maanantai 30. joulukuuta 2019

Rauhaa vain rauhaa

Kun ei uskalla avata jouluaatonaattona saapuneita kirjeitä ennen uudenvuoden aattoa, voi se näyttää vaikka tämmöiseltä:




Eipä kai noissa kirjeissä mitään henkeä ja elämää uhkaavaa ole, ne ovat vain jotain kirjeitä. Puoliso itseasiassa katsoikin ne silloin jo läpi. Loppusyksy on ollut vain todella stressaavaa aikaa päiväkodin asioihin liittyen ja vaikka yritin jättää niiden stressaavien asioiden hoitamisen sekä ajattelemisen jo viikkoa ennen joulua niin se ei oikein kunnolla onnistunut, koska uusia kiireisiä asioita tiputteli vielä joulua edeltävällä viikolla sekä puhelimeen, sähköpostiin että postilaatikkoon. Kirjeet aiheuttavat vain harvoin stressiä, mutta sekin on välillä mahdollista ja niin teki noita edeltävä kirje.

Tuon söpön talviapinan Nooa sai terveysasemalta, kun hän kävi isin kanssa siellä aatonaattona. Nooalla oli kovin ilkeä silmätulehdus ja siihen saatiin silmätipat sillä reissulla. Sen jälkeen meillä oli oikein mukava perhejoulu kotona lasten kanssa ja isovanhempiakin tavattiin. Nooa vain oli hiukan väsy ja normaalia vaisumpi silmätulehduspotilas, mutta saipahan ainakin olla sylissä hyvällä syyllä melkein koko joulun. Ja itse vain en ihan täysin saanut heitetyksi kaikkia arkihuolia. Eivät ne paljon olleet mielessä jouluna ja nukuin pitkästä aikaa kaksi yötä suhteellisen hyvin, mutta huolet olivat siellä taustalla ja painoivat kuitenkin hiukan mieltä. Olin myös Nooan silmistä huolissaan, sillä silmäpöpöistä ei juuri ole kokemusta, ja silmät olivat todella punaiset. Hyvä joulu siitä kuitenkin tuli ja oli kyllä todella mukavaa olla molempien lasten ja isin kanssa normaalia arkea enemmän ja viettää hyvää perheaikaa. 






Joulunpyhien jälkeen saimme toimitettua lapset Ilonaan. Nooallakin oli jo pirteämpi olo. Silloin aloin itsekin päästä vasta paremmin irti stressistä ja onnistuin nauttimaan ainakin perjantai-illan ja lauantain kunnolla omasta "joululomasta". Sunnuntaina aamulla kuitenkin Nooalla oli noussut kuumetta Ilonassa, joka laski tavalliseen tapaan särkylääkkeellä. Sitten olimmekin sen päivän lähtövalmiina, jos tulee lähtö sairaalaan. Kuumetta ei yllättäen kuitenkaan noussut enää uudestaan sunnuntaina (jolloin olisi tarvinut lähteä päivystykseen) eikä seuraavana yönäkään. Maanantaina aamulla Nooalla nousi kuitenkin taas korkea kuume Ilonassa. Isi lähti sitten hakemaan Nooaa ja vei hänet sairaalaan. Itse sain mummon sekä taksin avustuksella haettua Milkan sekä loput apuvälineet Ilonasta.




Tänään aamulla tuli mukavia uutisia, sillä sairaala halusi jo luopua Nooasta ja nyt poju onkin jo kotona. Nooa on vain hiukan väsynyt ja ehkä hiukan normaalia rohisevampi. Kuumeet olivat vain yksittäisiä piikkejä eikä flunssaoireitakaan oikein tullut. Kyllä äidillä olikin jo kauhea ikävä.

Milkan vointi on myös ollut hieman kysymysmerkki. Periaatteessa typy on ihan kunnossa eikä ole ollut kipeänä pitkään aikaan, mutta sitten kuitenkin itkettää tavallista herkemmin ja kovastikin. Parempaan suuntaan ollaan menty flunssien jälkeen, mutta kovin kovin hitaasti. Odotellaan vielä nykyistä parempaa oloa. Öisin myös Milkaa on itkettänyt melko paljon ja Milkan paha olo sitten kuuluu myös kaikkiin muihin huoneisiin varsin hyvin.

Nyt meillä kuitenkin on taas mukavaa perheaikaa tänään ja huomenna, kun saimme Nooankin kotiin. Odotellaan omalla perheellä vuoden vaihtumista, joskin yöhoitajat ehtivät tulla ennen kello kahtatoista. 

Taisin toivoa tältä kuluneelta vuodelta etenkin mielenrauhaa. Ehkä sitä olikin enemmän kuin edellisenä vuonna. 

Taidankin toivoa myös ensi vuodelle lisääntyvää mielenrauhaa, enemmän mukavaa perheaikaa ja hyviä yöunia.

Ja kaikkea hyvää myös sinun vuoteesi ❣️

lauantai 7. joulukuuta 2019

P-ALAT

Tänään saimme tytön kotiin sairaalasta. Flunssaoireita on Milkalla kestänyt ehkä kolmisen viikkoa jo. Lopulta vein Milkan päivystykseen lisääntyneen oksentelun takia. Normaalia nestehoitoa ei saatu aloitettua, koska kanyylia ei saatu kiinni suoneen ankarasta pistämis- ja huutosessiosta huolimatta. Lopulta sitä ei ehkä tarvittukaan, koska oksennuksia ei enää sairaalassa ollessa paljoa tullut. Lisäksi selvisi, että ainakaan tavallisimmista vatsapöpöistä ei ollut kyse. Sen sijaan verikokeissa näkyi koholla oleva maksa-arvo. Se jatkoi vielä sairaalassa ollessa nousuaan ja lopulta Milka joutui olemaan 3 yötä osastolla eli siihen asti kun maksa-arvo kääntyi laskuun. Maanantaina täytyy lähteä vielä ikävälle reissulle verikokeisiin, jotta nähdään onko arvo varmasti laskenut.




Ilmeisesti virus aiheutti maksa-arvon nousua ja tuntuu, että Milka on jotenkin herkempi tällaiselle. Arvo on nimittäin ollut aiemminkin koholla, mutta ei läheskään näin paljoa kuin nyt. Ensi viikolla tulee vielä osa verikoiden tuloksista, joista ehkä selviää mikä virus nyt on ollut kyseessä.

Kohonnut arvo pysyi kuitenkin sellaisissa rajoissa, joista ei vielä olisi ollut haittaa eivätkä lääkärit olleet siitä mitenkään kovin huolissaan. Lähinnä sitä oli vaan tärkeää seurata ja lopulta tehtiin myös lisäselvityksiä. Koska perustaudin tilanne oli rauhallinen muista labroista päätellen (kuten se on Milkalla aina ollut), niin ei tullut sellaistakaan huolta, että perustauti olisi ollut aiheuttamassa jotain ikävyyksiä maksalle. Joskin sekin asia varmistettiin, sillä lääkäri soitti heti ensi töikseen Taysiin lasten aineenvaihduntalääkärille ja tarkisti asian. 

Ehkä oli hyvä, että lähdimme sairaalaan ja maksa-arvon asia tuli nyt esiin ja on selvityksessä vielä tarkemmin. Ehkä siitä tiedosta on joskus myöhemmin jotain apua. Herkemmin kohoileva maksa-arvo vaikuttaa ainakin hiukan siihen, että minkä verran voi käyttää parasetamolia. Milkalla on jo aiemmin ollut lievä rajoitus sen mahdollista käyttöä varten. Voi olla, että se tiukentuu vielä, mutta se selviää myöhemmin. Onneksi särkylääkkeitä ei juuri ollenkaan tarvita, mutta välillä kuitenkin tarvitaan esimerkiksi infektioiden yhteydessä. Niiden käytöstä täytyy kuitenkin olla selkeät ohjeet yöhoitoa ja muita hoitopaikkoja varten.




Tällä hetkellä tosin tuntuu, että Milka olisi mieluummin saanut päästä jo eilen kotiin. Kaikki olemme väsyneitä ja lisäksi Milkan vaippapeppu meni sairaalassa todella surkeaan kuntoon. Nyt se on kovin punainen ja kipeä ja yritämme parannella sitä kotona mahdollisimman nopeasti.

Milkan peppu huolettaa paljon enemmän kuin maksa-arvot, sillä vaipan vaihdot ovat tehneet tänään kovin kipeää ja muutenkin typy on aika ressukka. Toivottavasti peppu kuitenkin paranee pian. 

maanantai 11. marraskuuta 2019

Päiväkotiin!

Tällä tytöllä on tänään jo ensimmäinen päiväkotipäivä!




Kyseessä on Milkan mukavuutta varten suunniteltu siirtymävaihe, eli Milka käy nyt aluksi kerran viikossa Nooan mukana hoidossa. Päivät ovat tavallaan hiukan lyhyempiä kuin Nooalla, koska osa Nooan hoidosta on edelleen kotona aamupäivällä ruuan laiton takia. Sitten päiväkoti on Milkalle jo tuttu paikka, kun hoito alkaa toden teolla tammikuussa. Uskoisin, että se tuntuu Milkasta mukavammalta näin. Mukavaa, että tällainen mahdollisuus on. Itse asiassa tutustumisvaihe on alunperin päiväkodin ajatuksesta, sillä se helpottaa asioita myös siellä päässä, että voidaan aloittaa vähitellen. Nooan ja Milkan ryhmä on aivan uudenlaista toimintaa tässä kaupungissa, eikä siellä ole vielä niin kovin selkeitä rutiineita kaikkeen. Ja vaikka olisikin niin nämä erityiset lapset tuovat mukanaan aina paljon henkilökohtaisia erityisiä juttuja. 

Milka on jo tottunut kotihoitoringin hoitajiin ja lyhyihin hoitojaksoihin Ilonassa, mutta päiväkoti on taas uusi paikka ja ensi vuoden puolella hoitoa on sitten kaiken kaikkiaan jo paljon ja se on päivittäistä.

Toivon että Milka kokee kaiken hyvänä ja turvallisena nyt ja varsinkin sitten tammikuusta alkaen. Nooalla ainakin syksy on mennyt todella hyvin tähän asti. Kun ryhmän koko on nyt kasvanut kuitenkin jo viiteen lapseen, niin vilkkaimpina päivinä siellä ei enää ole yhtä rauhallista ja mukavaa Nooan kannalta. Aikuisia on vähintään yhtä monta kuin lapsia. Toivon siis myös, että Nooan olo olisi edelleen hyvä siellä. Joka tapauksessa koko hoito tuntuu hyvältä lapsia ajatellen. Toki siinä on monenlaista asiaa, mitä voisi ehkä kehittääkin. Muutosta on ollut melkein koko ajan ja en ole varma, ehtiikö koko talvenkaan aikana syntymään kovin vakaata tilannetta rutiinien suhteen.

Tänään ei ehditty ottaa hoitoonlähtökuvaa, joten tässä on joitain muita kuvia sankareista.






perjantai 8. marraskuuta 2019

Suuri ongelma

Viimeinen viikko perjantaista perjantaihin on ollut todella rankka.

Keskustelu käy nyt kaupungin kanssa siitä uudesta tilanteesta, kun meiltä olisi kaksi lasta varhaiskasvatuksen parissa (ja toinen myös esiopetuksen). Olen palaamassa tammikuussa töihin ja Milka aloittaa päiväkodissa samassa erityisryhmässä, jossa Nooa käy. Se on hieno juttu, mutta suunnittelu Milkan hoidon aloituksesta ei ollutkaan niin helppoa ja sujuvaa kuin olisi voinut luulla.

Olen valvonut melkein joka yö viime viikolla, enemmän tai vähemmän. Päivät ovat menneet pitkälti sähköpostien kirjoittamiseen ja loppuaika päivällä sekä yöt sen miettimiseen, mitä kirjoitan niihin. Lastenhoidon ja terapioiden ja muun sellaisen lomassa tietenkin. Alkuviikolla pää oli aivan sumea kirjoittamisesta ja valvomisesta ja suremisesta. Tilanne ja keskustelu meni jotenkin henkilökohtaisiin tunteisiin tällä kertaa, siis enemmän kuin yleensä. En kuitenkaan haluaisi sanoa itse mitään typerää mitä kadun jälkeenpäin, ja siksi myös viestien miettimiseen on mennyt niin paljon aikaa. Mutta jos olisin ollut viisaampi, niin olisin myös pystynyt ehkä säästämään enemmän itseäni ja jättämään osan vähemmän tärkeistä asioista vaan keskustelematta. Helppo sanoa tietysti siinä vaiheessa kun on huomannut, että keskustelu ei etene minnekään. Viime sunnuntaina seurakuntamme jumalanpalveluksessa kysyttiin rukousaiheita, ja minulle tuli sellainen olo, että pitäisi sanoa näistä keskusteluista. Kuitenkin heräsin siihen hetkeen hiukan hitaasti enkä kerinnyt eli siis kehdannut ihan tarpeeksi nopeasti reagoida, koska "ainahan minä näitä samoja vanhoja aiheita olen pyytämässä" eikä minulla ollut mitään valmista hyvää lausetta mielessä. Sekin on harmittanut kuluvalla viikolla, sillä uskon, että tämä viikko olisi mennyt paremmin noiden seurakunnan yhteisten rukousten saattelemana. Aina pitäisi heti toimia sen äänen mukaan, minkä sisimmässään kuulee (siis sen hyvän äänen). 

Polttavimmaksi ongelmaksi keskustelussa varhaiskasvatuksen puolen kanssa nousi nyt tällä kertaa se, että me emme saakaan varata molemmille lapsille meidän tarpeen mukaisia hoitoaikoja. Tai saisimme muuten, mutta sitten eivät kuulemma taksimatkat onnistu. Matkat onnistuvat vain, jos meidän lapset menevät samalla taksilla samaan aikaan ja poikkeuksia tähän sääntöön ei kuulemma ole. Kaksilapsisia perheitä koskemaan on tehty tällainen linjaus, joka pätee jatkossakin aina ja kaikkiin kahden lapsen perheisiin. Minulla on aamupainotteinen työ ja isällä iltapainotteinen, joten tarvisimme joinakin päivinä toiselle lapselle iltapainotteisen hoidon ja toiselle aamupainotteisen. Muuten lasten päivä pitenee jo aika paljon. Sanoin että lapselle on kohtuutonta, jos päivä pitenee pelkän taksien yhdistämisen takia jopa neljä tuntia ja kokonaisuudessaan toisen lapsen päivälle tulee mittaa (kotihoitoringin iltahoito isän työiltoina mukaanlukien) jopa 12-13h. Meillä on muutenkin paljon hoitotarvetta ja kaikki aika vanhemman ja lapsen kesken on tärkeää. Tämä ehkä jollain tasolla ymmärrettiin, mutta ainoa tapa välttää pitkä päivä on kuulemma, että isä kuljettaa toisen lapsen itse hoitoon.

Minä en tätä vastausta hyväksynyt, koska kehitysvammaiselle lapselle kuuluu kuljetus päivähoitoon tai kouluun lainkin mukaan.

Ehkä se ei kuulosta isolta asialta, jos joutuisi viemään lapsen itse, mutta oma huoli arjen hyvästä sujumisesta on ihan perusteltu ja taksimatkat ovat yksi ihan tärkeä osa siitä.

Onneksi satumme olemaan tietoisia siitä, että tällaisia ei tarvitse hyväksyä, vaan varhaiskasvatuksen ja vammaispalvelun pitäisi päästä keskenään sopuun asiasta, mikä kuuluu kummallekin osapuolelle. Loppuviikosta sitten keskustelu eteni edes sen verran, että nyt yritetään kutsua kokoon eri tahojen välinen palaveri kokoon pohtimaan tätä suurta asiaa.

Minua vain huolettaa se, että järjestyykö tämä palaveri ollenkaan eli haluavatko kaikki edes yrittää osallistua. Aikaehdotuksia on esitetty ja toivottavasti palaveri syntyy (ja siinä voitaisiin saada vähän muutakin hyvää keskustelua aikaiseksi kuin vääntää pelkästä taksimatkasta). 

Oikeastaan uskon, että asiat kyllä järjestyvät, mutta tämä vääntäminen tuntuu vaan välillä aika raskaalta. Isoimmat ja kurjimmat riidat käydään monesti aika pienistä asioista. Tällä kertaa tämä vaikeus tuli jotenkin aivan puskista. Varmaan, koska meille on kevään ja kesän palavereissa lupailtu monia asioita, että kaikki kyllä onnistuu. Juuri tämän kyseisen asiankin tarkistin erikseen palaverissa kesällä ja silloin vastaus oli, että toki järjestyy. Kyseinen kysymykseen vastannut henkilö ei tokikaan enää ole mukana meidän kuvioissa, mutta olisi kiva, jos vastaus olisi silti voimassa. Meillä oli kyllä aavistus, että ne olivat pelkkiä lupauksia, mutta siitä huolimatta olin jotenkin ajatellut, että Milkan päivähoidon aloitus menee ihan sujuvasti.

Kurjalta myös tuntuu senkin takia vääntää noista, kun tässä olisi ihan oikeitakin hankalia ja monimutkaisia kysymyksiä ratkaistavana liittyen juuri uuden tilanteen suunnitteluun. Niissä pitäisi päästä eteenpäin yhdessä päiväkodin kanssa suunnitellen. Ehkä saan aikaiseksi hiukan valoisamman viestin niistä. Muutenkin olisi paljon myös hyvää ja positiivista kerrottavaa, mutta nyt ne eivät olleet aivan pinnalla. 

Onneksi torstaina ja perjantaina itselläni oli jo vähän vähemmän huono olo. Todella väsynyt kyllä kuitenkin. Tällä viikolla oli tuon lisäksi kuitenkin maanantaina myös yksi palaveri vammaispalveluiden kanssa, yhtenä päivänä tapasin päiväkodin sairaanhoitajan (tapaaminen oli hyvä, mutta asia eli Nooan ruuanlaittoon liittyvä suunnittelu nykyisessä tilanteessa on niin haastava että sekin valvotti seuraavana yönä) 
ja nyt tänään taas meillä oli koko päivän yksi hoitaja, jota perehdytin Milkan hoitoon eli keskustelimme melkein koko kahdeksan tuntia. On tässä ollut tätä ohjelmaa.

Tässä vielä kuva tytöstä, jonka hoitoonlähtö nyt tuottaa niin suurta kuohuntaa. Hän pesi tänä iltana äidin iloksi ja yllätykseksi osan hampaistaan itse.



maanantai 16. syyskuuta 2019

6 vuotta!

Meillä on nyt 6-vuotias poika. On se vaan niin ihana, ei edes sanat riitä kuvailemaan.




Syntymäpäivä oli perjantaina, jolloin Nooalla oli hoitopäivä kotona. Hoidossa Nooa oli hoitajan kanssa maalannut synttärikakun, joka pääsi ovea koristamaan. Illalla mummu ja pappa kävivät moikkaamassa päivänsankaria. 




Nooa sai lahjaksi myös perhepäivän, joka oli lauantaina. Se oli tietysti oikein mieluisa meidän kullanmurulle. Nooa ei oikein nauti juhlista. Mummi kävi kyllä kylässä, mutta muuten oltiin perheen kesken ja laulettiin tietysti paljon onnittelulauluja päivänsankarille. 




Ulkona kävimme myös hiukan lenkkeilemässä syksyisessä säässä. Äiti räpsytteli varmaan Nooan mielestä vähän liikaakin kuvia, joten sitä piti sitten vähän rajoittaa.









Yksi vähemmän mieluinen synttärivieras oli flunssapöpö, joka on vaivannut meitä viime päivinä. Sekin kuuluu tietysti syksyyn, mutta toivomme sen menevän kevyesti ohi. 

lauantai 17. elokuuta 2019

Eskariin

Perjantaina oli Nooan ensimmäinen päivä eskari-päivähoidossa. Hoitajat ovat olleet aiemmin jo kotona perehtymässä ja aloittamassa hoitoa. Eilen lähdettiin ensimmäistä kertaa päiväkodille asti.

Kun hoitopäivä alkaa kotona, niin aluksi hoitaja ja Nooa tekevät Nooan ruuat kotona ja sen jälkeen pitäisi vielä pakata koulureppuun mm. ruokapullot, päivällä tarvittavat lääkkeet, ruiskut, aamulla avattu letkusto ruuan antamiseen, Nooan kommunikaatiokortit ja silmälasit. Samalla pitää hoitaa Nooan aamuruuan lopetus, letkuston huuhtelu ja tietysti pukemiset ja muut toiminnot. Tähän oli varattu vain 1h 15min aikaa nyt ensimmäisinä päivinä. Jatkossa se varmaan riittääkin ihan hyvin, mutta näinä ensimmäisinä päivinä siihen olisi kannattanut ehkä varata enemmänkin aikaa ennen taksin tuloa, koska hoitajat ovat vasta opettelemassa asioita. Itse onnistuin vähän stressaamaan yötäkin myöten aikataulusta, tosin  edellinen päivä oli myös muista syistä ollut kovin stressaava ja se aiheutti levottoman olon. En minä oikeastaan sitä epäillyt, että emme ehtisi taksiin, koska itsekin olin siinä tosiaan auttamassa. Hoitajien perehdytys ei kuitenkaan etene sillä tavalla, että minä teen osan asioista.

Aamulla kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja taksi tuli hakemaan eskarilaisen, hoitajan ja minut. Onneksi Nooa on niin reipas ja iso poika, että taksiin menossa ei tule yleensä ongelmia, vaikka sinne täytyy mennä sisään kuskin kanssa kahdestaan rampin avulla. Nooa matkustaa taksissa omassa pyörätuolissaan. Onneksi matka on hyvin lyhyt, koska taksissa matkan aikana on tullut joskus huonoa oloa. 

Päiväkodin pihassa otimme sitten pakolliset eskariinlähtökuvat. Ne onnistuivatkin ihan kivasti. Kuvissa näkyy tietysti hoitolaukun lisäksi uusi reppu:









Sisälle mentiin koulun ovista ja sitten ajeltiin käytäviä pitkin päiväkodin puolelle. Käytävillä jo jokunen aikuinen halusi moikata Nooaa ja jäädä hetkeksi juttelemaan, ja nuo tilanteet ovat Nooalle aika hankalia. Nooa jaksaa ehkä vähän aikaa, mutta on kovin varautunut. Jos tilanne kestää yhtään liian pitkään (yli minuutin tms) ja varsinkin jos juttelija kehtaa naurahtaa, niin tulee paha mieli ja kova itku. Ehkä siinä yhdistyy Nooan ääniherkkyys ja muutenkin epävarmuus tilanteesta.

Omaan ryhmätilaan päästiin kuitenkin turvaan ja siellä Nooa rauhoittuikin syliin. Keltaisten ryhmän toinen lapsi ei ollut hoidossa sinä päivänä, joten ryhmätila oli hyvinkin rauhallinen eli siellä ei ollut ketään muita kuin Nooa, minä ja hoitaja. Pääsimme purkamaan tavarat ja kotiutumaan hieman. Toisessa huoneessa oli hoitosängyt ja kaapit ja saimme valita oman sängyn. Valitsin Nooalle sen sängyn, minkä viereen mahtuisi ehkä paremmin nojatuoli sylittelyä varten. Nojatuoli oli kuulemma tulossa. Isommassa huoneessa on kyllä sohva, mutta päivälevon aikaan on ruoka tippumassa, joten sohvalle ei pääse siirtymään niin helposti. 




Päivän aikana palaveerasin mm. päiväkodin johtajan kanssa. Sitten noin 16 aikaan ehdimme vielä ulos. Se olikin hyvä aika mennä Nooan kanssa tutustumaan päiväkodin pihaan, sillä muita lapsia oli siellä vähemmän kuin päivällä. Päiväkoti on aika iso, ja jos pihalla on paljon lapsia, niin metelikin on aika kova. Neljältäkin lapsia oli vielä ainakin parikymmentä, mutta se ei isolla pihalla tuntunut liian paljolta ja väki väheni koko ajan. Totesimme, että loppuiltapäivä on muutenkin sopiva aika lähteä tunnustelemaan pihalla oloa. Aamupäivällä ei kyllä niin kovin hyvin ehtisikään, koska nyt aluksi taksi hakee kotoa vasta klo 11, kun Nooan aamuruoka on tippunut rauhassa. Pihalta pääsee myös suoraan pururadoille lenkkeilemään. Nooa pääsi myös vähän keinumaan hoitajan sylissä. 




Päivä menikin kovin nopeasti ja kotiin palattiin noin 17:30 aikaan. Jatkossa hoitaja tosiaan tulee aina kotiin sekä aamulla että illalla. Nyt ihan aluksi hoitoa on edelleen kotona 3 pv viikossa ja päiväkodilla käydään vain pari kertaa viikossa. Kellonajat vähän vaihtelevat sekä tarpeen mukaan että kokeilun vuoksi. Parin viikon päästä on jo tarkoitus lisätä kolmas päiväkotipäivä viikkoon. Jatkoa pitää sitten miettiä, kun homma on edes vähän lähtenyt käyntiin. 

Uudessa kuviossa siis on sekä eskaria että päivähoitoa mukana ja fyysisesti paikka on vuoroin kotona ja päiväkodilla. Päiväkodilla on tälle pienelle kahden lapsen erityisryhmälle varattu yksi kahden huoneen kokoinen ryhmätila. Tilat olivat minusta viihtyisät ja ihan toimivat. Päiväkoti on kiinni isossa koulussa, ja myös koulun puolella olevia aistihuoneita pääsee kuulemma käyttämään.

Nooa saa kyllä todella pehmeän laskun päiväkoti- ja koulumaailmaan. Olen siitä kiitollinen Taivaan Isälle. Vuosi sitten kävimme tutustumassa tuolla ison koulun puolella ja se oli silloin oikeastaan ainoa vaihtoehto, johon Nooa voisi mennä. En olisi osannut aavistaakaan, että asiat järjestyvät noin hyvin. Itselleni tuli myös sellainen vaikutelma, että Nooan erityistarpeet on otettu hyvin huomioon ja päiväkoti hoitaa homman laadukkaasti. Viime viikot ovat olleet aika väsyttäviä, mutta voi tosiaan olla kiitollisin mielin. Uskon, että uusi hoitokuvio lähtee sujumaan hyvin, vaikka toki haasteitakin on paljon.

Huomenna tiistaina Nooalla on toinen päivä, jolloin hän lähtee uuteen hoitopaikkaan. Tällä kertaa en pääse lähtemään mukaan ja päivän aikana myös on luvassa enemmän tapahtumia ja ihmisiä. Nooan opettaja tulee varmasti moikkaamaan ja juttelemaan. Hoitaja on sama kuin perjantaina, mutta hän joutuu jo perehdyttämään tiistaina toista hoitajaa samaan työhön. Nooan fysioterapia myös toteutuu siellä päiväkodilla. Fysioterapeutti on tuttu ja pystyy neuvomaankin muita. Toivotaan, että toinenkin hoitopäivä menee hyvin.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Arjen sekoittaja

Arki lähti maanantaina oikein rytinällä käyntiin, tai siltä se ainakin tuntui. Olimme viettäneet vapaan viikonlopun ja menimme aamupäivällä Ilonaan hakemaan lapsia. Jonkinlainen aavistus oli mielessä, että flunssa voi uhata ilmojen kylmettyä. Ilonasta ei kuitenkaan ollut tullut mitään viestejä. Kuitenkin sinne päästyä saimme kuulla ja huomata, että lapset olivat kipeänä. Milka oli vain nuhainen, mutta Nooalla oli huono yö takana, kun flunssa oli alkanut iltayöllä pukkaamaan päälle ja yöllä oli noussut melkein kuumettakin. Lämpö oli laskenut lääkkeen jälkeen, mutta Nooa oli kuitenkin aika kipeän näköinen.

Kun pääsimme 11 jälkeen kotiin, niin Nooalla olikin jo noussut ihan reilusti kuumetta. Isi piti Nooaa sylissä ja minä purin Ilonakasseja ja pakkasin tarvikkeita sairaalaan lähtöä varten ja tein Nooan ruuat. Koko vuorokauden ruoka tehdään yleensä joka päivä ennen 13 ateriaa, joten ilman sitä ei voinut lähteä päivystykseen. Pitkät ateriavälit voivat aiheuttaa ongelmia lasten sairaudessa, eikä päivystyksessä ole tarjolla heille sopivaa ruokaa. Onneksi Milka oli aika rauhallinen ja viihtyi itsekseen, sillä muuten ei olisi Nooan tarvikkeiden pakkaamisesta tullut mitään. Päivystykseen lähtiessä pitää ottaa myös mukaan päivän aikana tarvitut lääkkeet ruiskuissa sekä myös erikoisemmat lääkepullot osastolle jäämistä varten, koska sairaalassa ei aina välttämättä ole kaikkia erikoisempia lääkkeitä (ja lapsilla on useampia erikoisia lääkkeitä).

Nooa ja isi lähtivät sairaalalle päin joskus puoli yhden jälkeen, joten Nooa kerkesi olla kotona vain vähän toista tuntia. Sen jälkeen minun piti hetimmiten tehdä vielä Milkankin ruuat ja muutenkin hallita keittiössä oleva kaaos. Milkan ruuat tehdään yleensä vasta illalla, mutta pari pullollista oli hävinnyt Ilonassa jonkun kommelluksen takia. Onneksi Milka jaksoi edelleen olla tyytyväinen ja lopulta pääsimme myös aloittamaan kunnolla nuhapäivän viettoa tyttöjen kesken. Olin kiitollinen, että isi lähti päivystykseen. 

Onneksi päivystyksessä meni tällä kertaa aika sutjakkaasti ja Nooa ja isi pääsivät suhteellisen nopeasti osastolle asti. Aikaahan päivystyksessä aina kuluu, mutta tällä kertaa ei mennyt koko päivää.




Mietimme tietysti taas sitä, että nouseeko Milkallakin kuumetta ja täytyykö hänet myös viedä sairaalaan. Yritinkin ainakin henkisesti varautua, että minun vuoro on lähteä tarvittaessa illalla tai yötä myöten vielä Milkan kanssa päivystykseen. Mittailin päivän mittaan monta kertaa kuumetta, mutta ei sitä mittarin mukaan ollut, vaikka Milka oli aika flunssainen ja käteen lämmin. Tein Milkalle kotona ylimääräistä hiilihydraattiseosta, mikä auttaa myös (iv-nesteytyksen tilalla) aineenvaihduntaa pysymään ojennuksessa flunssan aikana.  Lopulta sitten alkoi näyttää selvältä että Milka voi olla yön kotona. Kuumetta ei noussut myöskään tiistaina ja sitten illalla Milka alkoikin jo osoittaa hieman enenevää pirteyttä, joten kuumeen mittailu ja ylimääräiset flunssalisät jäivät sikseen.






Nooalla meni sairaalassa tavalliseen tapaan ja pääsi jo keskiviikkona kotiin. Se oli hyvä asia myös isän töiden kannalta, koska niitä on hyvin hankala tehdä silloin jos normaali päivähoito ei onnistu. Nyt hän varmaankin ehtii tehdä vielä tämän viikon työt.

Luonnollisesti toki sairaalakeikkaa piti pukata juuri tähän eskari-päivähoidon aloitusjaksoon. Tiistaina piti olla hoitajan nro 2 perehdytys kotona ja torstaina hänen piti tulla taas hoitamaan päivä ja perehtymään samalla lisää. Perehdytys jäi pitämättä ja torstain hoito piti sumplia toisella tapaa. Se kuitenkin järjestyi, ja luultavasti myös se perehdytys järjestyy ensi viikolla. Se on vielä hiukan auki. Näistä ollaan soiteltu erityisopen kanssa ja koitettu suunnitella asioita. Myös hoitofirmaan ja vammaispalvelun puolelle täytyy olla yhteyksissä. Perehdyttäjät tulevat hoitofirmasta ja perehtyjät päiväkodilta. Lisäksi jatkossakin näiden välillä tulee olemaan hiukan yhteistyötä, sillä päiväkoti hoitaa vuorot noin 17-18 asti ja hoitorinki illat niinä päivinä kun tarvitaan iltahoitoa isin töiden aikaan. Noista hoitovuorojen kellonajoista on jo tullut myös hiukan hämminkiä. Kellonajoista pitää sopia myös kahden terapeutin kanssa ja huolehtia, että kaikki tietävät, milloin ja missä on terapia. 

Toivonkin, että asiat lähtevät sujumaan hyvin eikä ylimääräistä säätöä moniin suuntiin olisi ihan kamalasti jatkossa. Täytyy kuitenkin orientoitua niin, että tietty määrä säätöä on itsestäänselvyys.

Nyt olisi tärkeintä, että saadaan nuo uudet päiväkodin hoitajat perehdytettyä ja hoitopäivät pyörimään.

Näihin kysymyksiin liittyen oli kuitenkin tosi hyvä asia, että Nooa pääsi jo kahden yön jälkeen pois sairaalasta ja Milka ei joutunut sinne ollenkaan. Näin ollen suunnitelmiin ei tullut ihan kamalan paljon vahinkoa, vaikka tauti osui juuri tähän kriittiseen hetkeen. Täytyy myös toivoa, että hoitajat eivät nyt saisi tätä samaa flunssaa, koska se voisi aiheuttaa lisää mutkia matkaan. Itsellä on myös ollut aika kipeä olo eilen ja tänään, eivätkä sinkkitabletit ole karkottaneet flunssaa ihan yhtä nopeasti kuin yleensä. Eiköhän se tästä kuitenkin ohi mene, kun lapsillakin alkaa mennä. Hoitofirmassa on myös yksi hoitaja sairaslomalla ja viikonloppuna on Milkan hoitovuoro auki. Toivon, että siihen löytyy toinen hoitaja, koska tämän viikon jälkeen olisi taas pieni lepohetki äidillekin ihan paikallaan.