keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Sairaalaan pyrkimässä

Milka on kasvanut tosi hyvin - viime viikkoon asti.

Kasvun myötä ruokaa pitäisi antaa enemmän ja Taysin ravitsemusterapeutti lähettikin toissaviikolla uuden, kolmevaiheisen ohjelman ruokamäärän lisäämiseksi. Tarkoitus oli edetä hitaasti Milkan tahdissa ja käyttää jokaiseen vaiheeseen jonkun aikaa, tarvittaessa jopa viikon verran. No, me käytimme ensimmäiseen vaiheeseen viikon ja nyt käytämme siihen toisenkin viikon. Viime viikolla Milka oksensi päivittäin noin 4 kertaa, mikä oli selvästi enemmän kuin aikaisempi 1-2 kertaa. Tällä viikolla oksuja tuntuu tulevan sitäkin enemmän ja Milka on oksentanut myös yöllä. Tänään totesin, että vaaka näytti vain 10g enemmän kuin viikko sitten. Ei sentään paino ollut pudonnut, ainakaan vielä.

Soitin tänään oman kaupungin keskussairaalaan lastenpolille ja kerroin tilanteesta. Hoitaja jutteli sitten lääkärille ja me saimme kaksi vaihtoehtoa: jos huoli on kova, niin mennä tänään päivystykseen. Tai sitten huomenna verikokeisiin. Valitsin jälkimmäisen ja pyysin, että voitaisiin nähdä huomenna myös lääkäriä. Lääkäri on kuulemma kiireinen etenkin näin loma-aikana, mutta saattaahan tuo ehkä järjestyä.

Tarvitsisimme lääkärikäynnin tässä lähiaikoina senkin takia, että olen tekemässä vammaistukihakemusta, johon olisi hyvä saada dokumentti tämänhetkisestä tilanteesta. Muutenkin olisi hyvä, että keskussairaalassa oltaisiin tietoisia Milkan tilanteesta ja joskus jopa mahdollisesti tehtäisiin asioille jotain. Vaikka ei niille välttämättä kovin paljoa voi tehdäkään. Siinäkin tapauksessa on hyvä käydä muistuttamassa lääkäreitä lapsen olemassaolosta ja ongelmista. Siitä voi olla hyötyä mm. jollakin toisella kerralla, kun tarvitaan akuutisti apua. Milkalla oli keskussairaalassa käynti kesäkuussa, mutta seuraava suunniteltu käynti olisi vasta elokuussa Taysissa ja sekin saattaa siirtyä syyskuulle, sillä odottelemme kutsua osastolle Taysiin ja mahdollisuuksien mukaan nuo käynnit yhdistetään. Tarkoitus olisi, että tilannetta seurataan molemmissa sairaaloissa. Taysissa on ko. sairauden ja vastaavien sairauksien erikoisasiantuntemusta. Omassa kotisairaalassa tehdään kaikkea muuta tarvittavaa seurantaa. Kunhan seurannat nyt saadaan kunnolla käyntiin. Emme me tietenkään itsekään halua siellä turhan päiten rampata, mutta tarpeellinen määrä käyntejä olisi hyvä.

Huomenna siis sairaalaan tarkistamaan verikokeet ja tiedottamaan sairaalan väkeä tilanteesta. Ei tässä ihan akuuttia huolta taida olla, sillä pissavaippoja on tullut hyvin. Kumminkin oksenteluun on tarpeen reagoida, koska se on vaikuttanut painon nousuun. Jos tilanne jatkuu näin, niin paino voi pudotakin. Silloin todennäköisesti sairaalakin herää asiaan, mikäli ei painonnousun pysähtyminen vielä riitä. Voi olla, että meillä on hankalia aikoja tiedossa.

Myös kolme ja puoli vuotta sitten yritimme epätoivoisesti hakea apua vastaavan ikäiselle vauvalle. Siitäkin kertoo Nooan tarinan osa 1. Onneksi huoli ja epätietoisuus ei ole läheskään samaa luokkaa tällä kertaa. Jännä kyllä, että tilanne vaikeutuu myös tällä vauvalla juuri saman ikäisenä.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Saunomista

Keväällä kävi mielessä sellainen kysymys, että pääsenköhän tänä kesänä ollenkaan rantasaunaan ja uimaan. Välillä mahdollisuudet siihen tuntuivat rajoitetuilta silloinkin, kun olin vielä yhden erityislapsen äiti. Joka kesä se on kuitenkin jollain tapaa onnistunut, yleensä useammankin kerran, vaikka keväällä olisi ollut epäileväinen.

No, nyt minulla on kaksi erityislasta ja olen päässyt jo kolme kertaa saunomaan ja uimaan tällä viikolla. Olo on oikein tyytyväinen ja rentoutunutkin. Lisäksi tukka haisee mukavasti savulle, sillä tänään tuli saunottua sekä normaalissa että -savusaunassa. Tänä kesänä ei voi enää ainakaan valittaa.

Mikä näistä saunoista sitten oli se kesän kohokohta? Jaa-a. Luulenpa että tiedän.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Terveisiä terassilta


Tänään sain olla vähän pidempään Nooan kanssa ja ehdittiin käydä terassillakin. Meillä ei ole siellä käsinojallista tuolia, missä olisi hyvä pitää Nooaa sylissä, mutta onnistuihan istuskelu pienin virityksin. Nooa ei ole kovin tottunut terassilla oloon, joten lauloin hänelle kivoja lauluja, jotka pitivätkin mielen hyvänä. Yksi iso oksennus saatiin aikaiseksi ja sen jälkeen olikin aihetta ihan uuteen lauluun, jonka sanoitus on ihan ikioma: "Kaikki meni oksulle, Nooan housutkin... Nooan paitakin...äitin housutkin...Nooan hattukin!" Se oli Nooan mielestä tosi kiva. Muisteltiin sitä vielä illallakin, kun kerrattiin päivän tapahtumia.

Pienempänä Nooa ei tykännyt yhtään päähän koskemisesta, esimerkiksi silittelystä. Nykyään hän tykkää siitä ja etenkin rapsutuksista, haleista ja pusuista. Jotain olen saanut hänelle opetettua.


posted from Bloggeroid

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Lepakkovauva ja äidin maanantaimietteet

Tässä päivän hymytyttö.


Tänään ei tapahtunut mitään erikoista.

Aamupäivällä soitin keskussairaalaan lastenpolille ja kysyin, voisimmeko tulla Milkan kanssa käväisemään pituuden mittausta varten. Taysista on pyydetty tarkistamaan Milkan kasvutietoja tällä viikolla, koska lääkäri on jäämässä lomalle. Sovittiin, että tulemme iltapäivällä.

Mitat olivat seuraavat: Pituus 62,8cm, paino 6950g ja päänympärys 44,2cm. Ikää on 3,5kk.

Lähetin tiedot ravitsemusterapeutille, joka juttelee lääkärin kanssa ja päivittää Milkan ruokaohjeen. Kerroin samalla, että Milka ei syö enää ollenkaan itse, vaan kaikki ruoka annetaan nyt letkun kautta. Pari viikkoa sitten me vielä kokeilimme imetystä joka päivä, vaikkakaan ei se silloinkaan enää varsinaisesti syömistä ollut, ainakaan määrän puolesta.

Kuvassa näkyy jollain tapaa vauvoilla esiintyvä ATNR-varhaisheijaste, jossa toinen käsi on koukussa ja toinen suorana katseen suuntaan. Tässä se ei ole ihan puhtaimmillaan, koska käsi ei ole ihan suorana. ATNR:n pitäisi hävitä jonkun lähteen mukaan noin 2kk iässä. Jos se ei häviä, niin vauva ei pysty kääntymään selältä mahalleen. Nooalla ATNR näkyy edelleen. En oikein jaksa uskoa, että se häviäisi Milkaltakaan.

Nooalla oli tänään päivähoitoa 8h, joka oli jaettu kahdelle hoitajalle. Lisäksi meillä kävi Milkan hoidon ja kotiavun merkeissä kolmas hoitaja, joka viipyi 2h. Nuo 2h meillä oli siis kaksi hoitajaa yhtä aikaa, molemmilla lapsilla omansa. Siinä välissä kävimme isin kanssa kirjastossa, kaupassa ja apteekissa. Kun tulimme kotiin puoli tuntia etuajassa, niin olohuoneessa kävi iloinen melko äänekäs puheenpälpätys. Hoitajillakin on toisistaan seuraa tässä uudessa tilanteessa. Itsellä on hieman uutta totuteltavaa, kun kotona on - ei vain yksi, vaan usein peräti kaksi perheen ulkopuolista ihmistä osallistumassa arkeen. Omaa tilaa on aika rajoitetusti ja kodin äänimaailmakin on ajoittain ihan uusi. Mukavahan se olisi pärjätä omillaan, mutta kun emme pärjää, niin omaa rauhaa tärkeämpää on saada apua. Mutta kyllä tässä tosiaankin toivon, että kaikki sujuisi hoitajien ja hoitofirman kanssa sujuvasti ja ongelmitta.

Itseasiassa meillä oli tänään hetken aikaa kolme hoitajaa, kun kaksi oli lähdössä yhtä aikaa ja yksi tulossa vielä illaksi hoitamaan Nooaa. Uusi ennätys sekin.

Nykyään minusta tuntuu melko usein, että en saa tai ehdi olla Nooan kanssa ollenkaan tarpeeksi. Nooalla on päivähoitoa 52h viikossa eli arkisin yleensä 8h ja viikonloppuisin keskimäärin 6h päivässä. Hoitovuorot ovat välttämättömiä, sillä 40h niistä kuluu siihen, että isi saa työt tehtyä minun hoitaessa Milkaa, ja loput 12h meidän vanhempien jaksamisen tueksi ja asioiden hoitoon. Kun olemme vain oman perheen kesken, niin vuorottelemme. Välillä olen Nooan kanssa, välillä Milkan. Nooan hoitopäivän aikana on onneksi lupa vaihtaa vähäksi aikaa hoitajan kanssa vauvoja, niin että Nooakin pääsee välillä äidin syliin. Jotenkin tuntuu, että siihen ei aina kuitenkaan löydy tilaisuuksia oman ja myös Nooan ohjelman takia. Tänään kuitenkin ehdin vielä illalla sylitellä Nooan kanssa puolisen tuntia, vaikka Nooalla olikin iltahoito. Se oli tosi mukavaa meidän molempien mielestä. Nooa on niin valtavan ilahtunut aina, kun hän pääsee äidin tai isin syliin. Iltahoitaja lähti puoli kymmeneltä, jolloin isi meni nukuttamaan Nooaa ja minä jatkoin Milkan ruokkimista.

Kello alkaa olla jo aika paljon, kun molemmat lapset ovat lopulta nukkumassa. Nooan illat ovat parina viime päivänä venyneet kovin myöhään. Milkallakin on ollut hiukan hankalampi nukkumaanmeno eilen ja tänään, kun hänen on pitänyt itkeskellä väsymystä tai jotain muuta. Mutta varmaan se on väliaikaista vaan.

En ole kerinnyt kirjoittelemaan kovin paljoa blogiin, mutta kerrottavaa kyllä olisi vaikka joka päivä. Ehkä blogi tarjoaa siis vain välähdyskuvia meidän elämästä. Tai ehkä siitä muodostuu pikkuhiljaa jonkinlainen parempi kuva.
posted from Bloggeroid

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannus kuvilla

Juhannusaattona teimme koko perheen reissun mummilaan. Milka oli ensimmäistä kertaa mummilassa, ja Nooallakin oli viime käynnistä kulunut jo yli puoli vuotta. Pakkaamista ja valmistelua oli melkoisen paljon siihen nähden, että ehdittiin olla perillä vain alle 8 tuntia. Nooan yöhoitotarpeen takia vain päivän reissut ovat mahdollisia. Päivästä tuli kuitenkin oikein mukava lyhykäisyydestään huolimatta. 

Mukavinta oli, kun ehdin olla rauhassa myös Nooan kanssa. Makuuasento ei ole Nooalle helpoin etenkään vieraammissa paikoissa, mutta nyt hän viihtyi hyvin "päivälevolla" sängyllä pötkötellen. Meillä oli Nooan kanssa kivaa ja otimme paljon selfiekuvia, joista tämä yksi onnistui. Sen jälkeen Nooa pötkötteli sängyllä vielä mumminkin kanssa. 



Isomummu tuli myös käymään ja tapasi Milkan ensimmäistä kertaa. Mummu piteli pitkän aikaa Milkaa sylissä. Niin kauan, että Milkaa rupesi nukuttamaan. Otettiin myös ensimmäiset perhekuvat meistä neljästä, mutta niistä mikään ei onnistunut ihan kamalan hyvin. Mummilan olohuone ei ole ihan paras paikka valokuvaamiseen.



Aikataulu oli aika tiivis lyhyen käyntimme takia, mutta kerkisimme ennen saunaa ulos grillaamaan.



Lapset jäivät aluksi mummin kanssa sisään, mutta pihalla totesin, että Nooa täytyy hakea mukaan grillaamaan. Nooa tykkäsikin kovasti päästä sylissä ulos ja varsinkin lokkien äänet naurattivat häntä kovasti. Totesin, että en osaa sanoa, mitä lokki sanoo. Se on hankalampi matkittava ihan äkkiseltään.

Aikaa oli niin vähän pihalla olemiseen, että en raaskinut laittaa Nooaa rattaisiin syömisen ajaksi. Hyvinhän makkaraa, limsaa ja salaattia sai syötyä myös Nooa toisessa kainalossa, kun vieressä oli henkilöitä ojentelemassa ruokaa. Nurmikko tosin sai myös maistaa limua. Saunan jälkeen olikin sitten jo kiire lähteä kotiin päin.



Juhannuspäivälle olimme suunnitelleet pitemmän hoitovuoron Nooalle, joten hän sai jäädä kotiin viettämään hieman leppoisampaa päivää. Milkan ja isin kanssa lähdimme käymään juhannuskonferenssissa Keuruulla. Alussa keli oli hieman kylmä ja menimme hetimmiten kahville näyttelyteltassa. Kuvassa Milka on isin sylissä ihmettelemässä, että mitä kummaa älämölöä täällä kuuluu joka puolelta. Ihmisiä oli aika paljon enemmän kuin meillä kotona. "Kahvilasta" saatiin kätevästi myös vettä letkuruuan päätteeksi letkun huuhtelua varten.



Vähän myöhemmin käytiin hakemassa myös isille ja äidille ruokaa ja rantauduttiin piknik-huovan päälle. Tässä vajaa perhepotretti ilman Nooaa:


Milka oli oikein tyytyväinen ja rauhallinen koko ajan, mutta ei saanut rattaissa oikein nukuttua. Piknik-huovan päällä sen sijaan oli vakaampi alusta ottaa päiväunia. Äidillekin tuli väistämättä iloinen mieli, kun vauvan kanssa maahan rantautuminen onnistui ja vietettiin siinä ihan rauhassa aikaa. On aina mukavaa, kun lasten kanssa onnistuu tekemään asioita rajoittavasta sairaudesta huolimatta. Milkan kanssa pystyy tekemään monia asioita, jotka Nooa-ressukalle olivat ja ovat vaikeita. Sen takia osaankin arvostaa meneillään olevan vauva-ajan tiettyjä mukavuuksia.





Aurinko pilkahteli sen verran, että viriteltiin Milkalle harsoa suojaksi. Niin ollen Milka nukkui juhlakentällä teltassa, ihan niin kuin konferenssin henkeen kuuluu.


Myös lauantaina meillä oli aikataulu ja sen takia emme jääneetkään odottamaan Milkan heräämistä, joka tapahtui paremmin vasta kun ajoimme mummon ja papan mökin pihaan Keuruulla. Päivään mahtui sitten vielävajaa pari tuntia mökkeilyä ennen kotiin lähtöä. Milka seurusteli mummun kanssa ja me kävimme saunassa ja paljussa, joissa molemmissa oli kuuma. Itse kävin myös saunan viereen kaivetussa "lätäkössä" heittämässä talviturkin kaulaan asti, mutta odottelen vielä, että pääsisikö tänäkin kesänä uimaan ihan oikeaan järviveteen...mieluiten aluksi saunasta.

Juhannus oli näin ollen oikein onnistunut. Kyllä sitten sunnuntaina väsyttikin.
posted from Bloggeroid

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Retro kesäkaveri

Kuvista näkyy, mikä ihana kesävauva minulla oli kaverina viime viikolla. Tämän vauvan kanssa pystyy olemaan piknikhuovan päällä ihan rauhassa. Niinkuin monessa muussakin paikassa. Nyt on myös terassi, johon on helppoa mennä. Kuinka ihanaa!

Milka jaksaa olla masullaan vain lyhyitä hetkiä, mutta noin hienosti.



Kivaa, että myös retrolle kesähatulle tuli käyttöä. Nooa syntyi syyskuussa, joten hattu jäi silloin kaappiin.

Lenkillä Milka myös viihtyy oikein hyvin, vaikka tutti on kyllä hyvä olla mukana. Turvakaukalokärryissä on ollut meidän vauvoille paras matkustuspaikka. Tärinä ei häiritse niin paljon kuin vaunuissa makuullaan, ja asento on mukavasti kippuralla. Mutta kuuma siinä kyllä tulee!

Kaksi kärryä


Koko perheen kesäkävelyllä.