tiistai 20. helmikuuta 2024
Uintipäivä
Koulussa ja eskarissa oli tänään taas uintipäivä. Milka pääsi nyt ensimmäistä kertaa uimaan ja hyvin meni. Milka on aiemmin ollut kyllä ammeessa mutta ei isossa altaassa. Aluksi oli vähän itkettänyt, mutta sen jälkeen kivaa oli!
sunnuntai 18. helmikuuta 2024
Muuttolinnut
Nyt eletään meidän hibch-perheessä jännittävää aikaa. Lapset ovat muuttamassa pois kotoa ja niin sanotusti lennähtävät pois pesästä. Viime tarinoinnin yhteydessä kerroin, että Nooa muuttaa talven aikana Kultasiipeen. Sen suunnitelman mukaan Milka olisi jäänyt vielä kotiin asumaan ja lapset olisivat joutuneet eroon toisistaan. Viime viikolla saimme kuitenkin tiedon, että Milkalle on kuin onkin vapautunut myös paikka Kultasiivestä. Lapset pääsevät näin ollen muuttamaan yhtä aikaa. Heillä on Kultasiivessä myös ihan vierekkäiset huoneet. Kiitos tästä Taivaan Isälle.
Viimeisen vuoden olemme odottaneet lapsille kodin ulkopuolelta pysyvää asuinpaikkaa. Kun minä sairastuin, niin Milkalle jouduttiin järjestämään vuorokauden ympäri hoitaja kotiin. Lisäksi on ollut Ilona-jaksoja noin puolet ajasta, jolloin olemme saaneet kotiin rauhaa. Minä en ole siis joulua lukuunottamatta hoitanut lapsia juurikaan kokonaiseen vuoteen. Hoitajien jatkuva läsnäolo meidän suhteellisen pienessä asunnossamme on tuntunut todella kuormittavalta ja se on häirinnyt toipumistani. Isä taas on joutunut hoitamaan melkein kaikki lasten asiat ja myös sairaalakäynnit yksinään. Viimeinen vuosi on siis ollut sellaista aikaa, minkä halusimme luokitella väliaikaiseksi ratkaisuksi. Jo vuosi sitten lapsille tarjottiin paikkoja eräästä lasten hoitokodista Saarijärveltä, mutta se oli pitkän matkan takia pois laskuista. Onneksi nyt on järjestynyt paikat kuitenkin kohtuullisen nopeasti Kultasiipeen, joka on tässä lähellä.
Muutto on jo kolmen viikon päästä maaliskuun 12. päivänä. Minä en vielä kestä oikein mitään stressiä ja kun saimme tiedon, että molemmat lapset pääsevät muuttamaan, niin ahdistuin suunnattomasti koko muuttoasiasta ja menetin myös yöunet. Tuntui niin mahdottomalta saada kaikki järjestelyt tehtyä. Lapsilla on todella paljon välttämätöntä tarviketta, jotka pitää pakata, siirtää ja purkaa saman päivän aikana sillä välin kun lapset ovat koulussa. Lisäksi Kultasiiven hoitajat eivät vielä ole juuri meidän lapsia hoitaneet, joten heitä voi joutua aluksi auttamaan alkuun. Kaksi Kultasiiven hoitajaa on tuttuja Ilona-jaksoilta. Nyt on pahin stressi jo helpottunut ja valoa näkyy tunnelin päässä. Saimme esimerkiksi tiedon, että apuvälinekeskukselta tulee kuorma-auto ja kolme miestä siirtämään lasten isot ja painavat sairaalasängyt ja ehkä samalla menee muitakin apuvälineitä. Paljon on kuitenkin vielä epätietoisuutta, miten kaikki menee.
Kultasiiven työntekijät ovat onneksi myös varautumassa lasten vastaanottamiseen ja he ovat käyneet tutustumassa lapsiin sekä Ilonassa että koulussa. Mahdollisesti he tulevat vielä kotikäynnillekin.
Minä olen stressaamisen lisäksi saanut nimikoitua kaikki lasten vaatteet ja osan lakanoistakin. Kultasiipeen pitää viedä oikeastaan kaikki itse, myös huoneiden kalusteet. Huoneet eivät kuitenkaan ole kamalan isoja, joten ei sinne paljoa mahdu sairaalasänkyjen lisäksi. Kotoa lähtee varmaan myös molempien vanhat hoitopöydät, jotka ovat toimineet työtasona ja laatikostona vauva-ajan jälkeen. Lisäksi olen kirjoittanut vähän lasten hoito- ohjeita valmiiksi, mutta esimerkiksi lasten ruoka- ja lääkeohjelmia ei vielä voi lähettää, koska niihin on tulossa vielä muutoksia ennen muuttoa. Sama koskee lasten ruuanlaitto-ohjeita.
Täytyy vain yrittää luottaa siihen, että kaikki saadaan järjestymään muuton osalta. Alkuvaiheessa varmaan tarvitaan aika paljon yhteistyötä kodin ja Kultasiiven välillä, että kaikki lähtee sujumaan hyvin.
Tämän postauksen kuvat on otettu vajaa vuosi sitten koulun valokuvauksissa.
perjantai 5. tammikuuta 2024
Pikku uimari
Jatkan vielä vähän viime vuoden muistelua, että saadaan kuvia talteen. Keväällä Nooa pääsi koulusta uimaan muutaman kerran. Me vanhemmat emme olleet katselemassa, mutta saimme nämä kuvat muistoksi hauskoista pulikoinneista. Kuvissa Nooa ui Coronarian fysioterapeutti Anun kanssa.
sunnuntai 31. joulukuuta 2023
Nämä olivat ne päivät, jotka eivät minua miellyttäneet
Kulunut vuosi on ollut hyvin vaikea omalla kohdallani. Helmikuussa vointini romahti niin, että jouduin sairaalaan. Se oli totaalinen loppuunpalaminen, joka johtui pitkään kestäneestä vaikeasta perhetilanteesta. Olin sairaalassa kuukauden verran yleissairaalan psykiatrian osastolla. Sitten pääsin kotiin, mutta kotona perhettämme koetteli kaksi sairastelua peräkkäin ja minä en sitä kestänyt vaan jouduin uudestaan sairaalaan, missä olin taas kuukauden verran. Olin valtavan ahdistunut ja kun kotiuduin sairaalasta, ei ahdistus ollut helpottunut.
Lasten hoito piti järjestää uudestaan niin, että minä en ollut vastuussa. Lasten Ilona-jaksoja lisättiin ja kotijaksoilla meillä on aina minun tilalla hoitaja Milkaa hoitamassa. Ilona-jaksoja on nyt noin puolet ajasta.
Söin ahdistukseen lääkkeitä, jotka koukuttavat. Minulla meni temesta-niminen lääke, jonka lääkäri määräsi otettavaksi 3 kertaa päivässä, koska olin niin ahdistunut. Lääke on kuitenkin sellainen, että sitä pitäisi ottaa koko ajan enemmän että olo pysyisi hyvänä, ja jäin siis siihen koukkuun. Tuli suositus, että lääkettä pitäisi alkaa vähentämään jossain vaiheessa. Kun olin kotona, niin lääkäri vaihtoi temestan diapamiin, koska sitä olisi kuulemma helpompi vähentää. Tämä oli kuitenkin lääkäriltä virhearvio, sillä diapam ei ole yhtä tehokas kuin temesta, ja ahdistukseni hyppäsi pilviin ja sain virtsaummen ja jouduin taas sairaalaan. Olin kyllössä vuodeosastolla ja kuntoni meni hyvin rapistuneeksi, koska jouduin vain makaamaan siellä. Lopulta pääsin kuitenkin kotiin ja aloin pikkuhiljaa tehdä kävelylenkkejä. Minulla meni kesällä 5 diapamia päivässä ahdistukseen. Sairaanhoitaja kävi tapaamassa minua kerran viikossa.
Sitten alkoi diapamin vähentäminen hyvin hitaasti. Ohje oli että kahden viikon välein pudotetaan puolikas tabletti pois. Vähentäminen kesti koko syksyn ja minulla oli jatkuvasti ahdistuksen oireita ja vieroitusoireita. Elin vain puoli päivää kerrallaan ja odotin joko päiväunia, kun saisin hetken aikaa oltua sängyssä, tai yöunia. Yöt nukuin hyvin erään lääkkeen avulla. Kävin viikoittain kaksi kertaa sairaalalla, rentoutusryhmässä sekä aikuispsykiatrian polilla tapaamassa sairaanhoitajaa.
Olen ollut suurimman osan vuodesta todella ahdistunut ja se on tuntunut varsinkin fyysisenä. En pystynyt olemaan missään paikoillaan sisäisen levottomuuden takia. Se oli todella väsyttävää, kun ei pystynyt istumaan paikoillaan eikä lepäämään kunnolla. Paikallaan istuminen tuntui tuskaiselta. Lisäksi minulla oli vapinaa ja kehon jännittyneisyyttä ja muutenkin tuskainen olo. Viestien kirjoittaminen oli vaikeaa vapisevien käsien takia.
Sain kuitenkin syksyn kuluessa diapamia vähennettyä ja siinä mielessä vointi meni parempaan suuntaan, vaikka se ei vieroitusoireiden takia siltä tuntunutkaan.
Joskus marraskuulla minulle alkoi tulemaan todella pahoja ahdistuskohtauksia sen lisäksi, että koko ajan oli muutenkin huono olo. Jouduin ottamaan ylimääräistä diapamia, vaikka sitä olin jo saanut vähennettyä huomattavasti.
Ennen joulua kuitenkin todettiin, että osa oireistani johtuu käyttämästäni muusta lääkityksestä ja nyt kun noita lääkkeitä on vähennetty, niin minulle tuli yhtäkkiä hyvä olo. Pystyn taas istumaan sohvalla tai käymään elokuvissa. Sain myös varattua ajan hiusten leikkaukseen, nyt kun pystyn istumaan paikoillaan. Myöskin ahdistus on aivan kummallisesti hävinnyt. Varmaan lääkkeiden aiheuttamat oireet, kuten vapina ja muu epänormaali olo, olivat lietsoneet ahdistuskohtauksia. Olen valtavan helpottunut siitä, että olo parani.
Lääkemuutokset ovat vielä kesken, joten jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. Nyt tuntuu kuitenkin paljon paremmalta. Minulla menee vielä yhteensä yksi diapam ja odotan lääkärin lupaa, milloin saisin jättää sen pois. Luulen, että en tarvitse sitä enää. Mietin myös, koskahan pystyisin palaamaan töihin.
Viime keväänä päätimme puolison kanssa, että lasten olisi aika muuttaa pois kotoa. Se ei ole helppo eikä kevyt päätös, mutta minä en pystynyt hoitamaan ollenkaan lapsia ja lisäksi lasten kotona olo on pahentanut ahdistustani, koska meillä on nyt koko ajan hoitajia lasten ollessa kotona, eikä omaa tilaa ole. Ajattelin, että minulla on oikeus parantua, enkä pysty enää palaamaan samaan elämään, joka toi minut näin perusteelliseen loppuunpalamiseen. Lapsille ei kuitenkaan ole löytynyt lähiseudulta sopivaa hoitopaikkaa. Syksyllä meille kerrottiin, että yksi paikka olisi vapautumassa Tukena Kultasiivessä. Kävimme siellä myös tutustumassa ja suunnitelmana on, että Nooa muuttaisi sinne heti, kun paikka vapautuu. Meillä ei kuitenkaan ole tämän ajankohdasta vielä mitään muuta tietoa kuin, että sen piti olla tämän talven aikana. Kävimme Kultasiipeen myös tutustumassa ja se vaikutti ihan hyvältä paikalta. Huono puoli on, että siellä ei ole Milkalle tilaa vielä pitkään aikaan. Kotitilanne jatkuu siis vaikeana. Puoliso on hoitanut yksin kaikki lasten asiat ja myös esimerkiksi sairaalakäynnit yksin tai hoitajan kanssa.
Toivon koko sydämestäni, että ensi vuosi olisi parempi.
maanantai 26. joulukuuta 2022
Joulukuvia
Taaskin joulu riemuineen
tänne saapui lauluineen
perjantai 23. joulukuuta 2022
Jouluaaton aattona
Mitä ajattelin tänä aamuna?
On niin ihanaa herätä Taivaan Isän sylissä. Hän on lähelläni, Hän on kanssani, ja auttaa. Ajattelin, että Hän täyttää koko huoneen. Tarkemmin ajatellen, ei Hän mahdu tähän huoneeseen, Hän on niin suunnaton. Ei Hän mahdu edes koko maailmankaikkeuteen. Ei Jumalaa voida laittaa mihinkään rajoihin. Aivan niin kuin kuningas Salomo aikoinaan joutui toteamaan: Eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riittäisi sinulle asunnoksi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut!
(1. Kuninkaiden kirja 8:27 FINRK)
Silti Jumala tuli hyvin pieniin rajoitteisiin, kun Hän tuli ihmiseksi. Rajoittamaton, mittaamaton, ihmeellinen tiedossa, viisaudessa, voimassa ja kunniassa tuli äidin kohtuun avuttomaksi alkioksi, sikiöksi ja syntyi yhtä avuttomana vauvana kuin meistä jokainen. Siinä oli Kaikkivaltias hyvin pienessä asunnossa. Vaikka ei Hän mahdukaan mihinkään rajoihin, niin silti Hän voi noin tehdä, ja tekikin.
Hän halusi olla kanssamme. Hän antoi itsensä sitä varten.
Hänen nimensähän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme.
Ei "Jumala meidän kanssamme" tule väkisin kenenkään luo, jos Häntä ei toivota. Mutta Hän kuulee, kun ihminen sanoo: Jeesus, tule luokseni, tule kotiini, tule elämääni. Silloin Hän tulee, sillä sitä Hän haluaa, olla kanssamme.
Eikä Hän tule vain osittain. Hän antaa itsensä kokonaan. Hän osoittaa rakkautensa uudelleen ja uudelleen, eikä vain tipoittain, vaan sylin täydeltä.
Hän on ilon lähde, se suuri ilo, josta enkeli ilmoitti: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapauttaja, joka on Kristus, Herra.
Toivon jouluusi tätä iloa ❤️
torstai 22. joulukuuta 2022
Aatonaatonaatto
Jospa muutaman joulukuvan saisi laitettua tänne blogiin. Tästähän se nimittäin alkaa, kun kuusi on tullut sisälle. Siis se jouluisuus.
Ennen kuusen tuloa lapset tulivat loma-ajan päivähoidosta. Milkan bodyn alla oli piilossa kummallinen punainen kangasmytty, joka sitten löysi tiensä päähän, ja välillä se oli kyllä jalassakin kilisevän kulkusen takia.
Meillähän ei joulupukki käy, eikä mielellään oteta vastaan, mutta tontut ovat sitten toinen juttu. Kuusenkin toi jonkinlainen lakiton tonttu eteiseen asti. Sahaushommiinhan siitä sitten jouduttiin, koska kuusen runko oli aivan liian paksu meidän kuusenjalalle. Mutta nyt se sitten puu jököttää sisällä ja täytyy päättää, menisikö sitä yöksi nukkumaan vai jäisikö olohuoneeseen katselemaan, kun kuusi juo vettä. On se kuitenkin luikittava nukkumaan heti sitten, kun yöhoitajat tulevat lapsille. Yöaikaan sitä haluaa mieluummin olla omissa oloissaan, nukkuu sitten tai ei. Milkalla on onni ja etuoikeus nukkua melkein samassa huoneessa kuusen kanssa, vain oviverhot ovat välissä. En tiedä sitten, tykkääkö hän kuusen tuoksusta ollenkaan niin paljoa kuin äitinsä.
Milkasta oli tänään enemmän kuvia, koska allekirjoittaneella oli Milkan hoitovuoro ja sillä välin kun me teimme Milkan kanssa hänen ruokansa ja keittiöhommat ja otimme tonttukuvia, niin Nooa oli iskän sylissä viettämässä laatuaikaa omassa huoneessaan.
Hyvää joulun odotusta kaikille tontuille, ihmisille, lakillisille ja lakittomille tasapuolisesti.
Lapset olivat muuten nähneet pukin tänään, mutta vain pikaisesti, jossain ulkosalla. Tai ainakin pukki oli nähnyt lapset. Muuta en tiedä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








































