maanantai 13. syyskuuta 2021

Juhlat koulussa

Tänään meillä on 8-vuotias poika. Synttäreitä juhlittiin myös koulussa kavereiden kanssa. Onnellisen näköinen päivänsankari tässä. Mahtavan upea poika hän on.





Pikkusiskokin maistoi juhlan kunniaksi mansikka-punaherukkakiisseliä. Ei kuulemma ainakaan yökkinyt. Kai se oli sitten hyvää.


Kiisselin jälkeen oltiin pesty hampaat. "Aamun" hammaspesu sujuu sekin nyt hoitoryhmässä kummallakin lapsella. Aamuisin on eniten huonoa oloa ja yökkimistä, joten suun sörkkiminen on parempi toteuttaa myöhemmin aamupäivällä. Illalla kotona hampaanpesut sujuvat hyvin.

Yhteistyössä tämä vaativaa erityistä tukea tarvitsevien lasten hoito sujuu parhaiten.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Rakentavimmat hajotusleikit

Päiväkodissa on ollut taas hauskat jutut. Milkalla on siellä painike, jonka avulla on tarkoitus opetella syy-seuraussuhteita. Painikkeen painaminen tarkoittaa, että "LISÄÄ!" ja se on yhdistetty hauskoihin leikkeihin.







Eli kun painaa "LISÄÄ!", pääsee taas hajottamaan uuden tornin.




Milka sai apuvälineeksi myös polkupyörän, jonka käyttöä harjoitellaan päiväkodissa. Joku oli jossain vaiheessa huomannut, että Milkalla on energiaa jaloissa. Sitä voisi käyttää kuulemma johonkin hyödylliseen. Pyöräily ei ole pelkkää hupia, vaan rankkaa harjoittelua. Päiväkodin siloisilla käytävillä on aloitettu. Pyörässä näyttää olevan tukivöitä ja tukia muun muassa selän takana ja päätukikin löytyy. Ei siitä taida ainakaan päästä putoamaan, mutta sen sijaan turhautuminen saattaa toki yllättää.










perjantai 20. elokuuta 2021

Kiitollisuuden ilmaus ja hyvästit kesälle

Kesäloma sujui tänä vuonna suorastaan loistavasti, sillä kukaan perheestä ei sairastunut ja hoitokuviot sujuivat suunnitellusti. Olipa hyvä idea pitää pitkä loma siinä kohtaa kuin se oli.



Myös uusi arki on lähtenyt ainakin näillä näkymin sujumaan oletettua leppoisammin. Meillä on perheessä nyt koululainen, joka tosin käy edelleen pikkusiskon kanssa samassa ryhmässä päiväkodissa.




Muutoksia ja uusia haasteita on täällä kotona aamuisin (ja toivoakseni ei öisin). Nooa tarvitsee aamulähtöön ulkopuolista apua pakkaamiseen ja pukeutumiseen. Mukaan otettavia tarvikkeita on päivittäin aika paljon. Meistä vanhemmista vain jompikumpi pystyy olemaan aina aamuisin paikalla ja hoitaa tällöin Milkan lähtöä. Nooan aamulähtö on hoitunut hienosti päiväkodin työntekijöiden avulla, mutta keväällä päätettiin että homma on siirrettävä Nooan yöhoitajille eli kotihoitofirmalle. Siitä tuli keväällä jonkun verran stressiä eikä vähiten kiireellisen aikataulun takia, jolla muutos piti saada aikaan ja valmistella. Siis koulu vain ilmoitti, että homma ei enää onnistu entiseen malliin muka byrokraattisista syistä. Tyypillisen kummallisista perusteluista huolimatta sinänsä ymmärrettävä päätös, mutta olisi ollut kohtuullista saada edes hieman aikaa asian uudelleenjärjestämiseen. Kaupungilta piti saada lupa yövuoron pidentämiseen ja kotihoitofirman kanssa piti myös keskustella, olisiko tämä mahdollista. Nyt on kuitenkin keskustelut käyty eri tahojen kanssa ja olen laatinut kirjalliset ohjeet ja esittänyt toiveet, miten meillä voisi toimia öisin ja aamuisin. Enään tarvitsee opastaa jokainen yövuorolainen aamun tehtävään sitä mukaa kun heitä tulee vuoroon, eli tipoitellen tässä elo-lokakuussa. Yksi aamu kerrallaan ja tuntuu jo paljon mukavammalta.

Kovasti olen kiitollinen myös yöhoitajille, että he jaksavat ottaa uuden tehtävän hoitaakseen. Nooan yövuorossa joutuu ihan töihin. Nooalla on huonoa oloa ja itkua monesti öisin ja hyvin aikaisin aamulla kakan tuleminen alkaa vaivaamaan, ja niitä joutuu vaihtamaan yleensä 3-4 kertaa. Voi tulla myös oksennus ja sotkua erinäisistä syistä. Nyt yövuorolainen jää vielä puoli tuntia pidemmäksi aikaa taksin tuloon asti auttamaan.

Jos ja kun aamut lähtevät hyvin sujumaan niin uusi käytäntö on varmaan meidän perheellemme tärkeä apu. Toinen vanhemmista pystyy esimerkiksi aamulla lähtemään töihin, työmatkalle tai hammaslääkäriin mihin aikaan vain eli vain toisen meistä tarvitsee olla kotona. Aamulähtöä oli nimittäin samalla pakko siirtää 45 minuuttia aikaisemmaksi, että se saatiin yövuoron yhteyteen. Uusi aikataulu ei tunnu lainkaan tyhmältä ainakaan tällä hetkellä. Nooan nostelu ja pukeminenkaan ei ole enää niin kevyttä hommaa, joten on hyvä että meidän ei tarvitse yksinämme vastata aamuista.

Eniten olenkin kiitollinen Taivaan Isälle. Edessäpäin on varmasti uusia haasteita, mutta "tähän asti on Herra meitä auttanut". Googlasin tuon hengellisissä tilaisuuksissa käytetyn sanonnan, ja sieltähän se löytyikin Raamatusta:
Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.”
1. Samuel 7:12 FINRK

Ehkä minunkin pitäisi pystyttää kivi takapihalle. 



Eräänlainen virstanpylväs on sekin, että me molemmat vanhemmat olemme nyt saaneet molemmat koronarokotteet. On niitä odotettukin, ja vaikka etukäteen olikin jo arveluksia, että se ei välttämättä ole vielä kokonaisratkaisu koronaongelmaan, niin on se kuitenkin tärkeä asia ja välietappi matkalla. Tähän asti on Taivaan Isä meitä varjellut koronaltakin. Me emme ole joutuneet vielä edes karanteeniin, mikä olisi sekin ehkä ollut raskas tilanne meidän perhetilanteessamme. Mielestäni tämä kaikki on Jumalan armoa ja osoittaa hänen hyvyyttään. Ei se ole itsestään selvää, vaikka korona ei ole tässä maassa ehkä yhtä pahasti levinnytkään kuin jossain muualla. Tällä hetkellä se kuitenkin leviää täälläkin monin puolin. Jos me nyt lähiaikoina saisimme tartunnan perheeseen, niin ainakin meillä olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä siitä vähän vähäisemmällä kriisillä. Lapset tarvitsevat joka hetki toimintakykyisiä aikuisia hoitamaan. Rukoilen lasten puolesta, että he saisivat edelleen olla terveinä ja saada myös mahdollisimman hyvää hoitoa.

Tällä välietapilla on aika levollinen olo ja toivon, että voin jatkaakin yhtä levollisin mielin. On aika hölmöä olla huolissaan seuraavalle välietapille selviytymisestä, kun samassa matkaseurueessa mukana on myös Kaikkivaltias. En olisi kuitenkaan päässyt tännekään asti ilman Jumalaa.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Kesätouhuja päiväkodissa

Tässä joitain kuvia lasten puuhailuista päiväkodissa tämän kesän ajalta. Nämä kuvat ovat tulleet tekstiviestillä meille vanhemmille. Koska nyt on kuuma, niin ensimmäisenä kurkataan hellekuvasta, pysyvätkö aurinkolasit päässä. Ja ilmeisesti pysyvät.


Sisko ja sen veli olivat päivänä muutamana päässeet keinumaan.

Aivan alkukesästä ei ollut kumminkaan ihan niin kuuma kuin nyt, mutta hyttyset kiusasivat. Pikkuneiti oli aivan paukamilla hyttysten syötyä hänet. Mutta ulkoiltu on reippaasti.














Helteellä päiväkotipäivät ovat olleet helpotuksia, sillä siellä on ilmastointi. Sisällä päiväkodissa on yhtä ja toista tekemistä riittänyt. Ja suihkuun on myös päässyt vähintään kerran viikossa päiväkodissakin. Suihkun jälkeen laitetaan tietystikin hiukset hyvin.














tiistai 6. huhtikuuta 2021

Wilma-viesti

"Hei!

Lapsesi on otettu oppilaaksi Huhtasuon yhtenäiskoulun vaativan erityisen tuen toiminta-alueittain järjestettävään opetukseen 1.vuosiluokalle. Opetus järjestetään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteisessä vaativaa erityistä hoitoa tarvitsevien lasten ryhmässä. Päätöksen voi lukea kokonaisuudessaan Wilmassa hakemukset ja päätökset -välilehdeltä.

Koulu alkaa keskiviikkona 11.8.2021."

Jännittävää! Ylläoleva tosin tarkoittaa, että Nooa jatkaa nykyisessä ryhmässään, missä Milkakin on mukana. Suuria muutoksia ei siis liene luvassa ja se on erityisen hyvä niin. Mutta pitäisiköhän sitä kuitenkin jo alkaa laskemaan päiviä koulun alkuun?!




Nooa muuten kävi eilen isi-parturissa ja sai kevättukan.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten kerroin sairastelukuulumisia ja bloggauksen lopussa oli mielestäni jotenkin puhutteleva ovikuva keskussairaalan lastenosastolta. Se kuva jotenkin puhuttelee edelleen.



Kun otin sen kuvan, niin se oli viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen kerta, kun kuljin sen lastenosaston ovissa. Ei ollut energisin ja voimaantunein hetkeni. Milka pääsi seuraavana päivänä kotiin. Lapsilla on ollut viimeisen vuoden aikana kaksi flunssaa, mutta kummatkin menivät niin sujuvasti ohi, että päivystykseen ja sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Meillä oli siis jonkun aikaa sitten vuosipäivä - kokonainen vuosi täynnä ilman yhtään ainuttakaan lastenosastojaksoa!

Oi jospa olisin tiennyt silloin vuosi sitten tuon seikan tulevasta vuodesta, niin siitä vuodesta olisi tullut paljon huolettomampi. Sairaalajaksot ovat aina raskaita, ja varsinkin äkilliset päivystykseen lähdöt. En edes tiedä pärjäisinkö enää päivystysreissussa Nooan kanssa, sillä Nooa on jo niin iso poika. Ainakaan vuosi sitten en mielestäni pärjännyt vatsatautisen pojan kanssa, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Ja voi se asia olla päinvastoinkin. Noita päivystykseen lähtöjä on normaalisti tullut monta kertaa vuodessa, joskus liiankin monta. En tiedä, miten korona-aikana toimittaisiin, ja toivottavasti ei tarvitse oppiakaan tietämään. 

Viimeisen vuoden aikana on myös ollut vain muutama hassu päivä, kun lapset ovat joutuneet olemaan poissa päiväkodista sairastamisen takia. Senkin kun olisi tiennyt niin olisi voinut keskittyä huolehtimaan kauempana tulevaisuudessa olevia asioita!

Kyllä tässä on ollut nyt kovasti syytä juhlaan. Lisäksi Milka täytti pari viikkoa sitten neljä vuotta ja on nyt jo niin iso ja ihana tyttö että sitä voi vain ihmetellä ja ihailla.

Milkan synttärit ollaan pystytty viimeksi viettämään "normaalisti", kun hän oli 1-vuotias. Seuraavilla kahdella kerralla meillä oli vatsataudit. Tänä vuonna sitten meni paremmin, vieraitakin oli kaksi, mutta ei sekään aivan normaalia ollut. Tänä talvena on voinut olla iloinen siitä että vatsataudit eivät ole koputelleet ovilla eikä ikkunoilla.








Viimeiset kuvat ovat tämän päivän "sohvakirkosta". Kevättalvella me olemme Milkan kanssa seuranneet jumalanpalveluksia levitetyltä sohvalta käsin, sillä tämä pyöriäinen ei pysy sylissäkään juuri paikoillaan. Nooalla on ollut sunnuntaiaamupäivisin omat touhunsa hoitajan kanssa, kun taas isi on ollut yleensä työn puolesta kirkolla paikan päällä.

Ei tämä elämä nyt helpoltakaan tunnu, mutta ihan suhteellisen hyvin kyllä on mennyt.

Keväisemmät säät piristävät! On niitä odotettukin. 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Mikä se on?

Mikä se on? No se on korsetti! Tässä kuvassa se on ensimmäistä kertaa Nooalla päällä kotona.




Korsetti on apuväline, jota käytetään skolioosilapsilla tulemaan asentoa ja parantamaan oloa. Skolioosi on selkärangan kiertymää, tai jotain sinnepäin. Tämä korsetti on kuulemma pehmeintä mahdollista materiaalia, mutta ei se kyllä nyt ihan kamalan pehmeä silti näin maallikon mielestä ole. Hieno se kyllä on!

Korsetin käyttöä tarvitsee nyt opetella, mikä koskee meitä aikuisia, ja totutella, mikä koskee Nooaa. Ensimmäinen kokeilu sujui ihan hyvin, kun viihdytin Nooaa koko ajan iloisilla lauluilla ja jutuilla. Pari pulautusta siinä tuli, ja aloinkin heti miettimään, että lisääkö puristava korsetti oksentelua. Toivottavasti se oli vain totutteluongelmaa.

Tällä viikolla korsettia on kokeiltu terapeutin opastuksella myös päiväkodilla. Se on siellä myös sujunut kuulemma hyvin ja ilmeisesti myöskään oksennuksia ei ole tullut.

Korsettiasia on aiheuttanut pähkäilyä siitä, mitä vaatteita korsetin kanssa pystyy käyttämään. Korsetin alla tarvitsee olla joku vaate, ja lisäksi letkuruokinnan täytyy onnistua. Korsettiin voitiin tehdä aukko peg-napin kohdalle, mutta Nooan peg-aukollisissa tarmokas-bodyissa aukko ei ole suoraan pegin kohdalla vaan ylempänä. Loppujen lopuksi bodyn aukkoa pystyi kuitenkin venyttämään ja letkun sai ulos, kuten kuvassa näkyy. Se on ainakin yksi tapa, mikä vaikuttaisi onneksi toimivan. On mukava ettei tarvitse ainakaan nopealla aikataululla uusia vaatekaapin sisältöä.




On myös mahdollista hankkia hihattomia aluspaitoja, joihin tehtäisiin reikä pegin kohdalle. Korsetti tulisi aluspaidan päälle ja sen päälle tulisi vielä toinen paita, jonka tulisi ehkä olla aika väljä tai iso. Tässä vaiheessa tämä tuntuu vielä hankalammalta ja myös hikisemmältä ratkaisulta. Aika varmaankin näyttää.

Eipä minulla muuta tällä kertaa. Paitsi että olen niin ylpeä näin hienosta pojasta!