perjantai 22. kesäkuuta 2018

Pikku ressukka

Milkalla vaan jatkuu kurja olo edelleen. Melkein 2 viikkoa jo mennyt ja hän on ollut todella itkuinen ja kipeä. Maha on löysällä ja pepun iho meni lopulta rikki tämän viikon alussa. Viimeksi keskiviikkona olin yhteydessä sairaalaan, ja sieltä kehotettiin vielä seuraamaan tilannetta. Ehkäpä pitkällinen mahapöpö voi olla kyseessä ja siinä tapauksessa kyllä pian pitäisi alkaa helpottaa. Pari viimeistä päivää onkin ollut hiukan parempia. Milka on kyllä edelleen itkenyt paljon, mutta kuulostaa, että olo ei kuitenkaan olisi ihan niin paha tai kipeä enää. Viime yökään ei enää ollut läheskään pelkkää huutoa. Kakat eivät ole ihan pelkkää vettä, mutta niitä tulee edelleen niin tiuhaan tahtiin, että peppu ei parane ja vaipanvaihdot ovat todella kurjia. Kaikki keinot ovat kyllä käytössä tilanteen parantamiseksi. En tiedä selviääkö todellinen syy tai syyt Milkan tämänhetkiseen kipeään oloon varmaksi koskaan. Toivottavasti ainakin olo paranisi pian.

Parina viime päivänä Milka on rauhoittunut parhaiten liikkuviin rattaisiin. Lähdöt ovat tosin hankalia, mutta sen jälkeen koko lenkki on sujunut mukavasti. Onkin ollut kiva päästä ulkoilemaan. Rattaita on käytetty myös sisällä ees taas lykkimiseen, vaikka se ei toimi aivan yhtä hyvin. Nyt kun alkoi sataa, niin täytyy varmaan tyytyä jompaan kumpaan, ulko- tai sisärattailuun. Toki sylissä kantaminen myös käy Milkalle, mutta kukaan ei jaksa kovin kauaa kantaa häntä, kun painoa on jo 12kg.



Toivotaan, että pikkuisella alkaisi jo pian olla paljon parempi olo.

Meidän perheen tukitoimia lisättiin hiukan juuri keväällä, mutta Milkalla ei edelleenkään ole yöhoitoa joka yöllä. Koska tilanne on koko ajan vain vaikeutunut viime palaverin jälkeenkin, niin kerroin sähköpostilla vammaispalveluille tilanteesta ja kysyin, voiko Milka jo pian saada yöhoidon joka yölle. Tuntuu todella nololta ja ristiriitaiselta pyytää heti lisää apua, koska sitä juuri hiukkasen lisättiin. Ja olin itsekin siihen määrään oikein iloinen ja tyytyväinen vain muutama viikko sitten. On todennäköistä (ja erittäin toivottua) että Milkan vointi tästä paranee. Kuitenkin minulla oli sellainen olo, että viesti täytyy lähettää. Jatkossa tulee varmasti huonompia ja parempia vaiheita. Tuntuu, että koko ajan täytyy katsoa noin puoli vuotta pitemmälle, että pärjätäänkö silloinkin. Nytkään me emme olisi selvinneet tästä tilanteesta läheskään näin hyvin, ellen olisi aikaisemmin viime kesänä, viime syksynä, viime talvena ja niin edelleen ollut niin itsepäinen avunpyytäjä kuin olin. Olen todella kiitollinen, että olemme saaneet paljon apua. Ja toisaalta luottavainen, että sitä löytyy tarpeeksi jatkossakin. Mutta minun täytyy valitettavasti tehdä oma osuuteni asioiden edistämiseksi.

Sain vammaispalveluista viestiä, että asiaa käsitellään ensi viikolla. Asiaa voi muistaa rukouksissa, että se menisi parhain päin. Ja tietysti erityisesti sitä, että Milkan olo paranisi. Kiitos taivaan isille huolenpidosta.
posted from Bloggeroid

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Ikiomat kultamussukat

Lapset ja hoitajat olivat touhunneet eilisessä iltavuorossa meille hääpäivän yllätyksen. Retki läheiseen kauppakeskukseen ruusua ostamaan ja sen jälkeen askartelua. Kylläpä olikin hieno kortti ja ruusu meitä illalla odottamassa! 


Milka on oppinut nostamaan kädet ylös. Sitä hän sitten tekeekin ihan innoissaan tilanteessa kuin tilanteessa! Toinen mieliharrastus on edelleen vasemmalla jalalla paukuttaminen.





Milka on suuren osan ajasta tyytyväinen ja iloinen, mutta toisaalta huono olo on myös lisääntynyt viime aikoina. Talvella huonoa oloa oli vain ihan hetkittäin, mutta viimeisen reilun kuukauden aikana pahoinvointi, oksentelu ja itkuisuuskin ovat lisääntyneet. Milkan ja Nooan sairaudessa ongelmia aiheuttaa se, että aminohappo valiinin hajotusketju ei toimi ja energian sijaan elimistöön kertyy myrkyllistä ainetta. Valiinin määrä onkin ruokavaliossa minimoitu, mutta aika ajoin ruuan määrää täytyy kuitenkin lisätä lapsen kasvaessa. Silloin myös valiinin määrä lisääntyy. Milkan huonompi olo alkoi viimeisestä tällaisesta ruokamuutoksesta.

Samalla olemme huomanneet, että liikunnallisen kehityksen asioissa on tullut takapakkia. En tiedä, onko se lopullista taantumista vai väliaikainen huonosta olosta johtuva asia. Milka ei kuitenkaan enää jaksa olla vatsallaan juuri ollenkaan, eikä esittele meille hienoa kyynärnoja-asentoakaan. Samoin istuminen ei enää suju yhtä vähäisellä tuella kuin talvella. Ehkä hypotonia eli lihasten velttous on lisääntynyt.

Milka on myös alkanut ajoittain katsomaan hieman kieroon. Se on ihan söpöä, mutta taitaa kertoa alkavista näköongelmista.

Viimeisen parin viikon aikana Milkan yöt ovat olleet erityisen levottomia. Onneksi tukitoimiakin nyt hiukan lisättiin, ja tästä eteenpäin meidän tarvitsee hoitaa enää noin kaksi Milkan yötä viikossa kolmen sijasta. Apu tuli taas aivan oikeaan aikaan. Vai pitäisikö sanoa viime hetkellä.



Nooan vointi on ollut aika tasaista tammikuun influenssasta asti. Kukaan meistä ei ole sen jälkeen sairastellut mitään pikku flunssapöpöä isompaa, mistä saamme myös olla kiitollisia.

Nooalla on näissä kuvissa ihan uudet silmälasit. Niihin tuli vahvuuksia lisää, mutta näköhermoatrofia ei ollut viime lääkärikäynnin mukaan pahentunut.




Nooa on nyt 4v 9kk ikäinen ja Milka on 1v 3kk. Ihanat kultamussukat.
posted from Bloggeroid

tiistai 22. toukokuuta 2018

Rukous palaverin puolesta

Meillä on torstai-aamuna se kauan odotettu palaveri. Tai en tiedä, onko palaveri odotettu, mutta minulla on paljon odotuksia sen suhteen. Tärkein toive on, että Milkan hoitotunnit arjessa jatkuisivat.

Toivoisin myös, että joitakin Nooan hoitotunteja voisi säännöllisesti käyttää sillä tavalla, että hoitaja onkin Milkan kanssa ja minä hoitaisin Nooaa. Esimerkiksi silloin, kun isillä on iltatöitä. Saisi edes vähän pienennettyä Nooan suurta hoitomäärää ja lisättyä äiti-poika-aikaa.

Sen lisäksi on vielä monta muutakin asiaa, joiden toivon menevän parhaiten päin.

Rukoillaan, että palaverissa (tai sen seurauksena) tehtäisiin hyviä päätöksiä, jotka tukevat tämän erityisperheemme hyvinvointia. Toivottavasti loppuviikosta on sitten paljon kiitosaiheita kerrottavana.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kesäpoika

Viime yönä tuli herättyä aika monta kertaa, joten en oikein aamulla jaksanut ajatella kirkkoon lähtöä. Lisäksi oikeastaan koko viikon on tuntunut, että en ole ehtinyt viettämään tarpeeksi aikaa Nooan kanssa. Päivähoidon jälkeen ilta on aika lyhyt ja Nooa pystyy olemaan vain yhden vanhemman sylissä kerrallaan. Niinpä isi lupasikin, että hän voi lähteä kirkkoon Milkan kanssa, ja me saimme Nooan kanssa jäädä viettämään äidin ja pojan yhteistä laatuaikaa.

Teimme Nooan kanssa aamupäivärutiinina Nooan ruuat ja laitoimme tiskit koneeseen. Nooa oli tapansa mukaan mieluusti mukana näissä hommissa, koska niistä kuuluu niin hauskoja ääniä. Ehdimme sylitellä ja laulaa lauluja, minkä jälkeen Nooa sai ottaa oikein kunnon ilmakylvyt, sillä vaipan lisäksi piti vaihtaa kaikki vaatteetkin. Juteltiin ja naureskeltiin ja autoin Nooaa pysymään rentona, että hän pystyisi olemaan ilmakylvyllä vähän pitempään. Sen jälkeen kerkesimme vielä ulos nauttimaan ihanasta ja vähän tuulisesta kesäpäivästä. Ulkona lensi paljon jotakin kukan terälehtien kappaleita. Kello yhdeksi piti palata kotiin aloittamaan päiväruoka ja päivälepo.

Kuvassa maailman ihanin kesäpoika.


posted from Bloggeroid

perjantai 18. toukokuuta 2018

Sukelluspuku?!


Milka saa "apuvälineenä" painepuvun. Sen tarkoituksena on kehotuntemusten kautta rauhoittaa ylimääräistä liikettä ja lisäksi aktivoida Milkaa oikeisiin liikemalleihin.

Puku tehtiin lukuisten millintarkkojen mittojen mukaan. Tänään kävimme sitä sovittamassa sairaalalla ja hyvinhän se istui päälle. Ainakin ensimmäisellä kerralla toimintaterapeutin auttaessa puku saatiin päälle ilman itkuja. Se on melkoisen piukea, joten pukemistaito pitää opetella. Onneksi saatiin hyvä kokemus alkuun. 

Sovituksessa pukuun merkattiin vielä PEG-napin sijainti ja puku lähtee vielä käymään valmistajalla, jossa Pegille tehdään luukku. Sitten luukku on varmasti oikeassa kohdassa.

Joskus viikon päästä pääsemme sitten harjoittelemaan puvun käyttöä kotona. Aluksi sitä pidetään vain lyhyitä hetkiä kerrallaan, mutta tavoitteena olisi pitää pukua jatkossa noin 8h päivittäin. Pukemista ja riisumista tulee olemaan runsaasti, kun puku olisi hyvä ottaa päiväunillekin pois. Normaalit vaatteet tulevat sitten tämän aluspuvun päälle. Pukua huolletaan pesemällä se koneessa parin päivän välein.

Kankaan värin sai valita viidestä vaihtoehdosta. Lisäksi sai valita tikkausten värin ja pienen kuvan rintaan.

Isi ehdotti mustaa pukua pinkeillä tikkauksilla ja pääkallon kuvalla. Itse kuitenkin arvelin, että musta olisi näin kesäkeleille epämukava, joten jätettiin kyseinen idea hautumaan tulevaisuuteen ja päädyttiin tämmöiseen suklaanruskeaan väriin. Ainakin se sopii silmien kanssa yhteen. 

Jos puvusta on apua, niin jatkossa niitä saa kaksi kappaletta käyttöön. Varmaan sitten siinä vaiheessa, kun tämä puku jää pieneksi. 




posted from Bloggeroid

lauantai 12. toukokuuta 2018

Hyviä uutisia ja normaalia vastusta

Aluksi täytyy kertoa hyvät uutiset. Sain viime viikolla puhelun vammaispalvelusta, ja meidän toivoma sijaishoitopaikka on kuulemma ok. Eli Milka voi aloittaa jaksot Pienkoti Ilonassa. Ja Nooa voi kuulemma myös aloittaa heti kun haluamme.

Nooan kohdalla täytyy vielä selvittää eli sopia vammaispalvelun kanssa muutamia asioita. Me emme saa molempia lapsia apuvälineineen kuljetettua Ilonaan, joten tarvitaan taksikyydit. Lisäksi mielestäni on tärkeää varmistaa, että hoitojakson peruuntuessakin Nooalle järjestyisi yöhoito kotiin. Sellaista tilannetta ei saa tulla, että joutuisimme olemaan 3 vrk ilman mitään hoitoapua. Se on helppo järjestää, koska hoitofirmassa on muutenkin aina yöpäivystys, mutta hoitofirma ei välttämättä halua kustantaa päivystystä sijaishoitojakson ajalle. Silloin vammaispalvelun pitäisi se maksaa. Ja tässä ei tosiaankaan ole kysymys suuresta summasta, mutta usein isoimmat väännöt ovat tulleetkin pikkujutuista. Lisäksi pitää vielä varmistaa, että Nooa saa tarvittavat resurssit hoitopaikkaan, eli hän tarvitsee henkilökohtaisen hoitajan joka hetki, myös yöllä. Eli kustannukset ovat luultavasti suuremmat kuin Milkan osalta. En tajunnut tästä kysyä siinä puhelimessa. Mutta toisaalta sen pitäisi olla itsestäänselvää. 

Milkalle kerkesimmekin sopia jo ensimmäiset hoitojaksot Ilonaan. Pyysin, että pikkuinen saa aloittaa pehmeällä laskulla, joten ensimmäinen käynti on 1vrk mittainen. Toinen on 2 vrk ja sen jälkeen sitten aina se 3 vrk kuukaudessa.

Nämä olivat kyllä todella hyviä uutisia. Sitten kun sijaishoidot lähtevät kunnolla pyörimään ja molemmat lapset käyvät niissä, niin se on varmasti tärkeä voimavara meille vanhemmille. Ja toivotaan, että jaksot voisivat olla lasten mielestä myös mukavaa vaihtelua.

Tukipalaveri on myös vihdoin saatu sovittua ja se olisi tarkoitus pitää 24.5. Siinä tärkeimpänä aiheena on, että Milkalla arjessa olevat hoitotunnit voisivat jatkua samalla tavalla. Kotipalvelu on kustantanut niitä 12h viikossa ja se on mahdollistanut asioiden hoitoa, kotitöiden tekoa sekä vapaahetkiä arjen keskelle. Tunteja ei varmastikaan sillä viikolla ole, kun olisi Ilona-jakso, mutta toivon, että muilla viikoilla tuki jatkuu samanlaisena. 

Samassa palaverissa on myös tarkoitus käydä läpi noita lisäkysymyksiä Nooan Ilonassa aloittamisen suhteen. Toivon, että ne ratkeaisivat palaverissa tai pian sen jälkeen. 

Meillä onkin tulossa oikein palaverien kevät, kun Nooan vasupalaveri on sitten heti seuraavalla viikolla. 

Seuraavaksi vähän kesäisiä kuvia:






Helatorstaina meillä oli perhepäivä ja käytiin oikein koko perheelläkin ulkoilemassa. Perjantaina meni suunnitelmat uusiksi, kun hoitajalla oli akuutti poissaolotarve ja Nooan päivähoito ei järjestynytkään. Päivä meni vähän sekaisin, mutta lopulta saatiin sitten muutamaksi tunniksi hoitoapua.

Toisaalta Nooa sai sitten hiukan enemmän äiti- ja isiaikaa, ja itsekin pääsin pitkästä aikaa viemään Nooaa lenkille. Siitä ylin kuva. Oli mukavaa, kun ei tarvinut pukea muuta kuin hattu. Milkan kanssa käytiin myös lenkillä, joten pääsin oikein kahdelle lenkille kesäsäästä nauttimaan. Milkalla on tosin ollut hankalampi olo viime aikoina, joten lenkilläkin häntä alkoi välillä hermostuttaa. 

Tänään tuli taas lisää harmillisia uutisia hoitofirmasta, kun nyt onkin viikonlopun hoitaja sairaana. Joten kaikki Nooan päivätunnit viikonlopulta peruuntuivat. On niin hyvät ilmat, äitienpäivä ja muuta, niin sijaista ei löytynyt. Onneksi Milkalla on molempina päivinä lyhyempi vuoro. Ja onneksi mummi pääsee tulemaan huomenna apuun, koska isällä on huomenna saarnavuoro kirkossa. En oikein pärjäisi molempien lasten kanssa ilman apuvoimia. Isi tekee sitten saarnan valmiiksi varmaan joskus iltamyöhällä. 

Harmillista, että nämä kaikki peruutukset osuivat samaan syssyyn ja tietysti juuri kuukauden kesäisimmällä hetkellä. 

Mutta toisaalta on kyllä mukava, että saadaan mummi kylään äitienpäivänä.
posted from Bloggeroid

maanantai 7. toukokuuta 2018

Terassikauden avajaiset

Viikonloppuna oli niin hyvät ilmat, että terassikausi tuli virallisesti avattua. Ainakin kaikki perheenjäsenet kävivät sitä testaamassa. Mummi oli lauantaina kylässä ja puuhaili hiukan pihatöissä. Terassi vapautui roskista ja etupihalta tuli esiin pari kevätkukkaa.



Milkan mielestä maisema taisi muuttua aika paljon, kun sitteri siirtyi ulos.





Nooan kanssa uskallettiin vähäksi aikaa ulos ihan sisävaatteissa, ja tuntui monta kesän tuoksua tunkevan pojan nenään.







Terassi on kyllä aivan mahtava olla olemassa. Lastenkin kanssa on melko helppo siirtyä ulos, vaikka olisi vain vähän aikaa. Pientä teknistä ongelmaa aiheuttaa, kun rattailla ei pysty ajamaan ulkokautta terassille esimerkiksi lenkin jälkeen. Myös autotien äänet poistaisin, jos voisin, etenkin Nooaa ajatellen. Mutta kyllä Nooakin viihtyy ulkona, kunhan tukihenkilö on lähellä. Terassi on kuitenkin iso ja melko suojaisa.
posted from Bloggeroid