lauantai 14. maaliskuuta 2020

Pienimmäinen sairastaa

Nyt on pikku Milkan vuoro sairastaa rotavirustautia. Onneksi Milka on saanut hyvää hoitoa sairaalassa silläkin aikaa, kun itse olin niin huonossa hapessa, että en päässyt katsomaan. Ainakin tänään mennessäni Milkan sairaalahuoneeseen näytti tytöllä olevan mahdollisimman hyvät olosuhteet tilanteeseen nähden. Pylly on huonossa kunnossa ripulin takia, joten typyläinen sai olla ilman vaippaa koko päivän ja alusia ja peitteitä heitettiin pyykkiin niin usein, kuin tarvetta ilmeni. Hoitajat olivat myös muistaneet, että harso on aivan välttämätön ja rakas.






Viime käyntini jälkeen vanhempien taukohuone oli poistettu käytöstä. Hoitaja kävi kuitenkin lämmittämässä valmisruokani. Kun lähdin kotiin päin, niin Milkankin oveen oli ilmaantunut uusi kyltti:






sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Toipilas

Nooalla on jo parempi olo, ja pääsee varmaankin huomenna lähtemään kotiin sairaalasta. Ripuloinnista aiheutui kuivumaa ja lisäksi natriumarvo oli sen jälkeen aika paljon koholla, mutta ne asiat on nyt korjattu sairaalahoidolla. Vointia seurataan vielä yön yli sairaalassa, mutta enää ei tarvitse ottaa edes verikokeita. Niitä onkin jo ihan tarpeeksi pistelty.




Sairaalareissusta tulee viikon mittainen, jos ei lasketa yhtä kotona käväistyä yötä. Saa nähdä, tuleeko sairaalamaksujen katto jo täyteen.




Näillä näkymin Milka ei ole tullut kipeäksi ja olen siitä kovin huojentunut. Viime vuonna, kun sairastimme noroa, niin Milka säilyi pitkään terveenä, mutta lopulta hän kuitenkin sai sen ja sairasti vielä todella pitkään. Toivottavasti nyt ei kävisi vastaavalla tavalla.

Nooalla oli aika raju tauti, vaikka rokote kuulemma lieventää sitä. Uskon kyllä, että tämä tauti voisi olla vielä paljon rajumpikin ilman rokotetta. Nooa oksenteli paljon tiistaina ja keskiviikkona. Torstaina ja perjantaina oli ripulivaihe. Kuumetta myös liittyi asiaan. Tänään Nooa on jo jaksanut naureskella ja jutellakin, vaikka on tietysti voipunut vielä. On tämä poika kyllä varsin sitkeä sissi. Sylistä löytyi hyvä nukkumapaikka.



Toipilas

Nooalla on jo parempi olo, ja pääsee varmaankin huomenna lähtemään kotiin sairaalasta. Ripuloinnista aiheutui kuivumaa ja lisäksi natriumarvo oli aika paljon koholla, mutta ne asiat on nyt korjattu sairaalahoidolla. Vointia seurataan vielä yön yli sairaalassa, mutta enää ei tarvitse ottaa edes verikokeita. Niitä onkin jo ihan tarpeeksi pistelty.




Sairaalareissusta tulee viikon mittainen, jos ei lasketa yhtä kotona käväistyä yötä. Saa nähdä, tuleeko sairaalamaksujen katto jo täyteen.




Näillä näkymin Milka ei ole tullut kipeäksi ja olen siitä kovin huojentunut. Viime vuonna, kun sairastimme noroa, niin Milka säilyi pitkään terveenä, mutta lopulta hän kuitenkin sai sen ja sairasti vielä todella pitkään. Toivottavasti nyt ei kävisi vastaavalla tavalla.

Nooalla oli aika raju tauti, vaikka rokote kuulemma lieventää sitä. Uskon kyllä, että tämä tauti voisi olla vielä paljon rajumpikin ilman rokotetta. Nooa oksenteli paljon tiistaina ja keskiviikkona. Torstaina ja perjantaina oli ripulivaihe. Kuumetta myös liittyi asiaan. Tänään Nooa on jo jaksanut naureskella ja jutellakin, vaikka on tietysti voipunut vielä. On tämä poika kyllä varsin sitkeä sissi. Sylistä löytyi hyvä nukkumapaikka.



perjantai 6. maaliskuuta 2020

Takaisin sairaalaan

Nooa pääsi eilen sairaalasta kotiin, koska vointi oli lääkärin mielestä jo niin hyvä. Iltapäivällä ennen kotiin lähtöä kerkisi tulla vielä kakkanäytteen tulokset ja sen mukaan Nooalla on rotavirus. Kakkanäyte otettiin tiistai-aamuna ja aiemmin sen tulos on tullut tunnissa, mutta nykyään näytteet tutkitaan keskittämisen takia Pirkanmaalla ja vastauksessa kesti kaksi päivää.

Juttelin vielä lääkärin kanssa ja tulos ei muuttanut mitään, koska oireiden mukaan hoidetaan. Lääkäri taisi kuitenkin olla liian optimistinen, sillä kotona ei mennyt hyvin. Illalla ja yöllä tuli paljon ripulointeja ja yöllä panadol ja burana eivät yhdessäkään meinanneet riittää ja kuumettakin nousi kovasti näistä huolimatta. 

Aamulla lähdimme taas päivystykseen (vaikka olin kuvitellut että tässä tilanteessa pääsisi osastolle suoraan palaamaan). Verikokeissa oli kuivumiseen sopivat löydökset ja sitä nyt korjataan nesteytystuella. Nooalla on kyllä todella kurja olo ollut.





Toivottavasti pöpö menisi pian ohi ja muut perheenjäsenet sekä hoitoringin hoitajat säästyisivät sairastumisilta. Hoitoringissä ei ole juurikaan ylimääräisiä hoitajia ja tarvitsemme välttämättä apua ainakin öiden ajaksi. Toivottavasti Milka voisi säästyä näin rankalta taudilta.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Ohjelman muutos

Tänään meillä piti olla kuntoutuspäivä lastenneurologian poliklinikalla, mutta Nooa tulikin kipeäksi. Juuri kun olimme lähdössä ja pakanneet kaiken valmiiksi, niin huomasimme että Nooalla taitaakin olla kuume nousemassa. Koko kuntoutuspäivä siirtyi hamaan tulevaisuuteen myös Milkan osalta.




Täytyy toivoa, että saisimme uuden ajan mahdollisimman pian, mutta se menee ainakin huhtikuulle asti. Kuntoutushakemusten kanssa tulee taas kiire ja terapiat saattavat olla kesäkuussa taas katkolla, jos päätökset eivät tule ajoissa, mutta eihän tälle nyt mitään voinut.

Myös Milkalla oli kovin levoton yö ja hänen kannaltaan oli kyllä varmasti mukava jäädä tänään kotiin lepäämään. Haimme lapset vasta eilen Ilonasta.

Nooalla nousikin aamupäivällä jo melko korkea kuume, johon liittyen oli myös inhottavaa säpsähtelyä ja myös oksennuksia tuli tavanomaista enemmän. Isi ja Nooa lähtivät sitten päivystykseen ja me tytöt jäimme kotipäivää viettämään. Itselläni on oikeastaan etätyöpäivä, mutta suurin osa työtunneista täytyy tehdä muina päivinä kuin tänään. Liukuva työaika mahdollistaa sen.

Nooa ja isi pääsivät melko nopeasti päivystyksen läpi ja Nooa sai iv-nesteytyksen alkuun, vaikka osasto on kuulemma aivan täynnä. Päivystyksessä otettiin taas rutiinikäytännön mukaan rsv- ja influenssanäytteet ja ne olivat molemmat negatiivisia. Toivotaan, että poju paranee pian ja tietysti myös toivotaan, ettei Milka tulisi yhtä kipeäksi. Nooa kerkesi olla tasan 2kk terveenä ja Milka ei myöskään sinä aikana ole sairastellut. Olen edelleen kiitollinen siitä asiasta.

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Huolenaihe

Viime perjantaina olimme päiväkodilla lasten hojks- ja vasupalavereissa. Nooan palaverissa fysioterapeutti esitti jo aika vakavana huolena Nooan selkärangan kiertymisen. Koska Nooa on hyvin hypotoninen eli veltto, niin asennot tuppaavat valumaan vinoiksi ja silloin selkäranka menee mutkalle. Pikkulapsella se ei ole vielä niin paha, koska ranka myös palautuu helposti taipuneista asennoista. Toispuoliset asennot kuitenkin edesauttavat huonoa kehitystä. Nyt kun Nooa on jo kasvamassa isoksi pojaksi niin asiaan pitää ruveta kiinnittämään paljon nykyistä enemmän huomiota. Selkäranka on siis alaosastaan hieman kaartunut vasemmalle puolelle. Terapeutti saa kuulemma sen palautumaan vielä, vaikkakaan ei yhtä helposti kuin pienenä. Fysioterapeutti sanoi, että kaikkien Nooaa hoitavien ihmisten pitäisi tietää, millaisissa asennoissa Nooaa täytyy pitää ja miten vääristä asennoista pitää ohjata pois. Ei riitä että Nooa on tyytyväinen ja iloinen vaan pitää myös huolehtia siitä, että selkä ei menisi huonompaan kuntoon. Käsittely ja asennot ovat yhtä tärkeä osa Nooan hoitoa kuin ruoka ja lääkkeetkin. 




Nooan elämässä on kuitenkin niin paljon hoitajia, että tuntuu aika mahdottomalta saada viestitettyä ja opastettua mitään tämäntyyppistä aika haastavaakin ohjetta kaikille niin että se oikeasti tulisi käytäntöön. Kotihoitoringissä ja päiväkodissa on molemmissa noin 8-9 hoitajaa  ja lisäksi on vielä Ilonan hoitajat. Pelkkä kirjallinen ohje ei riitä, vaan oikeastaan jokainen tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta (mieluiten fysioterapeutilta) mutta se ei varmastikaan oikein tule onnistumaan.

Palaverissa saimme joitakin ohjeita ja myöhemmin juttelin vielä fysioterapeutin kanssa puhelimessa. Parin viikon päästä on myös vuosittainen käynti neurologilla ja sairaalan fysioterapeutilla, jossa varmasti keskustelemme tästä aiheesta. Sehän ei sinänsä ole mikään uusi asia, vaan selkärangan tilannetta on seurattu kyllä joka vuosi.

Nyt siihen pitäisi kiinnittää kuitenkin enemmän huomiota ja olisi tärkeää saada opastettua myös kaikkia hoitajia sen suhteen. Lisäksi asiaa pitäisi pitää esillä usein, ettei se pääsisi käytännössä unohtumaan.

Tuntuu kovin haasteelliselta, mutta täytyy vain yrittää tehdä Nooan hyväksi niin paljon kuin pystyy. Samalla tietäen, että se ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle. Onneksi Nooan selkärangan puolesta voi myös rukoilla.

torstai 13. helmikuuta 2020

Hyvin sujuvaa elämää

Alkuvuosi on sujunut ihan hyvin ja se tuntuu myös mukavalta. Tähän asti tämä talvi on mennyt vain vähäisillä sairasteluilla. Lapsilla ei ole tänä vuonna ollut vielä yhtään sairaalajaksoa, sen sijaan itselläni oli yksi viime viikolla. Se oli kylläkin etukäteen suunniteltu ja liittyi hammasasioihin. Kolmen hampaan synnynnäinen puute on aiheuttanut joitakin ongelmia ja myöhemmin niitä olisi ollut enemmän odotettavissa, joten voin olla kiitollinen meneillään olevasta korjausprosessista. Se on kaiketi jo loppupuolella, ja hintaakin tulee vain poliklinikkamaksujen verran. Viime vuonna minun ei tarvinnut maksaa niitäkään enää alkuvuoden jälkeen, sillä minun ja lasten yhdistetty sairaalamaksujen katto tuli täyteen jo helmi-maaliskuussa. Tänä vuonna se taitaa venyä hieman pidempään kun lapset eivät ole sairastelleet, mutta parempi näin päin. Varmasti jotain pöpöä saamme vielä kevättalven kuluessa kokea.

Lapset käyvät päiväkodissa arkisin ja siellä on sujunut kaikki ihan hyvin. Perjantaisin toinen lapsista saa jäädä kotiin, kun minulla on vapaata töistä. Jos saamme joskus pidettyä kokonaisen perhepäivän, niin se tuntuu mukavalta. Tässä kuva tammikuun perhepäivän vietosta:




Kalenterin suunnittelu on yksi tärkeä asia meidän elämässä, ja siihen tarvitaan viisautta. Kaikki päiväkodin hoitopäivät ja kotihoitoringin hoitovuorot pitää suunnitella jo noin kuukausi etukäteen. Ilona-jaksot on suunniteltu vielä aiemmin. Isän täytyy vuorosuunnittelun aikaan tietää kaikki ilta- ja viikonlopputyönsä, mitä menoja hänellä on. Lisäksi meillä on käytettävissä omaan jaksamiseen ja kaikkeen perheemme asioiden hoitoon hoitotunteja, ja ne sijoittuvat nyt pääosin viikonloppuihin. Iltoihin ja viikonloppuihin sijoittuva hoito on siis aina kotona. Välillä on aika vaikea etukäteen tietää, tarvitsisiko kaikki käytettävissä olevat hoitotunnit esimerkiksi jollekin tietylle viikonlopulle suunnitella kalenteriin vai olisiko parempi jättää enemmän perheaikaa. Se on tasapainottelua, kokeilua ja pähkäilyä. Joistain viikoista tulee täydempiä ja joihinkin jää enemmän viikonlopun tuntua. Toisaalta suunnittelu on arkipäivien kohdalla aiempaa suoraviivaisempaa siksi, että emme saaneet mahdollisuutta lasten mennä tarvittaessa välillä eri aikaan päiväkotiin. Sen sijaan molemmat menevät aina samaan aikaan samalla taksilla (paitsi jos toinen jää kokonaan pois jonain päivänä). Oikeastaan se helpottaa aika paljon kolmen viikon välein tekemääni kalenterin suunnittelua, koska arkipäivät menevät aina samaan tapaan. Myös meillä vanhemmilla on arjessa sitten hieman aikaa hoitaa välttämättömiä asioita. Nooalle on tullut kylläkin todella pitkiä hoitopäiviä niinä päivinä, kun iltahoito jatkuu kotona isän työiltoina. Nooa on kyllä aivan tottunut niihin. Täytyy vaan yrittää löytää sitten Nooalle myös "vapaa-aikaa" muusta kohtaa viikkoa. Jatkossa varmaan myös näitä iltoja voi jakaa sitten molempien lasten kesken. 




Minä aloitin siis työt uudelleen tammikuussa melkein kolmen vuoden tauon jälkeen. Teen puolikasta työaikaa siten, että työtunnit on jaettu neljälle päivälle viikossa. Kun ehdin töistä kotiin, niin siihen jää yleensä vielä aikaa ennen lasten kotiin tuloa. Jonkunlainen lepohetki siinä on usein ollut tarpeen, sillä ilta jatkuu aika hektisenä lasten tultua kotiin. Samasta syystä on hyvä saada tehtyä tiski- ja pyykkihommat ennen lasten tuloa. Niitä riittääkin ihan joka päivälle, koska myös yöllä kertyy sekä pullotiskiä että pyykkiä. Saatan myös joinakin päivinä iltapäivällä saada hoidettua myös lasten asioita, ainakin jos olen suunnitellut sen etukäteen. Muulloin siihen ei oikein olekaan aikaa. Tarvittaessa voin myös välillä tehdä etätyöpäivän kotoa käsin, jolloin työmatkoihin ei kulu aikaa. Se auttaa varsinkin niinä päivinä, kun lasten kanssa täytyy lähteä käymään sairaalalla poliklinikkakäynneillä.




Tammikuussa oli myös merkillepantava seikka, kun Milka sai ensimmäisen pyörätuolinsa. Se on huomattavasti näppärämpi ja parempi kulkupeli kuin apuvälinerattaat. Myös päiväkotikyydit sujuvat nyt miellyttävämmin, sillä pyörätuolilla voi vaan ajaa taksiin sisään, eikä Milkan tarvitse siirtyä istumaan turvaistuimeen. Alkuvaiheessa tuota siirtelyä piti tehdä ja se ei ollut Milkasta kivaa.






Eteiseen mahtuu sievästi parkkiin kaksikin näitä. Oranssirunkoinen pyörätuoli on Nooan ja punainen on Milkan. 

Alla vielä muuten vaan kuvat molemmista ihanista kultamuruista. Nooalla vaihtuu hampaita melkein yhtä paljon kuin äidillä, tai oikeastaan enemmän. Pysyvien hampaiden puutos on kuulemma perinnöllistä sekin. Täytyy toivoa, että lapsille on kuitenkin tulossa kaikki hampaat.