tiistai 15. marraskuuta 2022

Pysäkillä, olkapäällä

Eilen oli sairaslomani viimeinen päivä. Olin viisi viikkoa poissa töistä ja siitä ensimmäiset kaksi viikkoa olin "sairaslomalla" myös omaishoitoon liittyen, kun Milkalle järjestyi siinä ylimääräistä hoitoa Ilonassa - kun itse sitä kysyin. Milka oli siis ylimääräisellä Ilona-jaksolla kaksi viikkoa ja niistä jälkimmäisellä viikolla oli Nooakin mukana. Omaishoidosta ei ole kovin helppoa saada sairaslomaa, mutta nyt se järjestyi tuolla tavalla.

Tämä siksi, että oman jaksamisen rajat tulivat lopultakin vastaan. Pysäkki, romahdus, stoppi, tai miten sen nyt haluaakin ilmaista.




Työterveydessä täytin työuupumuskyselyn liittyen omaishoitotyöhön, jota ajatellen lomakkeen kysymyksiä ei suinkaan ollut suunniteltu, mutta työ kuin työ. Kyllä se varmaan ainakin suuntaa antava tulos oli ja pisteet osoittivat keskivaikeaan työuupumukseen omaishoitotyön osalta. Omaan palkkatyöhön liittyen ei pisteitä tullut, vaikka siitä jouduinkin olemaan pois tuon uupumuksen takia.

Ei minua mielestäni niinkään lasten äitinä oleminen väsytä, vaan kaikki se ylimääräinen asioiden tulva, mitä tilanteeseen on kietoutunut ja joita jatkuvastikin on. Tässä on nyt mennyt 9 vuotta jo melkoisen eriskummallisissa kiemuroissa, joten kyllä sen huomaa hyvinkin selvään, ettei sitä jaksa yhtään samalla tavalla kuin niinä ensimmäisinä vuosina. Monia takavuosien aikana olleita vastoinkäymisiä en ole voinut kuvailla täällä blogissa eri syistä, mutta kaikenlaista pientä ja suurta harmia on ollut aika jatkuvasti niiden asioiden lisäksi, jotka vaan pitää hoitaa.

Ja nyt taas siis vaikeuksia, vaikka vähän erilaisia kuin aiemmin. En tiedä miettiikö joku, mitä Jumala sitten on tehnyt, eikö hän pidä omastaan huolta? No, todellakin pitää! En tiedä miten osaisin kertoa siitä, mitä Taivaan Isä on minulle tänä vuonna tehnyt. Hän on antanut niin ihmeellistä läheisyyden aikaa itsensä kanssa, etten olisi sellaista osannut ikinä kuvitellakaan, vaikka olen kulkenut Jeesuksen seurassa jo noin 30 vuotta. 



Tuo ihana aika alkoi jo keväällä, mistä yritin muutaman sanan sanoa tässä äitienpäivän postauksessa. Sen lisäksi että Jumala on aina ollut lähelläni, niin nyt hän antoi minun myös tuntea sen aiempaa selvemmin. Se on kuin taivas laskeutuisi minun sotkuiseen asuntooni joka ikinen päivä, tai ei vain kerran päivässä, vaan aina, kun minä itse ehdin vähän pysähtyä ja olla hänen kanssaan. Aluksi eli tuolloin viime keväänä taisin itse olla enemmän äänessä, rukoilin paljon ja silloin Jumala kosketteli minua ihmeellisesti, monesti ulkona luonnossa, mihin lähdin juttelemaan hänelle. Olin aivan niinkuin rakastunut nuori tyttönen. Kyseessä ei vain ollut kukaan ihminen, vaan itse Jeesus. Tiesittekö, että hän haluaa jatkuvasti syvenevään suhteeseen ihmisen kanssa? Kuulin kesällä jonkun sanovan noin, ja olen kyllä itse kokemassa juuri sitä, vaikkakin se tuntuu vasta opettelulta. Itse asiassa toukokuun lopussa menin meidän seurakunnassa kertomaan näistä asioista kaikille sellaisessa todistuskokouksessa, jossa kuka vaan sai mennä jotain kertomaan, ja olin sen kertomuksen loppuun laittanut rakkaudentunnustukseni Jeesukselle. Minusta tuntui, että hän halusi kuulla siitä julkisesti, ja minun oli se tehtävä, niin rakastunut minä olin ja olen vieläkin. Puhujan pönttöön meneminen tuntui vähän samalta kuin olisi alttarille kävellyt tunnustamaan rakkautensa. Jännitti niin että hirvitti, mutta odotin sitä innoissaan. Ja sen jälkeen oli niin ihanaa sitten.

Päätin myös, että haluan antautua Jumalalle kaikin tavoin. Kerroin hänelle, että mitä ikinä hän haluaa minulle tehdä, niin haluaisin sitä itsekin, vaikka se sitten olisi aluksi pelottavaa tai jännittävääkin - eikä vain sen minun tähän mennessä sisäistämäni jumalakäsitykseni mukaisesti, vaan mitä hän itse haluaa kaikilla kolmella persoonallaan (Isä, Poika ja Pyhä Henki).




Joskus kesälomalla tuo Jeesuksen ja minun yhteydenpito sai kuitenkin vielä erilaisia sävyjä. Hän oli koskettanut minua aiemminkin kun rukoilin, esimerkiksi niin, että tulin yhtäkkiä käsittämättömän iloiseksi, hymyileväksi ja nauravaksi vaikka omassa elämäntilanteessa olin muutoin väsynyt ja ihan lopussa. (Raamatussa kerrotaan siitä, että Jumala voi antaa taivaallista iloa. Esim. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Psalmit 34:6 FB38) Mutta kesälomasta alkaen Jumala on kosketellut myös vielä konkreettisemmin, niin etten usein pysy edes paikallaan, vaikka en itse ollut aikonut mitään tehdä. Se ei ole mitään pelottavaa, vaan vain ihanaa. Tämä tällainen alkoi sen jälkeen, kun aloin kysymään Jeesukselta päivittäin, täyttäisikö hän minut Pyhällä Hengellä, mistä raamatussa myös puhutaan. Ja niin Jumala aloitti jo kesällä tällaisen yhteydenpitotavan, että hän koskettelee minua niin selvästi, ettei edes näin hitaalle keskisuomalaiselle jää epäilystäkään, onko hän siinä lähellä vai ei. Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut edes jaksaa rukoilla tai sanoa mitään, vaan vain mennä hänen luokseen (esim paikkaan, johon yleensä menen lepäämään). Monesti rukoukseni onkin, että haluaisin taas tulla syliisi lepäämään. Ja hän on aina valmiina odottamassa, ihan joka kerta. Joskus tuntuu, että hän ei jaksa odottaa, että minä olen valmis, vaan aloittaa jo aiemmin tai sitten kutsuu ja houkuttelee, että tule taas luokseni. Tietysti siinä jutellaan myös, minä juttelen Jeesukselle sanoilla tai mielessä. Jumala puhuu raamatun lisäksi myös välillä ajatuksissa, ja tietysti on tärkeää muistaa että voin ymmärtää hyvin helposti väärinkin. Joka tapauksessa sitä kautta olen saanut uutta jaksamista ynnä muita hyviä asioita.
Minusta on ihanaa, että Jeesus aloitti tämän läheisyyskäsittelyn jo hyvissä ajoin kesällä niin, että se oli minulle tuttua, kun tuo romahdukseni tapahtui lokakuun alussa. Silloin en olisi ilman tätä selvinnytkään.




Tämä kuvaus voi tuntua melko hämmentävältä ja ymmärrän sen kyllä hyvin, mutta ajattelin näistä kokemuksistani jotain kertoa, koska ne liittyvät niin vahvasti tähän elämäntilanteeseen. En varmaan itsekään näitä asioita kunnolla ymmärrä, vaikka niitä on itselleni tapahtunut. En kuitenkaan usko, että olen päästäni aivan niin sekaisin, että olisin keksinyt itselleni edelläkuvatunlaisen mielikuvitusystävän. Kyseessä on kuitenkin vain uupumus ja itse ainakin koen että maalaisjärkikin on edelleen pääsääntöisesti tallella. Jumala on todella olemassa ja hyvinkin elävä, ja välillä hän nähtävästi toimii ihmeellisillä ja hämmentävilläkin tavoilla. Hän tietää, millainen tapa on kenellekin juuri se paras, eikä hän tee mitään ilman lupaa. Ilman Jeesusta en olisi mitenkään selvinnyt taaskaan näistä viimeisistä kuukausista tai viikoista. Ja kuten on tullut aiemmin jo mainittua, niin meidän perheessä ei ole oikein varaa kummankaan vanhemman olla poissa pelistä, koska lasten hoidossa tarvitaan koko ajan kahta aikuista. Nyt olen kuitenkin saanut huomata, että Jeesus, tuo Hyvä Paimen, tietää sen hyvin, ja hän kantaa itse minua sylissään niin kuin pikku karitsaa ja pitää myös perheestäni huolen.

Tuo mielikuva Jeesuksesta lampaiden paimenena on tuttua raamatusta ja pyhäkoulusta, ja sopii tähän niin hyvin, esimerkiksi:
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
Hesekiel 34:15‭-‬16 FB38



Ps. Voisin (jos jaksaisin) kirjoittaa toisen kertomuksen siitä, miten Jeesus - Hyvä Paimen on hoivannut ja auttanut kipeän jalkani ja selkäni kanssa, mutta jaksaminen ja ehtiminen on mitä on. Joka tapauksessa, ne eivät ole ainakaan nyt kipeät.

torstai 4. elokuuta 2022

Kesän touhuja

Tässä muutamia kuvia kesän ajalta lasten touhuista päivähoidosta ja kotoa. Kesä on mennyt oikein hyvin ja terveenä, mistä suuri kiitos Taivaan Iskälle.




























tiistai 31. toukokuuta 2022

Mallitytöiksi ja -pojiksi

Pari viikkoa sitten lasten päiväkotiryhmä teki Maliken kanssa apuvälineretken. Siellä testailtiin samalla Maliken apuvälineitä, jotka mahdollistavat erilaisia harrastuksia myös liikuntavammaisille lapsille.




Sairaanhoitopiirin apuvälinepalvelun kautta saa normaalisti vain normaalissa arjessa tarvittavat apuvälineet, mutta ei yleensä esimerkiksi harrastusvälineitä. Sen takia Malike esittelee sitten näitä aktiivisempaa elämää mahdollistavia välineitään päiväkodeissa.



Kun lapset olivat retkellä niin meille tuli sieltä puhelu valokuvauslupiin liittyen. Eli saisiko meidän lasten kuvia käyttää muun muassa oppaaseen, jossa kerrotaan vaikeasti vammaisille lapsille varhaiskasvatukseen soveltuvista toimintavälineistä. Ajattelimme, että myönnetään lupa, koska tekeehän Malike ihan hyvää työtä pitäessään lasten asiaa esillä.





Tässä jutussa näkyvät kuvat, jotka saimme myöhemmin itsellekin ihasteltaviksi.



Malike jätti myös tuollaiset kahdet erilaiset maastorattaat lasten ryhmälle kesän ajaksi lainaan. Niillä oli kuulemma hyvä mennä maastossakin.

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Kiitollinen siunattu onnellinen

Ensimmäinen kuva on otettu jo eilen, joten äidin ei varmaan tarvitsekaan näkyä kuvassa. Näteimmät etualalle!



Pari kuvaa myös tämänaamuisesta lahjojen vastaanottamisseremoniasta. Äiti siis haki paketit, mitkä olivat aiemmin löytyneet koulurepusta, ja näitä sitten vähän ihmeteltiin.






Kiitollinen Taivaan Isälle näistä ihanista jälkikasvulaisista!




Viime viikkoina allekirjoittanut äiti on saanut olla Taivaan Iskän erityisen hellässä hoidossa. Talvi oli aika raskas, mutta sen jälkeen tuli ilo. Ja kevään tulokin on ihanaa. Sen takia siis tämmöinen raamattukatkelma tähän kevääseen:

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee Jumalassani, sillä hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan. Olen kuin sulhanen, joka kantaa papin tavoin juhlapäähinettä, ja kuin morsian, joka on kaunistautunut koruillaan. Niin kuin maa työntää esiin versojaan ja puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin saattaa Herra, Herra, versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.
Jesaja 61:10‭-‬11 FINRK




Hyvää äitienpäivää kaikille muillekin äideille ❤️

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Pakkosairaalapullat

Tämä pieni 5-vuotias mussukka sai olla rauhassa sijaishoidon jaksolla, kun kaikki muut perheenjäsenet joutuivat lähtemään sairaalajaksolle Taysiin. Hyvä, että Milkan ei tarvinut lähteä mukaan. Milka tykkää sairaalakäynneistä ehkä kaikista vähiten.




Nooalla oli viime viikon ohjelmassa kaksi yötä Taysissa ja ruokatorven tähystys. Tällä kertaa ruokatorvi näytti kuulemma oikein hyvältä. Siinä ei näkynyt mitään, eli näkymä oli sellainen kuin kuuluukin. Lääkitys on siis nähtävästi auttanut EoE:iin ja lääkeannos voitiin myös vähentää puoleen. Koepalojen tuloksista nähdään tarkemmin, onko ruokatorvessa vielä eosinofiileja.

Nooalle tehtiin jaksolla myös EEG- eli aivokäyrätutkimus. Siinä laitetaan sellainen reiällinen myssy päähän ja jos siitä olisi tullut otettua kuva, niin sen olisi voinut laittaa todistusaineistoksi blogiin. Nyt täytyy mennä pikkusiskon kuvalla. Aivokäyrässä ei näkynyt epilepsiaa, vaikka jotain kummallisuuksia olikin. Tutkimus meni hyvin, ja yllätykseksi Nooa nukahti sen aikana, mikä oli mittauksen onnistumiselle tärkeä asia.

Edeltävällä viikolla meidän olisi pitänyt käydä molempien lasten kanssa Taysissa aineenvaihduntapolilla, mutta se peruuntui flunssan takia. Lääkäri kävi kuitenkin osastolla olon aikana katsomassa Nooaa ja verikokeet saatiin otettua. Mukavana helpotuksena myöskään Milkan ei tarvitse lähteä enää erikseen Taysiin polille. Riittää, kun verikokeet otetaan täällä Keski-Suomessa. Milkasta pitäisi siis ottaa taas paljon verikokeita ensi torstaina sairaala Novassa. Se on pienempi paha, mutta senkin reissun ja näytteenoton sujuvuus on silti huolenaiheena.

Verikokeiden jälkeen kalenterissa olisi seuraava sairaalapäivä jo huhtikuun alussa, mutta saa nyt sitten nähdä, miten siinäkin sitten käy. Sitten sen näkee. Se on vuosittainen käynti lastenneurologian polilla. Päivän aikana tavataan eri työntekijöitä ja viimeisenä neurologi. Puhutaan kaikki perheen asiat läpi. Ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna, niin ovat jo pelotelleet. Lasten kuntoutussuunnitelmat tehdään, että heille voidaan hakea terapiat ensi vuodelle. Kökkö homma, jos päivä peruuntuisi ja terapioihin tulisi sen takia pitempään taukoa.

perjantai 31. joulukuuta 2021

Rukous uudenvuodenaattona

Kaikki hyvä, mitä minulla on, on tullut Sinulta, Kirkkauden Isä.

Kaikki hyvä, mitä olen koskaan tehnyt, on tehty Sinun avullasi.

Kaikki se paha ja itsekäs, mitä olen elämässäni tehnyt, on Sinun edessäsi sovitettu ja anteeksi annettu -
Jeesuksen kuoleman tähden, kun hän kärsi rangaistukseni -
etkä Sinä enää muistele sitä.

Vaikka meidän pahuutemme seuraukset ovat vielä maailmassa ja vaikka niistä pahin, kuolema, tekee jatkuvaa tuhoaan, niin sillä ei ole enää valtaa minuun -
Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden, kun hän voitti kuoleman vallan -
ja koska Sinä olet ottanut minut suojaasi.

Sinä, Herra, olet suuruudessasi mittaamaton, olet kunniassasi ja kirkkaudessasi ylivertainen, eikä Sinua voi verrata mihinkään.

Sinä olet maan ja taivaan, syvyyksien ja korkeuksien, avaruuden ja ajan hallitsija.

Silti Sinä katsot vaivaisen ihmisen sisimpään.

Pelasta meidät, Herra! Käännä sydämemme Sinun puoleesi ja anna meidän löytää turvamme Sinussa.




perjantai 12. marraskuuta 2021

EoE

Syyskuussa olimme Nooan kanssa TAYSissa refluksitutkimuksissa. Nooalla on aina ollut refluksityyppisiä oireita, mm oksentelua. Lääkäri ehdotti tutkimuksia viime keväänä, kun kerroimme, että Nooalla oli taas ollut enemmän itkuisuutta öisin. Yksi mahdollinen syy kipeydelle olisi refluksi. Kun sitten olimme tutkimuksissa, niin ruokatorven pH-mittauksessa ei kuitenkaan havaittu happojen nousua vatsasta eli refluksia 24h mittauksen aikana. Nooalla ei siis ole refluksitautia.

Sen sijaan Nooan ruokatorvessa nähtiin tähystyksessä juosteita. Koepalavastauksista vahvistui, että kyseessä on eosinofiilinen esofagiitti (EoE), joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin refluksitaudissa. Se on oma sairautensa, ja se voidaan todeta vain tähystyksellä. Samoin on aina tehtävä tähystys, että voidaan tietää, onko hoito auttanut. Seuraava tähystys on maaliskuussa, kun hoito aloitettiin tässä syksyllä.




EoE:n oireista kerrotaan Refluksilapset- nettisivuilla seuraavaa:

Eosinofiilisen esofagiitin oireet muistuttavat paljon refluksitaudin oireilua. Oireita voivat olla närästys, pahoinvointi, oksentelu, syömis- ja nielemisvaikeudet, tunne ruoan takertumisesta kurkkuun, ruokahaluttomuus, vatsakivut sekä näiden aiheuttamat nukkumisvaikeudet, käytösoireilu sekä muu kivuliaisuus. Happosalpaajilla saatu vaste on yleensä huomattavasti heikompi kuin refluksitaudissa. Eosinofiilinen esofagiitti vaikuttaa usein hyvin laajalti potilaan arkeen ja elämänlaatuun.

Oirelista kuulostaa hyvinkin tutulta Nooan kohdalla.

Nooalla hoitona on aluksi oma tuttu refluksilääke Nexium, joka on juurikin happosalpaaja. Sitä annetaan aiemmasta poiketen nyt joka päivä. Aiemmin se meni kuureina vain puolet ajasta. Hoito aloitetaan Nexiumilla sen takia, että Nooa ei pystyisi ottamaan nieltäviä kortisonivalmisteita.

Nooallahan oli vauvaiästä alkaen vaikeaa oksentelua ja itkuisuutta. Varsinkin itkuisuuteen tuli apua silloin kun perustauti selvisi ja ruokavaliohoito aloitettiin. Myöhemmin oksentelukin on vähentynyt paljon. Nooan tämäntyyppiset oireet ovat siis varmaan pitkälti johtuneet hänen perustaudistaan.

Juttelin lääkärin kanssa siitä, mikä EoEn rooli on Nooalla. Lääkäri kertoi EoE:stä, että sitä ei ole Nooalla voinut olla alusta asti, koska se olisi muuten edennyt jo pitemmälle. Se on nyt kuulemma vasta lievässä vaiheessa. Pitkällä aikavälillä EoE voisi aiheuttaa ruokatorven ahtaumaa. Ei ole tietoa, onko se aiheuttanut vielä mitään oireita Nooalla. Mutta on myös mahdollista, että se on aiheuttanut jotain myöhemmistä oireista ja toki toivomme, että sen hoito helpottaisi jotain nykyisistä oireista. Tärkeää oli, että se havaittiin ja voidaan yrittää sitä hoitaa ja estää etenemästä.