torstai 31. joulukuuta 2020

Elämän palaset

Kulunut vuosi on ollut ihan hyvä. Henkilökohtaisesti ajatellen ylivoimaisesti kurjinta siinä oli rotavirus, joka vieraili meillä maaliskuun alkupuolella. En pitänyt siitä ollenkaan enkä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä yli, mutta tuohonkin tapahtumaan alkaa tulla jo mukavasti etäisyyttä. Mukavinta tässä vuodessa on varmaankin ollut se, että maaliskuun jälkeen ei ole tarvinnut mennä sairastelevien lasten kanssa sairaalaan. Toki monet muutkin asiat ja ystävät ovat lämmittäneet kovastikin mieltä. Jos pitää valita mukavimpia hetkiä vuodesta, niin ne kaikki liittyvät ystävien kohtaamiseen.



Korona-aika on tuonut tietysti jonkun verran epävarmuutta ja ajoittain stressiäkin elämään tänä vuonna, mutta ei nyt mitenkään kohtuuttomassa määrin. Ehkä se on myös yhteisöllisenä kokemuksena helpompi kantaa kuin henkilökohtaiset vastoinkäymiset (jollaiseksi korona ei ole ainakaan vielä muuttunut). Voisinkin sanoa, että tämä on ollut itselle helpompi vuosi kuin jotkut edeltäjänsä, kun kaikki on sujunut tänä vuonna aika hyvin. Toisin sanoen ainakaan koko ajan ei sada niskaan uusia vastoinkäymisiä, mutta eihän tietysti kaikista aiemmista ikävistä kokemuksista ole tosiaan tullut päästyä kunnolla yli, joten välillä ne vaivaavat mielessä. 

Välipäivinä olemme saaneet viettää muutaman päivän mukavaa lomaa puolison kanssa kahdestaan, kun lapset ovat Ilona-jaksolla. Lapsia tuli jo kovin ikävä, mutta kyllä pieni loma tekee hyvää päälle ja parisuhteelle. Loma kului kotoilun merkeissä. Sisälläni asuva pieni kotoilija ei ole pistänyt vastaan.

Kiitollisena Taivaan Isälle ja häneen turvautuen on hyvä siirtyä uuteen vuoteen. Vaikka maailman meno muuntuisi millaiseksi jännitysnäytelmäksi, niin voimakkaimman suojassa ei ole hätää.


 

 





Näistä lomakuvista tulee mieleen, että elämä on vähän niinkuin palapeli. Onneksi sitä ei varsinaisesti itse tarvitse koota valmiiksi, tai no ei ainakaan mahdollisimman nopeasti niin, että saisi ruokapöydän taas vapaaksi syömisiä varten. Aika näyttää, millaisia kiemuroita ja kuvioita siihen muodostuu. Taivaan Isä tietää sen kaiken aikaa.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle! 

perjantai 25. joulukuuta 2020

Hyvää joulua

Joulu on ollut tähän saakka hyvä ja rauhallinen. Ja niin stressitön, kuin toivoa saattaa. Kaikki ovat terveinä. Kaikki asioita, jotka eivät ole ihan joka vuosi toteutuneet. Kyllä nyt on sitten hyvä olla tässä leppoisassa joulussa.








Nyt on joulu. 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.   

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Jesajan kirja 9:1‭, ‬5 FB92

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulun odotusta

Tässä on meidän kaksi kotitonttua.



Jouluna on tiedossa perheaikaa neljästään, ja se onkin oikein mukavaa. Perhepäiviä ei ole ollut ollenkaan liikaa. Toivottavasti kaikki pysyvät terveenä, niin saadaan viettää niin rauhallinen joulu, kuin se nyt on mahdollista. Tekemistähän siinä riittää melkeinpä aamusta iltaan ja joudumme elämään sen aikataulun mukaan, mikä lapsilla on ruuan, veden ja lääkkeiden suhteen. Aikuisille laitetaan jouluisammat eväät. Kääntöpuolena siinä on sitten kuvan mukaista söpöilyä aamusta iltaan. Ovat ne vaan niin iloisia ja söpösiä kultamurusia.

Tänä vuonna meille on tulossa niin sanottu koronakuusi, koska se on hankittu joulunvieton rajoitussuositusten vuoksi eri tavalla kuin yleensä. Ukki on tuonut meille joulukuusen joka ikisenä jouluna tähän saakka, mutta tänä vuonna minä sitten päädyin vapauttamaan hänet tästä diplomitehtävästä ja tilasin kuusen netistä. Sen pitäisi tulla suoraan kotiovelle vähän ennen joulua. Hieman kyllä jännittää jo.

Päiväkodissa lapsilla on ollut monenlaisia tonttumaisia puuhasteluja. Saimmekin juuri kotiin hienot kuvakoosteet syksyn touhuista. Koetin ottaa niistä vielä puhelimella kuvia tähän blogiin.



Milkalla on pari uutta telinettä kokeilussa päiväkodilla. Me vanhemmatkaan emme ole niitä oikeasti nähneet, mutta yllä näkyvä kulmatuoli on kuulemma oikein hauska. Niitä ei enää valmisteta, mutta tämä yksilö oli jostain vielä löytynyt. Tuoli on lattiatasossa ja siinä on lisäominaisuutena pyörät alla, joten Milka pystyy potkimaan jaloillaan vauhtia ja liikkumaan taaksepäin tai mihin nyt sattuukin. Se on kuulemma ollut hurjan hauskaa. Milkalla on paljon potkimisenergiaa, mikä oli tuonut fysioterapeutille mieleen tällaisen idean.

Toinen uusi teline on alla näkyvä kävelyteline. Siinä pääsee tuetusti seisoma-asentoon ja pystyy ottamaan askelia. Tämä on kokeilussa eli ei välttämättä pysyvä ratkaisu, mutta joitain askeleita tällä on ilmeisesti menty. Kuten terapeutti sanoi, niin kaikki pystyasennossa oleminen on hyvää kuormitusta, ja tässä asento on sopivasti vähän erilainen kuin seisomatelineessä. Pikkuhiljaa selviää, onko teline avuksi ja käytössä Milkalla. 



Joulun alla lapset ovat leiponeet päiväkodilla mm. pipareita ja aiemmin syksyllä pullaa. Niistä on kotiin tullut maisteltavaa. Touhuja on yhdenkin päivän aikana niin kovasti, että ylimääräisiä minuutteja ei varmaan paljon voi jäädä. Ulkoilu kuuluu jokaiseen päivään ja lähes aina onnistuu myös seisominen 2 kertaa päivässä. Yleensä myös iltapäivällä on ollut ohjelmassa siskosten yhteistä pötköttelyä jumppamatolla. Sen lisäksi viikkoihin kuuluu kuntoutussuunnitelman mukaiset terapiat (terapeutit käyvät päiväkodilla), kkk-jumppia, askarteluja, maisteluja, tunnusteluja, maalaamista, suihkussa käymistä ja vaikka mitä.






Joulu on jo ovella.

torstai 17. joulukuuta 2020

Syksystä läpi

Syksystä ollaan selvitty tänne talven tuntumaan ja niin meidänkin perhe on selvinnyt, eli täällä edelleen ollaan. Tekemistä on riittänyt aika paljon, vaikka oma elämä pyörii hyvinkin kotikeskeisenä. Blogikirjoituksia ei ole siis oikein irronnut. Syksy on kuitenkin sujunut ihan hyvin meidän perheessä.



Etenkin syksyn alkupuoliskolla minulla oli aika monta kertaa hiukan flunssainen olo, joten pärjään ehkä suhteellisen hyvin kuka on käynyt eniten koronatestissä - kilpailussa. Sujuvat testit ovat tuntuneet hyvältä ja helpottavalta asialta, kun arjessa pyörii paljon hoitajia. 

Flunssapöpöjen takia ja liittyen välillä myös hoitojärjestelyihin tai sitten välillä vain yleiseen varovaisuuteen, oman seurakunnan keskelle olen fyysisesti päässyt vain pari kolme hassua kertaa alkuvuoden jälkeen. On se kyllä aika vähän. Joulukuun tilaisuudet toki ovatkin taas lähinnä vain striimin kautta tarjolla ja se onkin mahtava mahdollisuus osallistua niihin näinä aikoina. Omat seurakunnan ystävät, sukulaiset sekä muutkin ystävät ja tutut ja välillä tuntemattomatkin ovat kyllä mielessä aina välillä. 

Onneksi olen saanut tänä syksynä myös kokea rauhaa ja luottamusta sen suhteen, että Jumala varmasti pitää meistä huolta. Kuinka kiitollisia saammekaan olla siitä, että meillä on suuri Ystävä ja Puolustaja ja Huolehtija.

Tässä loppusyksystä olen taas joutunut hiukan harjoittelemaan sitä, mikä välillä on tuntunut melkein omalta kutsumukselta tämän pärjäämismaailman keskellä, eli heikkona olemista. Marraskuussa ja joulukuun alkupuolella selkäni oli välillä aika kipeä. Vaikka se välillä helpottui, niin se kipeytyi taas uudelleen pikemmin kuin olin ajatellut. Lapset painavat jo jonkun verran ja heidän hoitamisessaan muutenkin tulee monenlaista vähän epänormaalia tehtyä, etenkin jos täytyy lähteä mihinkään pois kotoa. Ja ylipäätään tekemistä on niin paljon koko ajan, jos lapset ovat kotona. Normaalistihan päivähoito ja muu hoito pyörii ja se kyllä helpottaa, mutta tällaisissa vaiheissa helposti alkavat huolettaa etenkin ne tilanteet, jos hoito katkeaakin syystä tai toisesta, eikä ole varmuutta miten oma kunto kestää. Olisihan se hienoa, jos tietäisi, että pystyy touhuta aamusta iltaan ja tarvittaessa yönkin, mutta kun on pakko ottaa taukoja. Jossain vaiheessa nuoruus jäi myös taakse.

Onneksi selkä on nyt taas parempi tällä hetkellä. Täytyy vain yrittää mennä selän ehdoilla ja yrittää pitää huolta siitä toivottavasti vähän paremminkin taas jatkossa.

Tänä vuonna on itselle myös osunut jo kaksi leikkausta hampaisiin liittyvässä aika pitkässä projektissani, ja toinen niistä oli viikko sitten. Sekin veti odotetusti vähän vaisuksi, mutta nyt alkaa taas jaksaakin jotain. Kahden viikon pehmeä ruokavalio juuri ennen joulua on myös aivan huikea ajoitus ja tekee hyvää painonhallinnalle. Pitäisi oikeastaan saada uusi leikkaus heti tammikuun alkuun, mutta se ei taida nyt onnistua.

Täytyy varmaan vielä kertoa, että itselleni oli oikeasti merkittävä positiivinen yllätys, että leikkaus ajoittui niin hyvään aikaan. Minulle oli luvattu monta kertaa, että aika tulee kirjeellä oikein hyvissä ajoin, että ehdin kyllä järjestää kaiken eli lasten hoidon. Tähän suhtauduin pikkuisen skeptisesti. Aika tuli puhelimitse vain kaksi viikkoa aiemmin, mutta siinä kohtaa oli jo valmiina kalenterissa lasten ilonajakso, vieläpä yhden vuorokauden normaalia pitempänä aiempien peruutusten takia. Se oli kyllä erittäin huojentavaa. Oli helpotus, ettei tarvinut ottaa mitään stressiä hoitojärjestelyjen muuttamisesta, kun niitä ei tarvinnut muuttaa juuri puolta tuntia  enempää. Leikkauksen jälkeen sain toipua sitten rauhassa kotona.

Suuri helpotus on ollut myös se, että lapsilla on ollut tänä syksynä vain yksi flunssa, joka ei aiheuttanut kovin kovaa tautia eli sairaalaan ei tarvinut lähteä ja flunssa meni nopeasti ohi molemmilla lapsilla ja pääsimme pian jatkamaan normaalia arkea. 




Tässä tekstissä nyt olikin lähinnä omia kuulumisiani. Miksi kerron yhtään mitään omista heikkouksistani, sitäpä tulee välillä itsekin mietittyä. Se ei ollut nytkään tarkoituksena, mutta niistä vaan tulee välillä kerrottua. Sillä on varmaankin merkitystä, koska mitä pienempi ihminen täällä huutelee, sitä selvemmäksi kaiketi käy, että tässä tarvitaan Isoa Voimakasta Kaveria auttamassa. Muutenhan mistään ei tulisi yhtään mitään.

Seuraavassa postauksessa voisi ehkä olla mukana pirteämpiä kuulumisia joulun odotuksesta ja lasten iloisista jutuista. 

perjantai 21. elokuuta 2020

Lupauksiin tukeutumista

Loppukesä alkaa olemaan pulkassa ja sitten vaan kirpeitä syyssäitä odottelemaan. Kirjoitin ensin kipeitä syyssäitä, mutta toivottavasti ei. Sitä juurikin tässä toivon, että syksy menisi hyvin eikä tulisi paljoa infektioita. Ja että niistä mitä tulee, selvittäisiin sujuvasti yli.

Edellisessä tekstissä mainitsinkin, että lomajaksolla meinasi jo pukata huolta siitä, että miten syksyn flunssatilanteissa oikein selvitään. Toisaalta pahimmalta tuntui se, että jos tulevista tilanteista joutuu olemaan koko ajan huolissaan. Se ei ole kovin mukavaa elämää. Sen takia ajattelin että suurin tarpeeni kyllä ainakin nykyhetkellä olisi lakata huolehtimasta ja osata luottaa Jumalaan, jotta voin rentoutua arkipäiviä viettämään.

Uskovaisena minulla on aina ollut tapana luottaa Jumalaan, vaikka välillä se voi käytännössä unohtuakin. Ihmiselle on ehkä myös tyypillistä sellainen hieman virheellinen "luottamus", että juuri minulle ei tapahdu kuitenkaan mitään pahaa. Tuosta jälkimmäisestä jonkun verran on karissut pois, kun olen huomannut, että on tapahtunut, hyvinkin odottamattomia asioita. Kyllä juuri minulle voi tapahtua, niin hyviä kuin huonojakin asioita.

Olen myös miettinyt, miten minä tällaisena rikkaana länsimaalaisena voin odottaa, että Jumala varjelee juuri minua, kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa monille ihmisille, niillekin jotka rukoilevat ja uskovat Jumalaan. Ja oikeastaan olen siis miettinyt sitä, että missä Raamatussa on Jumalan huolenpidosta niitä lupauksia, joita voin ihan varmasti soveltaa omalle kohdallenikin. Onhan niitä varmaan paljonkin.

Matteuksen evankeliumista ainakin löytyi aika yksinkertaista opastusta asiasta. Ja se oli vielä sellaista, mitä Jeesus itse sanoi:
"Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Matteus 6:25‭-‬34 FINPR




Ajattelin, että minun huolenaiheeni sopii tuohon listaan ihan hyvin. Ruoka ja vaatteet ovat ihmisen perustarpeita. Se on myös aika perustavanlaatuinen tarve, että tarvitsen lapsille hoitoapua jos esimerkiksi itse olen sairaana. Näistä mistään ei ole mukava kantaa huolta, sillä jos jokin noista puuttuu, niin selviytyminen ei olekaan enää itsestäänselvää.

Jeesus kuitenkin kehotti olemaan murehtimatta näistä asioista. Jeesus ei siis halua minun murehtivan, ja sillä on kyllä paljonkin merkitystä. Jeesus kehotti murehtimisen sijaan etsimään Jumalan valtakuntaa - siis varmaankin häntä itseään - ja lupasi että saan silloin nuo tarpeelliset asiat. Sen takia päätinkin, että niin minä haluaisin tehdä.




Uskon, että Jumala itseasiassa johdatti silloin loman lopulla minun ajatuksiani miettimään näitä asioita, jotta voisin taas päästä huolistani vapauteen. Eihän minulla ole voimaa lopettaa murehtimista, mutta voin kertoa asian Jeesukselle. Enpä minä osaa myöskään etsiä Jumalan valtakuntaa enkä edes monesti jaksa keskittyä Raamatun lukemiseen, mistä voisi kyllä olla apua tuossa etsimisessä, mutta voin kertoa senkin Jeesukselle. Hänellä on voimaa.

Viimeiset muutamat viikot onkin ollut taas paljon parempi olo eivätkä tulevat tilanteet ole enää huolettaneet. Elokuu on mennyt tosi mukavasti eivätkä mitkään pöpöt ole nyt vaivanneet. Pari sairaalareissua poliklinikoille myös ollaan tehty, mutta niistäkin selvittiin. 




Syksyn tuleminen ei haittaa ollenkaan, koska syksy on mukavaa aikaa.



tiistai 11. elokuuta 2020

Lomakuulumiset

Heinäkuun alkupuolella meidän ensimmäisellä lomaviikolla lasten flunssat aiheuttivat stressiä ja lomailu ei oikein sitten onnistunut siinä tilanteessa. Saimme tutustua myös koronatestaukseen. Nooa oli ensimmäinen sairastaja ja minulle oli aluksi epäselvää, mihin hänen kohdallaan pitäisi soittaa, joten soitin useampaankin osoitteeseen. Myös oli epäselvää, jatkuuko Nooan kuumeilu ja joutuuko hänen kanssaan lähtemään sairaalaan. Lopulta kun pääsimme seuraavana päivänä testiin asti, niin itse testi oli kuitenkin helppo ja nopea suun kautta otettuna, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tuloskin tuli jo seuraavana päivänä. Muutenkin lasten flunssat menivät ihan hyvin ohi eikä sairaalahoitoa onneksi tarvittu. Vaikka koin siinä stressiä ja myös harmitusta loman pilaantumisesta, niin koin myös Jumalan huolenpitoa, sillä saimme tuosta flunssatilanteesta huolimatta apua lasten hoidossa. 

Seuraavalla viikolla olimme taas töissä, mutta koin itseni flunssaiseksi ja kävin myös itse sitten testissä. Silloin lapset olivat päiväkodissa flunssan mentyä ohi ja kun oli erikseen sovittu, että päiväkotiin voi jo tulla. Toisena päivänä sieltä tuli kuitenkin "väärä hälytys" lasten flunssaoireisiin liittyen. Päiväkodin johto oli huolissaan, että lapsilla olisi noussut kuumetta, mutta kyse oli huonosta oireiden tulkinnasta (tai ehkä johtohenkilön haluamasta oireiden ylitarkkailusta). Itseäni alkaa yleensä hermostuttaa melko herkästi, jos normaalilämpöistä lasta luullaan kuumeiseksi, varsinkin jos mitään muita oireita ei ole. Minun piti sitten soittaa sairaalalle lastenpolille ja sillä asia kyllä selvisi eikä meidän tarvinnut hakea lapsia kesken päivän kotiin. Lapset olivat silloin kahdestaan ryhmätiloissa eli siellä ei ollut muita lapsia, vain kaksi hoitajaa. Silti toki ymmärrän myös sijaistavaa johtohenkilöä, jolla oli suuri vastuu. Lisäksi hän toimi toisaalta melko kivasti ja keskustellen kanssani eikä tehnyt hätäisiä päätöksiä, mutta jäin kaipaamaan sitä että hän olisi luottanut enemmän meidän vanhempien arviokykyyn lasten oireista. Ehkä se on liikaa odotettu tällä haavaa. Tilanne oli joka tapauksessa aika stressaava ja siitä jäi hieman huolta, miten selviämme syksyllä flunssatilanteissa, jos päiväkoti peruu kylmästi lasten hoidot ja tilanne voi kestää niin kauan että se käy kovin rankaksi meille. Ja lisäksi väärät hälytykset flunssaoireista ovat mahdollisia ja varmasti stressaavia.

Olen toki valmis venymään mahdollisimman pitkälle niissä tilanteissa, joissa on oikeasti tarvetta. Jos on tartuntavaaraa, niin yritämme varmasti selvitä keskenämme ilman päivähoitoa, jotta kovin monet hoitajatkaan eivät altistuisi, mutta se ei välttämättä niin kamalan pitkään onnistu ja silloin olisi mukava jos meitä ainakin ystävällisesti kuunneltaisiin viranomaisten taholta. Hoitoa voisi ja kuuluisi varmaan järjestää tarvittaessa kotiin, mutta tuntuu että meidän tilanteessa oikeastaan mihinkään ei voi luottaa, paitsi Jumalaan.

Seuraava viikko oli taas lomaviikko ja se onnistui ihan mukavasti, vaikka sää olisi voinut olla parempikin. Viikonloppuna pääsimme puolison kanssa pieneen kotimaan lomareissuunkin lasten ollessa Ilonassa.









Reissun jälkeisellä viikolla oli perheaikaa lasten kanssa, mutta Milkan voinnista oli hieman huolta, sillä hän oli erityisen kitiseväinen. Keskiviikkona ja torstaina oli lasten tarkoitus lähteä taas pariksi päiväksi päiväkotiin, mutta keskiviikkoaamulla luulimme Milkan tulleen uudelleen kipeäksi ja päätimme, että hän jää kotiin. Onneksi paha olo meni kuitenkin ohi eikä flunssaoireita tai uutta tautia tullut. Loppuviikko menikin sitten taas hieman paremmin.











Viimeinen lomaviikko tuntui kaikista rentouttavimmalta, siihen mahtui sekä parisuhdeaikaa mökillä että perheaikaa lasten kanssa kotona.









Viime maanantaina palattiin taas arkeen, eli lapset lähtivät päiväkotiin ja itse jatkoin etätöitä kotona, ja keskiviikkona oli myös Nooan toisen esiopetusvuoden ensimmäinen päivä. Nooa olisi iän puolesta jo koululainen, mutta pidennetty oppivelvollisuus mahdollistaa toisen esiopetusvuoden. Ensi vuonna sitten ekalle luokalle!






perjantai 19. kesäkuuta 2020

Mökkireissu

Teimme lasten kanssa koko perheen pikaisen juhannusreissun mökille. Se olikin lasten ensimmäinen mökkireissu tuolle mökille.

Tuli aika tiivistahtinen päivä. On siinä aika paljon puuhaa koko ajan. Ennen lähtöä piti pakkaus- ja muiden touhujen lisäksi tehdä kotona Nooan vuorokauden ruuat valmiiksi. Matkat kestivät tunnin verran suuntaansa, ja perillä mökillä kerkisimme olla viisi tuntia. Oli se kuitenkin sen arvoista. Lapsetkin taisivat tykätä.

Perille päästyä ohjelmassa oli grillaamista ja touhuamista lasten lääkkeiden ja ruokien antamisen kanssa. Myös vaatetta piti lisätä päälle, sillä ei ollutkaan niin kamalan lämmin. Ja hakea piti puuttuvia tarvikkeita kasseista sekä ruokatarvikkeita mökistä. Ja tietysti syödä. Useita näistä piti tehdä suurinpiirtein yhtä aikaa. Viihtyvyyden takaamiseksi olimme tuoneet mukana myös omat musiikit ja parit hyttyskarkottimet. Piha oli yllättävän muhkurainen pyörätuolilla ajelua ja suorassa istumista sopivan varjoisassa paikassa ajatellen.









Syöminkien päätteeksi siirryimme sitten mökin suojiin. Pukemisesta huolimatta mietin, alkoiko typykkääni jo palella. Lapsilla oli päivälevon aika, joten sinne vaan mökkiin pötköttelemään.







Syliin tietysti myös pääsi ja lääkkeitä ja ruokia taas annettiin. Mökillä tuntui olevan ihan hauskaa. Vähän vaan voisi kehittää vielä mökin apuvälinevalikoimaa. 

Isi ja äiti ehtivät käydä vielä saunassakin vuoronperään. Lapset eivät päässeet rantaan ollenkaan, sillä matkalla sinne on ihan liikaa portaita. Onneksi lapset käyvät päiväkodista lammen rannalla tämän tästä, ja siellä on varpaitakin uitettu. 

Saunan päälle tuli kyllä tehtyä todella kiireinen pakkaus ja lähtö kotiinpäin, sillä halusimme päästä autoon siihen mennessä kun Nooan seuraava ruoka piti aloittaa. Kotona oli vielä purkamishommien lisäksi ohjelmassa Milkan ruokien laitto, mutta kerkisi siinä vähän aikaa vielä sylittelemäänkin ennen iltatoimia. 

Juhannuspäivän otamme sitten hieman rauhallisemmin kotona ja varmaan siinä ehtii vähän käväistä omalla terassillakin.