tiistai 6. huhtikuuta 2021

Wilma-viesti

"Hei!

Lapsesi on otettu oppilaaksi Huhtasuon yhtenäiskoulun vaativan erityisen tuen toiminta-alueittain järjestettävään opetukseen 1.vuosiluokalle. Opetus järjestetään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteisessä vaativaa erityistä hoitoa tarvitsevien lasten ryhmässä. Päätöksen voi lukea kokonaisuudessaan Wilmassa hakemukset ja päätökset -välilehdeltä.

Koulu alkaa keskiviikkona 11.8.2021."

Jännittävää! Ylläoleva tosin tarkoittaa, että Nooa jatkaa nykyisessä ryhmässään, missä Milkakin on mukana. Suuria muutoksia ei siis liene luvassa ja se on erityisen hyvä niin. Mutta pitäisiköhän sitä kuitenkin jo alkaa laskemaan päiviä koulun alkuun?!




Nooa muuten kävi eilen isi-parturissa ja sai kevättukan.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten kerroin sairastelukuulumisia ja bloggauksen lopussa oli mielestäni jotenkin puhutteleva ovikuva keskussairaalan lastenosastolta. Se kuva jotenkin puhuttelee edelleen.



Kun otin sen kuvan, niin se oli viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen kerta, kun kuljin sen lastenosaston ovissa. Ei ollut energisin ja voimaantunein hetkeni. Milka pääsi seuraavana päivänä kotiin. Lapsilla on ollut viimeisen vuoden aikana kaksi flunssaa, mutta kummatkin menivät niin sujuvasti ohi, että päivystykseen ja sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Meillä oli siis jonkun aikaa sitten vuosipäivä - kokonainen vuosi täynnä ilman yhtään ainuttakaan lastenosastojaksoa!

Oi jospa olisin tiennyt silloin vuosi sitten tuon seikan tulevasta vuodesta, niin siitä vuodesta olisi tullut paljon huolettomampi. Sairaalajaksot ovat aina raskaita, ja varsinkin äkilliset päivystykseen lähdöt. En edes tiedä pärjäisinkö enää päivystysreissussa Nooan kanssa, sillä Nooa on jo niin iso poika. Ainakaan vuosi sitten en mielestäni pärjännyt vatsatautisen pojan kanssa, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Ja voi se asia olla päinvastoinkin. Noita päivystykseen lähtöjä on normaalisti tullut monta kertaa vuodessa, joskus liiankin monta. En tiedä, miten korona-aikana toimittaisiin, ja toivottavasti ei tarvitse oppiakaan tietämään. 

Viimeisen vuoden aikana on myös ollut vain muutama hassu päivä, kun lapset ovat joutuneet olemaan poissa päiväkodista sairastamisen takia. Senkin kun olisi tiennyt niin olisi voinut keskittyä huolehtimaan kauempana tulevaisuudessa olevia asioita!

Kyllä tässä on ollut nyt kovasti syytä juhlaan. Lisäksi Milka täytti pari viikkoa sitten neljä vuotta ja on nyt jo niin iso ja ihana tyttö että sitä voi vain ihmetellä ja ihailla.

Milkan synttärit ollaan pystytty viimeksi viettämään "normaalisti", kun hän oli 1-vuotias. Seuraavilla kahdella kerralla meillä oli vatsataudit. Tänä vuonna sitten meni paremmin, vieraitakin oli kaksi, mutta ei sekään aivan normaalia ollut. Tänä talvena on voinut olla iloinen siitä että vatsataudit eivät ole koputelleet ovilla eikä ikkunoilla.








Viimeiset kuvat ovat tämän päivän "sohvakirkosta". Kevättalvella me olemme Milkan kanssa seuranneet jumalanpalveluksia levitetyltä sohvalta käsin, sillä tämä pyöriäinen ei pysy sylissäkään juuri paikoillaan. Nooalla on ollut sunnuntaiaamupäivisin omat touhunsa hoitajan kanssa, kun taas isi on ollut yleensä työn puolesta kirkolla paikan päällä.

Ei tämä elämä nyt helpoltakaan tunnu, mutta ihan suhteellisen hyvin kyllä on mennyt.

Keväisemmät säät piristävät! On niitä odotettukin. 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Mikä se on?

Mikä se on? No se on korsetti! Tässä kuvassa se on ensimmäistä kertaa Nooalla päällä kotona.




Korsetti on apuväline, jota käytetään skolioosilapsilla tulemaan asentoa ja parantamaan oloa. Skolioosi on selkärangan kiertymää, tai jotain sinnepäin. Tämä korsetti on kuulemma pehmeintä mahdollista materiaalia, mutta ei se kyllä nyt ihan kamalan pehmeä silti näin maallikon mielestä ole. Hieno se kyllä on!

Korsetin käyttöä tarvitsee nyt opetella, mikä koskee meitä aikuisia, ja totutella, mikä koskee Nooaa. Ensimmäinen kokeilu sujui ihan hyvin, kun viihdytin Nooaa koko ajan iloisilla lauluilla ja jutuilla. Pari pulautusta siinä tuli, ja aloinkin heti miettimään, että lisääkö puristava korsetti oksentelua. Toivottavasti se oli vain totutteluongelmaa.

Tällä viikolla korsettia on kokeiltu terapeutin opastuksella myös päiväkodilla. Se on siellä myös sujunut kuulemma hyvin ja ilmeisesti myöskään oksennuksia ei ole tullut.

Korsettiasia on aiheuttanut pähkäilyä siitä, mitä vaatteita korsetin kanssa pystyy käyttämään. Korsetin alla tarvitsee olla joku vaate, ja lisäksi letkuruokinnan täytyy onnistua. Korsettiin voitiin tehdä aukko peg-napin kohdalle, mutta Nooan peg-aukollisissa tarmokas-bodyissa aukko ei ole suoraan pegin kohdalla vaan ylempänä. Loppujen lopuksi bodyn aukkoa pystyi kuitenkin venyttämään ja letkun sai ulos, kuten kuvassa näkyy. Se on ainakin yksi tapa, mikä vaikuttaisi onneksi toimivan. On mukava ettei tarvitse ainakaan nopealla aikataululla uusia vaatekaapin sisältöä.




On myös mahdollista hankkia hihattomia aluspaitoja, joihin tehtäisiin reikä pegin kohdalle. Korsetti tulisi aluspaidan päälle ja sen päälle tulisi vielä toinen paita, jonka tulisi ehkä olla aika väljä tai iso. Tässä vaiheessa tämä tuntuu vielä hankalammalta ja myös hikisemmältä ratkaisulta. Aika varmaankin näyttää.

Eipä minulla muuta tällä kertaa. Paitsi että olen niin ylpeä näin hienosta pojasta!

tiistai 2. helmikuuta 2021

Seesteisen rauhallista arkea?

Alkuvuosi on sujunut mukavan rauhallisesti meidän perheessämme. Keskitalvi ei varmaan koskaan ole sujunut näin terveissä merkeissä. Odotan jo 1,5 kuukauden päästä toivon mukaan koittavaa vuosipäivää. Silloin tulisi nimittäin vuosi täyteen siitä, kun lapset ovat viimeksi olleet sairaalassa lastenosastolla! Joka viikolla tänä vuonna on kuitenkin riittänyt lasten asioissa yhtä ja toista mietittävää.

Vuodenvaihteessa Milkan jalkaan oli mystisesti sattunut jotain Ilona-jaksolla. Ei kuitenkaan ollut tietoa mitä ja missä tilanteessa. Jalassa ei oikein näkynyt mitään, mutta se oli selvästi arka ja koko tyttö oli vähän vaisu. Onneksi vaiva meni ohi parissa viikossa ja Milka on taas entisellään, iloinen vauhtityttö.




Sen jälkeen Nooalle tuli melko ärhäkkää ihottumaa nivuseen, mihin emme ensiksi meinanneet keksiä apukeinoa. Onneksi hyvä hoitokeino löytyi. Ihottuma ei ole silti hävinnyt kokonaan ja muistuttaa aika paljon muutaman vuoden takaista riesaa, joka oli siinä aika pitkään.

Viime viikolla Nooalla alkoi silmätulehdus keskiviikkona, ja torstaina kävin hänen kanssaan sitten terveysasemalla. Päädyin siihen, että meidän täytyy alkaa käyttämään kelataksia. Meillä on ollut sille aika vähän tarvetta, mutta nyt on alkanut tuntua, että reissut Nooan kanssa eivät enää suju, ellei isi ole mukana. Minulle on aika hankalaa nostella Nooaa autosta pyörätuoliin ja pyörätuolia auton takaluukkuun ja niin edespäin. Harjoittelimme siis taksin käyttöä ja se helpottikin paljon. Silmätulehdus parantui nopeasti silmätipoilla, kun saimme tipat nopeasti hankittua.




Heti seuraavana päivänä Nooalla oli käynti apuvälineyritys Respectalla. Menimme sinnekin taksilla Nooan kanssa kahdestaan ja lisäksi Nooan fysioterapeutti tuli mukaan. Nooalla on selässä alkavaa skolioosia, ja tätä varten on tulossa jonkinnäköinen pehmeä korsetti apuvälineeksi. Tätä varten piti ottaa mitat pojasta. Fysioterapeutti oli tässä suureksi avuksi niin kuin hän yleensäkin on, sillä käynnillä hän teki Nooan kanssa oikeastaan kaiken: riisui ja puki Nooan ulkovaatteet ja piti häntä sylissä tehden samalla terapiaa sekä auttoi rentoutumaan mittojen ottamisen aikana, kun vieras setä teki kaikkea kummallista. Minun piti lähinnä vain keskustella siitä, miten aluspaitaan ja korsettiin saadaan reikä peg-napin kohdalle vatsaan, kumpi aluspaitavaihtoehto olisi meillä parempi ja mikä tärkeintä, valita korsetin väri saatavilla olevista vaihtoehdoista. Valitsin vihreän. Tosin myöhemmin se piti vielä vaihtaa, kun ei vihreää ollutkaan saatavilla. Koko hökötyksen päällä pidetään kuitenkin varmaan vielä pitkähihaista paitaa tai bodya. Nooalla on yleensä aika lämmin ja hän hikoilee helposti. Lisäkerrokset eivät siinä mielessä olisi tarpeen.

Viime viikko tuntui aika hektiseltä, nimittäin noitten käyntien lisäksi oli myös pohdittavaa mm. meidän molempien vanhempien työasioissa.

Sen lisäksi minulla oli myös pitkä mutta hyvä keskustelu vammaispalvelun sosiaalityöntekijän kanssa. Minua oli taas alkuvuodesta harmittanut, kun hän ei ole vastannut sähköposteihin. Viime huhtikuussa lähetin hänelle sähköpostia aiheesta "akuutit tilanteet". Olisi korkea aika vähän suunnitella, miten niistä selvitään. Asia on todella monitahoinen ja hankalakin, mutta lyhyesti kysymys kuuluu, mistä saadaan akuutisti jopa saman päivän aikana hoitoa lapsille, jos tulee akuutti tilanne (esim vanhempi kunnolla sairastuu tai jos vaikka kotihoitoringissä tulee pahoja katkoksia). Kysyin myös, saanko ainakin tietää, mihin numeroon voin soittaa tässä tilanteessa. Keväällä tai sen jälkeenkään sosiaalityöntekijä ei vastannut mitään, siis ei yhtään mitään, koko sähköpostiin.

Olen välillä ollut huolissaan em. ongelmasta, varsinkin viime keväänä ja kesällä. Sen jälkeen on ollut kuitenkin asiasta suhteellisen rauhallinen ja luottavainen olo, että Taivaan Isä pitää meistä huolta. Tästä huolimatta olen kokenut, että minun pitäisi edistää tätä asiaa. Se on ollut siis melkein vuoden jo mielessä ja kolkutellut takaraivossa keskeneräisenä asiana. Marraskuussa otin sen taas esille ja soitin sairaalaan kuntoutusohjaajalle. Hän oli samaa mieltä, että sitä kannattaa suunnitella. Sovimme, että alamme yrittää järjestää verkostopalaveria. Minä laitoin siis verkostolle sähköpostia, jossa avasin ongelmaa ja pyysin palaveria. Tähän tuli pari vastausta mm. päiväkodin ja kotihoitofirman puolelta, mutta vammaispalveluista ei tullut mitään vastausta taaskaan. Ei edes sellaista, että pidetään vaan palaveri. Joten alkuvuodesta asia on taas vähän kolkutellut takaraivossa. Puhelinkeskustelut ovat aika stressaavia, mutta lopulta sain aikaiseksi soittaa vammaispalveluihin ja jätin soittopyynnön. Sosiaalityöntekijä soittikin samana päivänä takaisin, ja meillä oli todella hyvä keskustelu. Olin iloisesti yllättynyt, että hän ottikin asian nyt aika vakavasti ja sanoi, että se pitää selvittää. Hän myös lupasi selvitellä asioita. Saamme myös toisen yhteyshenkilön hänen lisäkseen vammaispalveluihin (palveluohjaajan). Erityisen paljon mieltäni lämmitti se, että sain myös tavallaan omasta työstäni hyvää palautetta. Sosiaalityöntekijä sanoi, että olet kyllä todella perusteellisesti miettinyt asioita. Tuon voisi ohittaa aika helposti, mutta tajusin että tämä pieni palaute kannattaa ottaa itselle vastaan ja huomioida se. Olen monen muun tavoin kokenut, että lasten omaishoitajan työssä ei oikein hyvää palautetta tai arvostusta saa juuri koskaan niiltä tahoilta joiden kanssa kuitenkin tekee yhteistyötä (kokemus ei koske teitä rakkaita lukijoita). Jos joku erehtyy arvostelemaan tai puhumaan pahaa, niin tätähän on sitten niin vaikeaa unohtaa. Sen takia on lämmittänyt mieltä, mitä hän sanoi.




Ja täytyy nyt varmaan vielä mainita, että myös päiväkodin työntekijöiden kanssa yhteistyö on toiminut tosi hyvin ja kummatkin käsittääkseni arvostavat toistensa työtä. Ollaan jopa sanottu se ääneen tammikuun aikana. Hyvää palautetta voi nimittäin saada silläkin tavalla, että muistaa sanoa sitä ensin jollekin toiselle.

Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen ja seuraavaan eli tähän viikkoon, eli taas tänä vuonna ilmoitin Nooan kouluun. Tällä kertaa hänestä oikeasti tulee syksyllä ekaluokkalainen käytyään nyt ensiksi pidennetyn eskarin. Tänään myös selvisi se asia, että myös päiväkodin puolella on ajatuksena, että Nooa jatkaa käytännössä samassa ryhmässä ensi syksynäkin. Ryhmä on varhaiskasvatus - ja perusopetusryhmä, vaikka se fyysisesti sijaisee päiväkodin puolella. Siellä käy nyt jo 7 lasta, vaikkakaan kaikki eivät käy joka päivä. Minulle on ollut edelleen ihan vähän epäselvää, että saako Nooa varmasti jatkaa siellä, mutta oli hyvä kuulla että saa. Olisi tullut melkoinen stressin aihe, jos ei olisi saanut.




Lopuksi näistä tämän viikon aiheista vielä mainintana, että joudun näinä päivinä käymään keskustelua (pitkästä aikaa) myös kotihoitofirman kanssa. Meidän yhteyshenkilö on ollut poissa, ehkä sairaana tms ja on edelleen poissa. Viime viikolla meiltä peruuntui yksi iltavuoro, kun asia oli firman päässä vain unohtunut hoitaa. Tällä viikolla tuli esiin, että me emme saakaan enää sellaista varahenkilöiden listaa, minkä tähän asti olemme saaneet. Eli nimiä, ketkä ovat hälytysvalmiudessa minäkin iltana lähtemään yövuoroon. Ymmärrän myös firman näkökulmaa, mutta minua huolettavat kaikki heikennykset mitkä voivat johtaa siihen, että yövuoro peruuntuu. Lisäksi kyseinen keskustelu on käyty jo aiemmin läpi. Nyt se pitää vaan käydä uudelleen kun on taas uudet yhteyshenkilöt. Toivon että samalla tulisi kuitenkin jotain pientä edistystä muutenkin asioihin, sillä pitkiin aikoihin mitään keskustelua ei oikein ole ollut. Tämä asia siis nyt on aika normaalia arkea ja miellän sen sisältymään edellä mainittuun omaishoitotyöhön. Vaikka sen tietää, että asiat ehkä todennäköisesti selviävät, niin nämä aiheuttavat helposti vähän stressiä ja osa yöunista välillä katoaa silloin, jos asia on kesken. Ei se kuitenkaan niin kamalasti haittaa, jos joku yö menee huonommin.

Eli alkuvuosi ollaan saatu elää varsin seesteistä arkea vain pienine stressin aiheineen. Silti isojakin kysymyksiä on taustalla.




torstai 31. joulukuuta 2020

Elämän palaset

Kulunut vuosi on ollut ihan hyvä. Henkilökohtaisesti ajatellen ylivoimaisesti kurjinta siinä oli rotavirus, joka vieraili meillä maaliskuun alkupuolella. En pitänyt siitä ollenkaan enkä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä yli, mutta tuohonkin tapahtumaan alkaa tulla jo mukavasti etäisyyttä. Mukavinta tässä vuodessa on varmaankin ollut se, että maaliskuun jälkeen ei ole tarvinnut mennä sairastelevien lasten kanssa sairaalaan. Toki monet muutkin asiat ja ystävät ovat lämmittäneet kovastikin mieltä. Jos pitää valita mukavimpia hetkiä vuodesta, niin ne kaikki liittyvät ystävien kohtaamiseen.



Korona-aika on tuonut tietysti jonkun verran epävarmuutta ja ajoittain stressiäkin elämään tänä vuonna, mutta ei nyt mitenkään kohtuuttomassa määrin. Ehkä se on myös yhteisöllisenä kokemuksena helpompi kantaa kuin henkilökohtaiset vastoinkäymiset (jollaiseksi korona ei ole ainakaan vielä muuttunut). Voisinkin sanoa, että tämä on ollut itselle helpompi vuosi kuin jotkut edeltäjänsä, kun kaikki on sujunut tänä vuonna aika hyvin. Toisin sanoen ainakaan koko ajan ei sada niskaan uusia vastoinkäymisiä, mutta eihän tietysti kaikista aiemmista ikävistä kokemuksista ole tosiaan tullut päästyä kunnolla yli, joten välillä ne vaivaavat mielessä. 

Välipäivinä olemme saaneet viettää muutaman päivän mukavaa lomaa puolison kanssa kahdestaan, kun lapset ovat Ilona-jaksolla. Lapsia tuli jo kovin ikävä, mutta kyllä pieni loma tekee hyvää päälle ja parisuhteelle. Loma kului kotoilun merkeissä. Sisälläni asuva pieni kotoilija ei ole pistänyt vastaan.

Kiitollisena Taivaan Isälle ja häneen turvautuen on hyvä siirtyä uuteen vuoteen. Vaikka maailman meno muuntuisi millaiseksi jännitysnäytelmäksi, niin voimakkaimman suojassa ei ole hätää.


 

 





Näistä lomakuvista tulee mieleen, että elämä on vähän niinkuin palapeli. Onneksi sitä ei varsinaisesti itse tarvitse koota valmiiksi, tai no ei ainakaan mahdollisimman nopeasti niin, että saisi ruokapöydän taas vapaaksi syömisiä varten. Aika näyttää, millaisia kiemuroita ja kuvioita siihen muodostuu. Taivaan Isä tietää sen kaiken aikaa.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle! 

perjantai 25. joulukuuta 2020

Hyvää joulua

Joulu on ollut tähän saakka hyvä ja rauhallinen. Ja niin stressitön, kuin toivoa saattaa. Kaikki ovat terveinä. Kaikki asioita, jotka eivät ole ihan joka vuosi toteutuneet. Kyllä nyt on sitten hyvä olla tässä leppoisassa joulussa.








Nyt on joulu. 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.   

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Jesajan kirja 9:1‭, ‬5 FB92

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulun odotusta

Tässä on meidän kaksi kotitonttua.



Jouluna on tiedossa perheaikaa neljästään, ja se onkin oikein mukavaa. Perhepäiviä ei ole ollut ollenkaan liikaa. Toivottavasti kaikki pysyvät terveenä, niin saadaan viettää niin rauhallinen joulu, kuin se nyt on mahdollista. Tekemistähän siinä riittää melkeinpä aamusta iltaan ja joudumme elämään sen aikataulun mukaan, mikä lapsilla on ruuan, veden ja lääkkeiden suhteen. Aikuisille laitetaan jouluisammat eväät. Kääntöpuolena siinä on sitten kuvan mukaista söpöilyä aamusta iltaan. Ovat ne vaan niin iloisia ja söpösiä kultamurusia.

Tänä vuonna meille on tulossa niin sanottu koronakuusi, koska se on hankittu joulunvieton rajoitussuositusten vuoksi eri tavalla kuin yleensä. Ukki on tuonut meille joulukuusen joka ikisenä jouluna tähän saakka, mutta tänä vuonna minä sitten päädyin vapauttamaan hänet tästä diplomitehtävästä ja tilasin kuusen netistä. Sen pitäisi tulla suoraan kotiovelle vähän ennen joulua. Hieman kyllä jännittää jo.

Päiväkodissa lapsilla on ollut monenlaisia tonttumaisia puuhasteluja. Saimmekin juuri kotiin hienot kuvakoosteet syksyn touhuista. Koetin ottaa niistä vielä puhelimella kuvia tähän blogiin.



Milkalla on pari uutta telinettä kokeilussa päiväkodilla. Me vanhemmatkaan emme ole niitä oikeasti nähneet, mutta yllä näkyvä kulmatuoli on kuulemma oikein hauska. Niitä ei enää valmisteta, mutta tämä yksilö oli jostain vielä löytynyt. Tuoli on lattiatasossa ja siinä on lisäominaisuutena pyörät alla, joten Milka pystyy potkimaan jaloillaan vauhtia ja liikkumaan taaksepäin tai mihin nyt sattuukin. Se on kuulemma ollut hurjan hauskaa. Milkalla on paljon potkimisenergiaa, mikä oli tuonut fysioterapeutille mieleen tällaisen idean.

Toinen uusi teline on alla näkyvä kävelyteline. Siinä pääsee tuetusti seisoma-asentoon ja pystyy ottamaan askelia. Tämä on kokeilussa eli ei välttämättä pysyvä ratkaisu, mutta joitain askeleita tällä on ilmeisesti menty. Kuten terapeutti sanoi, niin kaikki pystyasennossa oleminen on hyvää kuormitusta, ja tässä asento on sopivasti vähän erilainen kuin seisomatelineessä. Pikkuhiljaa selviää, onko teline avuksi ja käytössä Milkalla. 



Joulun alla lapset ovat leiponeet päiväkodilla mm. pipareita ja aiemmin syksyllä pullaa. Niistä on kotiin tullut maisteltavaa. Touhuja on yhdenkin päivän aikana niin kovasti, että ylimääräisiä minuutteja ei varmaan paljon voi jäädä. Ulkoilu kuuluu jokaiseen päivään ja lähes aina onnistuu myös seisominen 2 kertaa päivässä. Yleensä myös iltapäivällä on ollut ohjelmassa siskosten yhteistä pötköttelyä jumppamatolla. Sen lisäksi viikkoihin kuuluu kuntoutussuunnitelman mukaiset terapiat (terapeutit käyvät päiväkodilla), kkk-jumppia, askarteluja, maisteluja, tunnusteluja, maalaamista, suihkussa käymistä ja vaikka mitä.






Joulu on jo ovella.