, tosin edellinen päivä oli myös muista syistä ollut kovin stressaava ja se aiheutti levottoman olon. En minä oikeastaan sitä epäillyt, että emme ehtisi taksiin, koska itsekin olin siinä tosiaan auttamassa. Hoitajien perehdytys ei kuitenkaan etene sillä tavalla, että minä teen osan asioista.
Aamulla kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja taksi tuli hakemaan eskarilaisen, hoitajan ja minut. Onneksi Nooa on niin reipas ja iso poika, että taksiin menossa ei tule yleensä ongelmia, vaikka sinne täytyy mennä sisään kuskin kanssa kahdestaan rampin avulla. Nooa matkustaa taksissa omassa pyörätuolissaan. Onneksi matka on hyvin lyhyt, koska taksissa matkan aikana on tullut joskus huonoa oloa.
Päiväkodin pihassa otimme sitten pakolliset eskariinlähtökuvat. Ne onnistuivatkin ihan kivasti. Kuvissa näkyy tietysti hoitolaukun lisäksi uusi reppu:
Sisälle mentiin koulun ovista ja sitten ajeltiin käytäviä pitkin päiväkodin puolelle. Käytävillä jo jokunen aikuinen halusi moikata Nooaa ja jäädä hetkeksi juttelemaan, ja nuo tilanteet ovat Nooalle aika hankalia. Nooa jaksaa ehkä vähän aikaa, mutta on kovin varautunut. Jos tilanne kestää yhtään liian pitkään (yli minuutin tms) ja varsinkin jos juttelija kehtaa naurahtaa, niin tulee paha mieli ja kova itku. Ehkä siinä yhdistyy Nooan ääniherkkyys ja muutenkin epävarmuus tilanteesta.
Omaan ryhmätilaan päästiin kuitenkin turvaan ja siellä Nooa rauhoittuikin syliin. Keltaisten ryhmän toinen lapsi ei ollut hoidossa sinä päivänä, joten ryhmätila oli hyvinkin rauhallinen eli siellä ei ollut ketään muita kuin Nooa, minä ja hoitaja. Pääsimme purkamaan tavarat ja kotiutumaan hieman. Toisessa huoneessa oli hoitosängyt ja kaapit ja saimme valita oman sängyn. Valitsin Nooalle sen sängyn, minkä viereen mahtuisi ehkä paremmin nojatuoli sylittelyä varten. Nojatuoli oli kuulemma tulossa. Isommassa huoneessa on kyllä sohva, mutta päivälevon aikaan on ruoka tippumassa, joten sohvalle ei pääse siirtymään niin helposti.
Päivän aikana palaveerasin mm. päiväkodin johtajan kanssa. Sitten noin 16 aikaan ehdimme vielä ulos. Se olikin hyvä aika mennä Nooan kanssa tutustumaan päiväkodin pihaan, sillä muita lapsia oli siellä vähemmän kuin päivällä. Päiväkoti on aika iso, ja jos pihalla on paljon lapsia, niin metelikin on aika kova. Neljältäkin lapsia oli vielä ainakin parikymmentä, mutta se ei isolla pihalla tuntunut liian paljolta ja väki väheni koko ajan. Totesimme, että loppuiltapäivä on muutenkin sopiva aika lähteä tunnustelemaan pihalla oloa. Aamupäivällä ei kyllä niin kovin hyvin ehtisikään, koska nyt aluksi taksi hakee kotoa vasta klo 11, kun Nooan aamuruoka on tippunut rauhassa. Pihalta pääsee myös suoraan pururadoille lenkkeilemään. Nooa pääsi myös vähän keinumaan hoitajan sylissä.
Päivä menikin kovin nopeasti ja kotiin palattiin noin 17:30 aikaan. Jatkossa hoitaja tosiaan tulee aina kotiin sekä aamulla että illalla. Nyt ihan aluksi hoitoa on edelleen kotona 3 pv viikossa ja päiväkodilla käydään vain pari kertaa viikossa. Kellonajat vähän vaihtelevat sekä tarpeen mukaan että kokeilun vuoksi. Parin viikon päästä on jo tarkoitus lisätä kolmas päiväkotipäivä viikkoon. Jatkoa pitää sitten miettiä, kun homma on edes vähän lähtenyt käyntiin.
Uudessa kuviossa siis on sekä eskaria että päivähoitoa mukana ja fyysisesti paikka on vuoroin kotona ja päiväkodilla. Päiväkodilla on tälle pienelle kahden lapsen erityisryhmälle varattu yksi kahden huoneen kokoinen ryhmätila. Tilat olivat minusta viihtyisät ja ihan toimivat. Päiväkoti on kiinni isossa koulussa, ja myös koulun puolella olevia aistihuoneita pääsee kuulemma käyttämään.
Nooa saa kyllä todella pehmeän laskun päiväkoti- ja koulumaailmaan. Olen siitä kiitollinen Taivaan Isälle. Vuosi sitten kävimme tutustumassa tuolla ison koulun puolella ja se oli silloin oikeastaan ainoa vaihtoehto, johon Nooa voisi mennä. En olisi osannut aavistaakaan, että asiat järjestyvät noin hyvin. Itselleni tuli myös sellainen vaikutelma, että Nooan erityistarpeet on otettu hyvin huomioon ja päiväkoti hoitaa homman laadukkaasti. Viime viikot ovat olleet aika väsyttäviä, mutta voi tosiaan olla kiitollisin mielin. Uskon, että uusi hoitokuvio lähtee sujumaan hyvin, vaikka toki haasteitakin on paljon.
Huomenna tiistaina Nooalla on toinen päivä, jolloin hän lähtee uuteen hoitopaikkaan. Tällä kertaa en pääse lähtemään mukaan ja päivän aikana myös on luvassa enemmän tapahtumia ja ihmisiä. Nooan opettaja tulee varmasti moikkaamaan ja juttelemaan. Hoitaja on sama kuin perjantaina, mutta hän joutuu jo perehdyttämään tiistaina toista hoitajaa samaan työhön. Nooan fysioterapia myös toteutuu siellä päiväkodilla. Fysioterapeutti on tuttu ja pystyy neuvomaankin muita. Toivotaan, että toinenkin hoitopäivä menee hyvin.
keskiviikko 7. elokuuta 2019
Arjen sekoittaja
Arki lähti maanantaina oikein rytinällä käyntiin, tai siltä se ainakin tuntui. Olimme viettäneet vapaan viikonlopun ja menimme aamupäivällä Ilonaan hakemaan lapsia. Jonkinlainen aavistus oli mielessä, että flunssa voi uhata ilmojen kylmettyä. Ilonasta ei kuitenkaan ollut tullut mitään viestejä. Kuitenkin sinne päästyä saimme kuulla ja huomata, että lapset olivat kipeänä. Milka oli vain nuhainen, mutta Nooalla oli huono yö takana, kun flunssa oli alkanut iltayöllä pukkaamaan päälle ja yöllä oli noussut melkein kuumettakin. Lämpö oli laskenut lääkkeen jälkeen, mutta Nooa oli kuitenkin aika kipeän näköinen.
Kun pääsimme 11 jälkeen kotiin, niin Nooalla olikin jo noussut ihan reilusti kuumetta. Isi piti Nooaa sylissä ja minä purin Ilonakasseja ja pakkasin tarvikkeita sairaalaan lähtöä varten ja tein Nooan ruuat. Koko vuorokauden ruoka tehdään yleensä joka päivä ennen 13 ateriaa, joten ilman sitä ei voinut lähteä päivystykseen. Pitkät ateriavälit voivat aiheuttaa ongelmia lasten sairaudessa, eikä päivystyksessä ole tarjolla heille sopivaa ruokaa. Onneksi Milka oli aika rauhallinen ja viihtyi itsekseen, sillä muuten ei olisi Nooan tarvikkeiden pakkaamisesta tullut mitään. Päivystykseen lähtiessä pitää ottaa myös mukaan päivän aikana tarvitut lääkkeet ruiskuissa sekä myös erikoisemmat lääkepullot osastolle jäämistä varten, koska sairaalassa ei aina välttämättä ole kaikkia erikoisempia lääkkeitä (ja lapsilla on useampia erikoisia lääkkeitä).
Nooa ja isi lähtivät sairaalalle päin joskus puoli yhden jälkeen, joten Nooa kerkesi olla kotona vain vähän toista tuntia. Sen jälkeen minun piti hetimmiten tehdä vielä Milkankin ruuat ja muutenkin hallita keittiössä oleva kaaos. Milkan ruuat tehdään yleensä vasta illalla, mutta pari pullollista oli hävinnyt Ilonassa jonkun kommelluksen takia. Onneksi Milka jaksoi edelleen olla tyytyväinen ja lopulta pääsimme myös aloittamaan kunnolla nuhapäivän viettoa tyttöjen kesken. Olin kiitollinen, että isi lähti päivystykseen.
Onneksi päivystyksessä meni tällä kertaa aika sutjakkaasti ja Nooa ja isi pääsivät suhteellisen nopeasti osastolle asti. Aikaahan päivystyksessä aina kuluu, mutta tällä kertaa ei mennyt koko päivää.
Mietimme tietysti taas sitä, että nouseeko Milkallakin kuumetta ja täytyykö hänet myös viedä sairaalaan. Yritinkin ainakin henkisesti varautua, että minun vuoro on lähteä tarvittaessa illalla tai yötä myöten vielä Milkan kanssa päivystykseen. Mittailin päivän mittaan monta kertaa kuumetta, mutta ei sitä mittarin mukaan ollut, vaikka Milka oli aika flunssainen ja käteen lämmin. Tein Milkalle kotona ylimääräistä hiilihydraattiseosta, mikä auttaa myös (iv-nesteytyksen tilalla) aineenvaihduntaa pysymään ojennuksessa flunssan aikana. Lopulta sitten alkoi näyttää selvältä että Milka voi olla yön kotona. Kuumetta ei noussut myöskään tiistaina ja sitten illalla Milka alkoikin jo osoittaa hieman enenevää pirteyttä, joten kuumeen mittailu ja ylimääräiset flunssalisät jäivät sikseen.
Nooalla meni sairaalassa tavalliseen tapaan ja pääsi jo keskiviikkona kotiin. Se oli hyvä asia myös isän töiden kannalta, koska niitä on hyvin hankala tehdä silloin jos normaali päivähoito ei onnistu. Nyt hän varmaankin ehtii tehdä vielä tämän viikon työt.
Luonnollisesti toki sairaalakeikkaa piti pukata juuri tähän eskari-päivähoidon aloitusjaksoon. Tiistaina piti olla hoitajan nro 2 perehdytys kotona ja torstaina hänen piti tulla taas hoitamaan päivä ja perehtymään samalla lisää. Perehdytys jäi pitämättä ja torstain hoito piti sumplia toisella tapaa. Se kuitenkin järjestyi, ja luultavasti myös se perehdytys järjestyy ensi viikolla. Se on vielä hiukan auki. Näistä ollaan soiteltu erityisopen kanssa ja koitettu suunnitella asioita. Myös hoitofirmaan ja vammaispalvelun puolelle täytyy olla yhteyksissä. Perehdyttäjät tulevat hoitofirmasta ja perehtyjät päiväkodilta. Lisäksi jatkossakin näiden välillä tulee olemaan hiukan yhteistyötä, sillä päiväkoti hoitaa vuorot noin 17-18 asti ja hoitorinki illat niinä päivinä kun tarvitaan iltahoitoa isin töiden aikaan. Noista hoitovuorojen kellonajoista on jo tullut myös hiukan hämminkiä. Kellonajoista pitää sopia myös kahden terapeutin kanssa ja huolehtia, että kaikki tietävät, milloin ja missä on terapia.
Toivonkin, että asiat lähtevät sujumaan hyvin eikä ylimääräistä säätöä moniin suuntiin olisi ihan kamalasti jatkossa. Täytyy kuitenkin orientoitua niin, että tietty määrä säätöä on itsestäänselvyys.
Nyt olisi tärkeintä, että saadaan nuo uudet päiväkodin hoitajat perehdytettyä ja hoitopäivät pyörimään.
Näihin kysymyksiin liittyen oli kuitenkin tosi hyvä asia, että Nooa pääsi jo kahden yön jälkeen pois sairaalasta ja Milka ei joutunut sinne ollenkaan. Näin ollen suunnitelmiin ei tullut ihan kamalan paljon vahinkoa, vaikka tauti osui juuri tähän kriittiseen hetkeen. Täytyy myös toivoa, että hoitajat eivät nyt saisi tätä samaa flunssaa, koska se voisi aiheuttaa lisää mutkia matkaan. Itsellä on myös ollut aika kipeä olo eilen ja tänään, eivätkä sinkkitabletit ole karkottaneet flunssaa ihan yhtä nopeasti kuin yleensä. Eiköhän se tästä kuitenkin ohi mene, kun lapsillakin alkaa mennä. Hoitofirmassa on myös yksi hoitaja sairaslomalla ja viikonloppuna on Milkan hoitovuoro auki. Toivon, että siihen löytyy toinen hoitaja, koska tämän viikon jälkeen olisi taas pieni lepohetki äidillekin ihan paikallaan.
Tunnisteet:
arki,
eskari,
hoitorinki,
infektiot,
päivähoito,
sairaala,
ÄITI KERTOO
maanantai 17. kesäkuuta 2019
Kesätukka ja uudet suunnitelmat
Nooalla alkaa pidennetty oppivelvollisuus elokuun alussa. Kun päätöstä tästä tehtiin joskus yli vuosi sitten, niin silloin kukaan ei vielä tiennyt, mitä se käytännössä tarkoittaa. Nooa täyttää syyskuussa jo 6 vuotta, joten esikoulu on ajankohtainen, kuten muillakin lapsilla.
Syksyllä me kävimme tutustumassa Huhtasuon yhtenäiskouluun, koska se oli kuulemma ainoa vaihtoehto näin vaikeavammaiselle lapselle. Huhtasuolle on järjestetty aika paljon erityisiä järjestelyjä ja ryhmiä erityislapsille. Henkilökohtaista avustajaa tarvitsevilla lapsilla oli 6 lapsen luokka ja siellä oli siis 6 lasta ja 6 ohjaajaa. Pieni ryhmä, mutta ohjaajineen Nooalle aivan liian iso. Meteli oli niin kova, ettei Nooa pystynyt hälyherkkänä edes menemään sisälle tutustumisen yhteydessä. Nooa ei ole koskaan ollut päiväkodissa, vaan päivähoito on järjestetty kotiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että on tullut aika alkaa siirtyä pois kotoa, kun ei sekään tuntunut oikealta ratkaisulta, että Nooa jäisi käymään koulutietä täysin kotona. Olimme siis valmiita siihen, että oltaisiin hyvin pieninä määrinä alettu kokeilemaan tuota 6 lapsen luokkaa.
Kevättalvella kuitenkin saimme kutsun palaveriin, jossa oli tarkoituksena miettiä muutamien muidenkin vanhempien kanssa päivähoito- ja kouluratkaisuja. Siihen osallistui kolmen erityisperheen vanhemmat ja kaupungin ja sairaalan työntekijöitä. Päättäjät kuulemma haluavat, että hyvin erityiset päivähoitoratkaisut (kuten kotiin järjestetty päivähoito) yhdistettäisiin uuteen ryhmään tai yksikköön. Idea oli saatu Tampereelta Erho-yksiköstä. Palaverissa oli tarkoitus kuunnella vanhempia ja suunnitella yhdessä hanketta. Meille selvisi, että edessä olisi todella isoja muutoksia meidän perheen kohdalla, koska uuden yksikön lapsiin oli suunniteltu sekä Milka että Nooa. Luonnollisesti se on omiaan herättämään paljon huolia. Kuitenkin palaverissa oli hyvä henki ja vanhempia kuunneltiin. Muutenkin itselleni tuli vahvasti sellainen olo, että tämä on meidän juttu. Ryhmä olisi hyvin pieni ja siinä olisi erityiset järjestelyt. Esimerkiksi heti meille jo luvattiin, että taksikyydeissä olisi avustaja mukana eli yksin lapsen ei tarvitsisi olla taksissakaan. Lapset voisivat jatkaa samassa yksikössä päiväkoti-iän jälkeen kouluiässä. Eli Milka ja Nooa olisivat saamassa ryhmässä, vaikka Nooa olisi jo pian koululainen. Projekti oli vasta suunnitteluasteella, joten mikään ei ollut varmaa, mutta ei meillä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa kuin olla hankkeessa mukana. Nooa tarvitsisi joka tapauksessa jonkun paikan ja tuollainen pieni ryhmä olisi varmasti parempi kuin se 6 lapsen erityisluokka. Lisäksi tuntui, että me emme voi jatkaa sillä tavalla, että jatkossa vielä Milkankin päivähoito ja Nooan koulu järjestettäisiin kotiin. Se tarkoittaisi, että meillä olisi kotona joka päivä kaksi hoitajaa, ja silloin kotihoitorinki vaan menisi aivan liian isoksi järjestelyksi. Kotihoitoringin järjestely on jo nyt todella mittava eikä ihan ongelmaton. Lisäksi tuntuisi, että Milkalla päivähoito kotona ei olisi yhtä hyvä ratkaisu kuin mitä se Nooalla on ollut, koska Milka on aika kiinnostunut muista lapsista eikä hänellä ole siinä juurikaan ääniin liittyviä rajoitteita.
Palaverin jälkeen jäi tavallaan hieman ristiriitainen olo. Niin paljon avoimia kysymyksiä ja tietoisuus siitä, että kaikki ei välttämättä suju niin helposti ja hyvin. Että vaikka meitä nyt ihan aidosti kuunneltiin, niin jatkossa ei välttämättä kuunnella. Paikalla olivat ne hanketta työstävät henkilöt, ja päättäjät eivät aina näe tarpeita samalla tavalla. Kuitenkin oli se vahva tunne siitä, että tämä on oikea tie ja palaverin jälkeen oli jopa aika innostunut olo. Onhan se hienoa, että vanhemmat otetaan vahvasti mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Me saimme oikeasti vaikuttaa esimerkiksi uuden yksikön sijaintiin.
Kuukauden päästä oli seuraava palaveri perheiden kanssa ja silloin me olimme jo paikan päällä ja tutustuimme ryhmälle valittuihin tiloihin. Ryhmä tulee olemaan Huhtasuon päiväkodilla, joka on ison koulun yhteydessä. Siinä palaverissa oli esillä hieman ristiriitaa kaupungin suunnitelmien ja vanhempien välillä liittyen lasten sairastumistilanteisiin. Me kaikki vanhemmat kuitenkin yhdessä esitimme, että sairaana ollessa hoidon täytyy järjestyä kotiin samaan tapaan kuin siinä Tampereen Erhossa, joka tässä oli ollut esikuvana. Palaverin jälkeen oli hieman skeptisempi olo, että olikohan alussa vain lupailtu paljon vanhemmille ja tuleekohan niistä asioista kuitenkaan mitään, vai onko vain tärkeintä saada ryhmä kasaan että saadaan lapset pois kotoa. Silti koko ajan on ollut jollain tapaa rauhallinen olo siitä, että näin tämän pitää mennä.
Seuraava palaveri oli huhtikuussa meillä kotona ja koski vain meidän perhettä ja lähinnä Nooaa, koska Nooa olisi jo syksyllä aloittamassa uuden kuvion, kun taas Milkan kanssa olen kotona vielä vuoden loppuun asti. Olin etukäteen sairaalan yhteyshenkilön kehotuksesta listannut sähköpostiin meidän tärkeimmät tarpeet ja toiveet Nooan kohdalla ja lähettänyt sen etukäteen tiedoksi. Yksi tärkeimmistä oli se, että Nooan hoitopäivä alkaa kotona siten, että hoitaja ja Nooa ovat noin tunnin verran kotona ja tekevät Nooan ruuan ja laittavat Nooan lähtövalmiiksi. Taksi tulee vasta sitten tunnin päästä. Tuo Nooan (ja Milkan) ruuanlaitto on hyvin poikkeuksellinen jopa erityislapsilla, eikä sen tekeminen onnistu päiväkodilla. Se on yksi niistä asioista, joka tekee mutkia matkaan. Onneksi tuo järjestely oli kuitenkin ok. "Vaatimuslistassa" oli monta muutakin kohtaa ja ne käytiin palaverissa läpi ja kaikki oli ok!
Minulla on ollut toisaalta sellainen olo, että Nooan aloitusta kodin ulkopuolella pitäisi suunnitella ja asioita laittaa paperille ja hoito-ohjeita tehdä hyvissä ajoin. Toisaalta en ole oikein jaksanut vielä miettiä tai huolehtia asiaa ja toisaalta on ollut aika levollinenkin olo siitä, että asiat kyllä menevät sitten hyvin. Ehkä se on ihan hyvä, vaikka toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että asioita kannattaa suunnitella ja tehdä ajoissa, silloin kun niitä asioita pyörii mielessä.
Viime viikolla oli taas pieni palaveri Huhtasuolla meidän vanhempien, päiväkodin johtajan ja erityisopettajan kesken. Siinä kiireesti sovittiin päivämääriä ja muita käytännön asioita elokuun aloitusta varten. Tosiaan tapasimme silloin myös Nooan tulevan opettajan! Tänään oli vielä meillä uusi palaveri, jossa käytiin vielä asioita läpi ennen kesälomaa myös hoitofirman ja vammaispalvelun edustajien mukana ollessa, sillä koko hoitokuvion yhdistäminen vaatii useamman tahon yhteistyötä.
Nooan aloitus uudessa ryhmässä alkaa siis konkretisoitua. Nimeksi tuli Siilinmajan ryhmä Keltaiset. Siinä on aluksi vain kaksi lasta. Nooa käy aluksi Siilinmajalla kahtena päivänä viikossa ja loput päivät sieltä tulee hoitaja kotiin. Näin Nooa saa pehmeämmän laskun uuteen ympäristöön. Kyllä se on joka tapauksessa iso muutos pian kuusivuotiaan elämässä. Onneksi Nooa on hurjan sopeutumiskykyinen, kärsivällinen ja reipas. Olen niin valtavan ylpeä hienosta pojastani. Ja pian Siilinmajan henkilökuntakin pääsee tutustumaan häneen. Kun ryhmässä on aluksi vain kaksi lasta, niin ehkä Nooa pystyy uudessakin ympäristössä näyttämään, miten hienosti hän osallistuu asioihin ja ottaa kontaktia. Se ei välttämättä onnistuisi meluisammassa ryhmässä.
Saimme kuulla, että ryhmä keltaisiin on valittu kolme lastenhoitajaa. Siinä on siis aina kolme hoitajaa paikalla silloin kun molemmat ryhmän lapset ovat siellä. Erityisopettaja tekee 50% työajastaan tähän pieneen ryhmään. Käytettävissä on myös tarvittaessa sairaanhoitaja. Me saamme päättää myös aika vapaasti hoitoajoista. Vaikka se sotkee hieman päiväkodin elämää niin Nooan ruokarytmiin ja muutenkin meidän perheen rytmiin sopiva 10-18 on ainakin alussa luultavasti hoitoaikana.
Kokonaisuutta ajatellen epäkäytännöllisyyttä lisää jonkun verran se seikka, että Siilinmaja ei tarjoa hoitoa 18 jälkeen (ja siihenkin asti vain hiukan nikotellen). Tämä asia on toki alusta asti ollut tiedossa, koska ei myöskään varhaiskasvatus ole koskaan myöntänyt iltatunteja Nooalle, vaikka ne ovat välttämättömiä silloin, kun isällä on työmenoja illalla (parina arki-iltana viikossa). Nuo tunnit kyllä järjestyvät vammaispalvelun maksamina, mutta jatkossa se tulee tarkoittamaan sitä, että hoitaja vaihtuu kesken päivän. Jos isän työpäivä ja Nooan hoitopäivä on esim 13-21, niin Nooalla hoitaja vaihtuu kello 18 ja päivän alkuosa on Siilinmajalla ja ilta kotona. Kotihoitorinki joutuu siis järjestämään iltatunteja arkisin kello 18 jälkeen. Kello 18-21 vuoroon voi olla hankalampi löytää hoitajia kuin 13-21 vuoroon, mutta onneksi se on hoitoringin ongelma. Ainakin olen saanut asiat puhuttua siten, että Siilinmajan hoitaja voi hoitaa päivän aloituksen kotona emmekä siis tarvitse sitä 1h pituista aamuhoitoa kotihoitoringin kautta.
Jatkossa meillä tulee siis olemaan kolme hoitavaa tahoa, kun vielä reilu vuosi sitten oli vain kotihoitorinki. Nyt sen lisäksi on sijaishoitojaksot Ilonassa ja pian Siilinmaja arkisin ennen kello 18. Toisaalta sekin on hyvä asia, että koko järjestelmä ei ole enää yhden firman vastuulla, koska välillä on syntynyt epäilyksiä siitä mitä tapahtuu, jos se firma ei pystykään hoitamaan hommaa.
Yhteydenpitoa on kuitenkin jatkossa sitten kolmelle taholle, jos lasketaan vain hoitopaikat eikä ruveta edes miettimään sairaaloita tai terapeutteja. Hiukan hirvittää ihan ajatellakin, kenelle kaikille joutuu soittamaan tai laittamaan viestiä silloin kun lapsi joutuu sairaalaan. Ja tilanteethan välillä elävät koko ajan.
Palataanpa kuitenkin vielä miettimään sitä, että mitä aluksi tapahtuu, kun uusi hoitokuvio alkaa. Ensinnäkin kaikki kolme uutta hoitajaa pitää perehdyttää. Nyt on sovittu, että kotihoitoringin vanha hoitaja pitää jokaiselle yhden perehdytyspäivän ja lisäksi minä pidän jokaiselle yhden perehdytyspäivän sen jälkeen - yhteensä kuusi päivää perehdytystä. Sitten lähden vielä kahtena päivänä mukaan Siilinmajalle hoitajan ja Nooan kanssa, ja niinä kahtena päivänä Milka saa hoitajan kotiin.
Kalenteri näyttää siis tältä:
Viikko 1
Ma 29.7.
Hoitaja 1 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ti 30.7.
Erityisopettaja kotona 2h vierailulla aamupäivällä ja sen jälkeen normaali hoitopäivä.
Ke 31.7.
Hoitaja 1 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
To 1.8.
Aamupäivällä viedään lapset Ilonaan ja äiti pääsee naisten leirille. Jossain vaiheessa olen toivottavasti ehtinyt pakata lasten ja ehkä omatkin tavarat.
Viikko 2
Ma 5.8.
Lapset haetaan kotiin Ilonasta. Toivottavasti kukaan ei ole sairastunut eikä sairastu juuri nyt.
Ti 6.8.
Hoitaja 2 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ke 7.8.
Normaali hoitopäivä kotona. Siilinmajalla koulutuspäivä.
To 8.8.
Hoitaja 2 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Pe 9.8.
Hoitaja 3 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Viikko 3
Ma 12.8.
Hoitaja 3 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Ti 13.8.
Nooan ensimmäinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.
Ke-to 14.8.
Siilinmajan hoitaja kotona hoitamassa Nooaa. Minä hoidan Milkaa ja luultavasti jakelen edelleen joitakin omia ajatuksiani hoitajille.
Pe 15.8.
Nooan toinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.
Nuo perehdytyspäivät ovat aika rankkoja kaikille osapuolille. Nooalle on stressaavaa, kun on paljon keskustelua. Minulle on stressaavaa kuunnella kun joku toinen yrittää opastaa uutta ihmistä oman lapseni hoidossa. Olisi parempi olla kuuntelematta, koska siinä vaiheessa ei ole hyvä mennä väliin selittämään, että ei se noin mene. Mutta eipä tästä paljon mihinkään pääse ellei lähde jonnekin. Joka tapauksessa minua auttaa paljon, ettei tarvitse ihan perusasioista alkaen opastaa uusia hoitajia. Siinä on nimittäin paljon kerrottavaa.
Nooalle voi myös olla vähän rankat viikot, kun perä perää tulee uusia hoitajia ja sitten ilonajaksoa ja uusi hoitopaikka, mutta toivottavasti poika selviää niinkuin aina. Olisi ihan todella hienoa, jos lapset pysyisivät terveenä nuo viikot. Sairaalareissut nimittäin sekoittaisivat hienosti koko aloituksen.
Päällimmäisenä tässä on kuitenkin niin kiitollinen ja ihmettelevä olo, että miten asiat ovat taas järjestyneet näin hyvin. Ryhmässä on oikeasti alussa vain kaksi lasta ja välillä voi hyvin olla nolla tai yksi. Se on todella hyvä Nooan kannalta, koska sitten ympäristö on vähän rauhallisempi ja se on varmasti tärkeää etenkin alkuvaiheessa. Kaikki työntekijät, joita olemme tähän mennessä tavanneet, tuntuvat myös mukavilta ja hyviltä yhteistyökumppaneilta. Säätöä varmasti tulee riittämiin asti, mutta hyvää tahtoa tuntuisi olevan. Toivotaan sitä, että myös ne uudet hoitajat ovat hyviä ja kivoja ja tulisimme hyvin juttuun heidän kanssaan.
Sekin tuntuu ihmeelliseltä, että melkein kuin ihan Nooaa varten olisi nyt tehty taas tosi isot järjestelyt ja ihan uusi ryhmä, kun hän aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuden. Toki siinä on muitakin lapsia, mutta kumminkin. On meillä kyllä niin huikean erityinen poika, ei sellaista löydy mistään. Hienoa, että Nooan erityistarpeet on otettu vakavasti.
Nyt minun pitäisi oikeasti kohta alkaa tekemään niitä kirjallisia ohjeita Nooan hoidosta ja kaikista huomioon otettavista asioista. Niitten pitää olla valmiina silloin 29.7. Se on tietysti itse itselleni asettama tehtävä, mutta se täytyy tehdä, että kaikki on sitten selvää eikä pelkän puheen varassa. Onneksi koneella on jotain pohjia varmaan valmiina viime kesältä, kun tein ohjeita Ilonaa varten.
Syksyllä me kävimme tutustumassa Huhtasuon yhtenäiskouluun, koska se oli kuulemma ainoa vaihtoehto näin vaikeavammaiselle lapselle. Huhtasuolle on järjestetty aika paljon erityisiä järjestelyjä ja ryhmiä erityislapsille. Henkilökohtaista avustajaa tarvitsevilla lapsilla oli 6 lapsen luokka ja siellä oli siis 6 lasta ja 6 ohjaajaa. Pieni ryhmä, mutta ohjaajineen Nooalle aivan liian iso. Meteli oli niin kova, ettei Nooa pystynyt hälyherkkänä edes menemään sisälle tutustumisen yhteydessä. Nooa ei ole koskaan ollut päiväkodissa, vaan päivähoito on järjestetty kotiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että on tullut aika alkaa siirtyä pois kotoa, kun ei sekään tuntunut oikealta ratkaisulta, että Nooa jäisi käymään koulutietä täysin kotona. Olimme siis valmiita siihen, että oltaisiin hyvin pieninä määrinä alettu kokeilemaan tuota 6 lapsen luokkaa.
Kevättalvella kuitenkin saimme kutsun palaveriin, jossa oli tarkoituksena miettiä muutamien muidenkin vanhempien kanssa päivähoito- ja kouluratkaisuja. Siihen osallistui kolmen erityisperheen vanhemmat ja kaupungin ja sairaalan työntekijöitä. Päättäjät kuulemma haluavat, että hyvin erityiset päivähoitoratkaisut (kuten kotiin järjestetty päivähoito) yhdistettäisiin uuteen ryhmään tai yksikköön. Idea oli saatu Tampereelta Erho-yksiköstä. Palaverissa oli tarkoitus kuunnella vanhempia ja suunnitella yhdessä hanketta. Meille selvisi, että edessä olisi todella isoja muutoksia meidän perheen kohdalla, koska uuden yksikön lapsiin oli suunniteltu sekä Milka että Nooa. Luonnollisesti se on omiaan herättämään paljon huolia. Kuitenkin palaverissa oli hyvä henki ja vanhempia kuunneltiin. Muutenkin itselleni tuli vahvasti sellainen olo, että tämä on meidän juttu. Ryhmä olisi hyvin pieni ja siinä olisi erityiset järjestelyt. Esimerkiksi heti meille jo luvattiin, että taksikyydeissä olisi avustaja mukana eli yksin lapsen ei tarvitsisi olla taksissakaan. Lapset voisivat jatkaa samassa yksikössä päiväkoti-iän jälkeen kouluiässä. Eli Milka ja Nooa olisivat saamassa ryhmässä, vaikka Nooa olisi jo pian koululainen. Projekti oli vasta suunnitteluasteella, joten mikään ei ollut varmaa, mutta ei meillä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa kuin olla hankkeessa mukana. Nooa tarvitsisi joka tapauksessa jonkun paikan ja tuollainen pieni ryhmä olisi varmasti parempi kuin se 6 lapsen erityisluokka. Lisäksi tuntui, että me emme voi jatkaa sillä tavalla, että jatkossa vielä Milkankin päivähoito ja Nooan koulu järjestettäisiin kotiin. Se tarkoittaisi, että meillä olisi kotona joka päivä kaksi hoitajaa, ja silloin kotihoitorinki vaan menisi aivan liian isoksi järjestelyksi. Kotihoitoringin järjestely on jo nyt todella mittava eikä ihan ongelmaton. Lisäksi tuntuisi, että Milkalla päivähoito kotona ei olisi yhtä hyvä ratkaisu kuin mitä se Nooalla on ollut, koska Milka on aika kiinnostunut muista lapsista eikä hänellä ole siinä juurikaan ääniin liittyviä rajoitteita.
Palaverin jälkeen jäi tavallaan hieman ristiriitainen olo. Niin paljon avoimia kysymyksiä ja tietoisuus siitä, että kaikki ei välttämättä suju niin helposti ja hyvin. Että vaikka meitä nyt ihan aidosti kuunneltiin, niin jatkossa ei välttämättä kuunnella. Paikalla olivat ne hanketta työstävät henkilöt, ja päättäjät eivät aina näe tarpeita samalla tavalla. Kuitenkin oli se vahva tunne siitä, että tämä on oikea tie ja palaverin jälkeen oli jopa aika innostunut olo. Onhan se hienoa, että vanhemmat otetaan vahvasti mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Me saimme oikeasti vaikuttaa esimerkiksi uuden yksikön sijaintiin.
Kuukauden päästä oli seuraava palaveri perheiden kanssa ja silloin me olimme jo paikan päällä ja tutustuimme ryhmälle valittuihin tiloihin. Ryhmä tulee olemaan Huhtasuon päiväkodilla, joka on ison koulun yhteydessä. Siinä palaverissa oli esillä hieman ristiriitaa kaupungin suunnitelmien ja vanhempien välillä liittyen lasten sairastumistilanteisiin. Me kaikki vanhemmat kuitenkin yhdessä esitimme, että sairaana ollessa hoidon täytyy järjestyä kotiin samaan tapaan kuin siinä Tampereen Erhossa, joka tässä oli ollut esikuvana. Palaverin jälkeen oli hieman skeptisempi olo, että olikohan alussa vain lupailtu paljon vanhemmille ja tuleekohan niistä asioista kuitenkaan mitään, vai onko vain tärkeintä saada ryhmä kasaan että saadaan lapset pois kotoa. Silti koko ajan on ollut jollain tapaa rauhallinen olo siitä, että näin tämän pitää mennä.
Seuraava palaveri oli huhtikuussa meillä kotona ja koski vain meidän perhettä ja lähinnä Nooaa, koska Nooa olisi jo syksyllä aloittamassa uuden kuvion, kun taas Milkan kanssa olen kotona vielä vuoden loppuun asti. Olin etukäteen sairaalan yhteyshenkilön kehotuksesta listannut sähköpostiin meidän tärkeimmät tarpeet ja toiveet Nooan kohdalla ja lähettänyt sen etukäteen tiedoksi. Yksi tärkeimmistä oli se, että Nooan hoitopäivä alkaa kotona siten, että hoitaja ja Nooa ovat noin tunnin verran kotona ja tekevät Nooan ruuan ja laittavat Nooan lähtövalmiiksi. Taksi tulee vasta sitten tunnin päästä. Tuo Nooan (ja Milkan) ruuanlaitto on hyvin poikkeuksellinen jopa erityislapsilla, eikä sen tekeminen onnistu päiväkodilla. Se on yksi niistä asioista, joka tekee mutkia matkaan. Onneksi tuo järjestely oli kuitenkin ok. "Vaatimuslistassa" oli monta muutakin kohtaa ja ne käytiin palaverissa läpi ja kaikki oli ok!
Minulla on ollut toisaalta sellainen olo, että Nooan aloitusta kodin ulkopuolella pitäisi suunnitella ja asioita laittaa paperille ja hoito-ohjeita tehdä hyvissä ajoin. Toisaalta en ole oikein jaksanut vielä miettiä tai huolehtia asiaa ja toisaalta on ollut aika levollinenkin olo siitä, että asiat kyllä menevät sitten hyvin. Ehkä se on ihan hyvä, vaikka toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että asioita kannattaa suunnitella ja tehdä ajoissa, silloin kun niitä asioita pyörii mielessä.
Viime viikolla oli taas pieni palaveri Huhtasuolla meidän vanhempien, päiväkodin johtajan ja erityisopettajan kesken. Siinä kiireesti sovittiin päivämääriä ja muita käytännön asioita elokuun aloitusta varten. Tosiaan tapasimme silloin myös Nooan tulevan opettajan! Tänään oli vielä meillä uusi palaveri, jossa käytiin vielä asioita läpi ennen kesälomaa myös hoitofirman ja vammaispalvelun edustajien mukana ollessa, sillä koko hoitokuvion yhdistäminen vaatii useamman tahon yhteistyötä.
Nooan aloitus uudessa ryhmässä alkaa siis konkretisoitua. Nimeksi tuli Siilinmajan ryhmä Keltaiset. Siinä on aluksi vain kaksi lasta. Nooa käy aluksi Siilinmajalla kahtena päivänä viikossa ja loput päivät sieltä tulee hoitaja kotiin. Näin Nooa saa pehmeämmän laskun uuteen ympäristöön. Kyllä se on joka tapauksessa iso muutos pian kuusivuotiaan elämässä. Onneksi Nooa on hurjan sopeutumiskykyinen, kärsivällinen ja reipas. Olen niin valtavan ylpeä hienosta pojastani. Ja pian Siilinmajan henkilökuntakin pääsee tutustumaan häneen. Kun ryhmässä on aluksi vain kaksi lasta, niin ehkä Nooa pystyy uudessakin ympäristössä näyttämään, miten hienosti hän osallistuu asioihin ja ottaa kontaktia. Se ei välttämättä onnistuisi meluisammassa ryhmässä.
Saimme kuulla, että ryhmä keltaisiin on valittu kolme lastenhoitajaa. Siinä on siis aina kolme hoitajaa paikalla silloin kun molemmat ryhmän lapset ovat siellä. Erityisopettaja tekee 50% työajastaan tähän pieneen ryhmään. Käytettävissä on myös tarvittaessa sairaanhoitaja. Me saamme päättää myös aika vapaasti hoitoajoista. Vaikka se sotkee hieman päiväkodin elämää niin Nooan ruokarytmiin ja muutenkin meidän perheen rytmiin sopiva 10-18 on ainakin alussa luultavasti hoitoaikana.
Kokonaisuutta ajatellen epäkäytännöllisyyttä lisää jonkun verran se seikka, että Siilinmaja ei tarjoa hoitoa 18 jälkeen (ja siihenkin asti vain hiukan nikotellen). Tämä asia on toki alusta asti ollut tiedossa, koska ei myöskään varhaiskasvatus ole koskaan myöntänyt iltatunteja Nooalle, vaikka ne ovat välttämättömiä silloin, kun isällä on työmenoja illalla (parina arki-iltana viikossa). Nuo tunnit kyllä järjestyvät vammaispalvelun maksamina, mutta jatkossa se tulee tarkoittamaan sitä, että hoitaja vaihtuu kesken päivän. Jos isän työpäivä ja Nooan hoitopäivä on esim 13-21, niin Nooalla hoitaja vaihtuu kello 18 ja päivän alkuosa on Siilinmajalla ja ilta kotona. Kotihoitorinki joutuu siis järjestämään iltatunteja arkisin kello 18 jälkeen. Kello 18-21 vuoroon voi olla hankalampi löytää hoitajia kuin 13-21 vuoroon, mutta onneksi se on hoitoringin ongelma. Ainakin olen saanut asiat puhuttua siten, että Siilinmajan hoitaja voi hoitaa päivän aloituksen kotona emmekä siis tarvitse sitä 1h pituista aamuhoitoa kotihoitoringin kautta.
Jatkossa meillä tulee siis olemaan kolme hoitavaa tahoa, kun vielä reilu vuosi sitten oli vain kotihoitorinki. Nyt sen lisäksi on sijaishoitojaksot Ilonassa ja pian Siilinmaja arkisin ennen kello 18. Toisaalta sekin on hyvä asia, että koko järjestelmä ei ole enää yhden firman vastuulla, koska välillä on syntynyt epäilyksiä siitä mitä tapahtuu, jos se firma ei pystykään hoitamaan hommaa.
Yhteydenpitoa on kuitenkin jatkossa sitten kolmelle taholle, jos lasketaan vain hoitopaikat eikä ruveta edes miettimään sairaaloita tai terapeutteja. Hiukan hirvittää ihan ajatellakin, kenelle kaikille joutuu soittamaan tai laittamaan viestiä silloin kun lapsi joutuu sairaalaan. Ja tilanteethan välillä elävät koko ajan.
Palataanpa kuitenkin vielä miettimään sitä, että mitä aluksi tapahtuu, kun uusi hoitokuvio alkaa. Ensinnäkin kaikki kolme uutta hoitajaa pitää perehdyttää. Nyt on sovittu, että kotihoitoringin vanha hoitaja pitää jokaiselle yhden perehdytyspäivän ja lisäksi minä pidän jokaiselle yhden perehdytyspäivän sen jälkeen - yhteensä kuusi päivää perehdytystä. Sitten lähden vielä kahtena päivänä mukaan Siilinmajalle hoitajan ja Nooan kanssa, ja niinä kahtena päivänä Milka saa hoitajan kotiin.
Kalenteri näyttää siis tältä:
Viikko 1
Ma 29.7.
Hoitaja 1 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ti 30.7.
Erityisopettaja kotona 2h vierailulla aamupäivällä ja sen jälkeen normaali hoitopäivä.
Ke 31.7.
Hoitaja 1 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
To 1.8.
Aamupäivällä viedään lapset Ilonaan ja äiti pääsee naisten leirille. Jossain vaiheessa olen toivottavasti ehtinyt pakata lasten ja ehkä omatkin tavarat.
Viikko 2
Ma 5.8.
Lapset haetaan kotiin Ilonasta. Toivottavasti kukaan ei ole sairastunut eikä sairastu juuri nyt.
Ti 6.8.
Hoitaja 2 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ke 7.8.
Normaali hoitopäivä kotona. Siilinmajalla koulutuspäivä.
To 8.8.
Hoitaja 2 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Pe 9.8.
Hoitaja 3 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Viikko 3
Ma 12.8.
Hoitaja 3 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Ti 13.8.
Nooan ensimmäinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.
Ke-to 14.8.
Siilinmajan hoitaja kotona hoitamassa Nooaa. Minä hoidan Milkaa ja luultavasti jakelen edelleen joitakin omia ajatuksiani hoitajille.
Pe 15.8.
Nooan toinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.
Nuo perehdytyspäivät ovat aika rankkoja kaikille osapuolille. Nooalle on stressaavaa, kun on paljon keskustelua. Minulle on stressaavaa kuunnella kun joku toinen yrittää opastaa uutta ihmistä oman lapseni hoidossa. Olisi parempi olla kuuntelematta, koska siinä vaiheessa ei ole hyvä mennä väliin selittämään, että ei se noin mene. Mutta eipä tästä paljon mihinkään pääse ellei lähde jonnekin. Joka tapauksessa minua auttaa paljon, ettei tarvitse ihan perusasioista alkaen opastaa uusia hoitajia. Siinä on nimittäin paljon kerrottavaa.
Nooalle voi myös olla vähän rankat viikot, kun perä perää tulee uusia hoitajia ja sitten ilonajaksoa ja uusi hoitopaikka, mutta toivottavasti poika selviää niinkuin aina. Olisi ihan todella hienoa, jos lapset pysyisivät terveenä nuo viikot. Sairaalareissut nimittäin sekoittaisivat hienosti koko aloituksen.
Päällimmäisenä tässä on kuitenkin niin kiitollinen ja ihmettelevä olo, että miten asiat ovat taas järjestyneet näin hyvin. Ryhmässä on oikeasti alussa vain kaksi lasta ja välillä voi hyvin olla nolla tai yksi. Se on todella hyvä Nooan kannalta, koska sitten ympäristö on vähän rauhallisempi ja se on varmasti tärkeää etenkin alkuvaiheessa. Kaikki työntekijät, joita olemme tähän mennessä tavanneet, tuntuvat myös mukavilta ja hyviltä yhteistyökumppaneilta. Säätöä varmasti tulee riittämiin asti, mutta hyvää tahtoa tuntuisi olevan. Toivotaan sitä, että myös ne uudet hoitajat ovat hyviä ja kivoja ja tulisimme hyvin juttuun heidän kanssaan.
Sekin tuntuu ihmeelliseltä, että melkein kuin ihan Nooaa varten olisi nyt tehty taas tosi isot järjestelyt ja ihan uusi ryhmä, kun hän aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuden. Toki siinä on muitakin lapsia, mutta kumminkin. On meillä kyllä niin huikean erityinen poika, ei sellaista löydy mistään. Hienoa, että Nooan erityistarpeet on otettu vakavasti.
Nyt minun pitäisi oikeasti kohta alkaa tekemään niitä kirjallisia ohjeita Nooan hoidosta ja kaikista huomioon otettavista asioista. Niitten pitää olla valmiina silloin 29.7. Se on tietysti itse itselleni asettama tehtävä, mutta se täytyy tehdä, että kaikki on sitten selvää eikä pelkän puheen varassa. Onneksi koneella on jotain pohjia varmaan valmiina viime kesältä, kun tein ohjeita Ilonaa varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




