sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Koputus

Yöhoitaja koputti viime yönä meidän makuuhuoneen ovella. Kello oli 1 ja olin nukkunut vasta reilun tunnin. Säikähdin ja huutelin, että olen tulossa. On äärimmäisen harvinaista, että hoitajat tulevat herättämään, joten tiesin, että jotain siellä on nyt sattunut. Ehkä peg-nappi on irronnut vatsasta eikä hoitaja saa sitä takaisin, tai ehkä jompikumpi lapsista on kipeänä ja hoitaja haluaa tietää, mitä tehdään. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin se, että Nooan yöhoitaja oli oksentanut ja oli lähdössä kotiin.

Tähän asti hoitaja ei ole tainnut koskaan lähteä kesken yötä kotiin, vaikka joskus aikoinaan vuoroja on jäänyt kokonaan järjestymättä. Päivystävästä hoitajasta ei nyt ollut apua, kun tilanne tuli keskellä yötä. Onneksi suunnitelma oli kuitenkin valmiina, eli Milkan hoitaja siirtyi Nooan huoneeseen loppuyöksi ja itse hoidin sitten Milkaa lopun yötä, kun Milkalla on yleensä vähemmän toimenpiteitä.

Meillä on olohuoneessa tällaisia tilanteita varten uudehko rahi-varapatja, jota pääsin tai jouduin nyt kokeilemaan. Patja oli kyllä ihan hyvä.

Äkkiherätyksen jälkeen ei ollut kuitenkaan mitään toivoa saada hetkeen unta ja Milkallekin piti vaihtaa yöpullo ja antaa yölääkkeet jonkun ajan päästä 2:15 aikoihin, joten pesin ensin pintoja kloorilla. Myöhemmin kirjoitin vielä hoitofirmallekin sähköpostilla tilannetiedotteen, vaikka ei sitä kukaan taida lukea ennen maanantaita. Milka vähän itkeskeli, mutta rauhoittui nopeasti jatkamaan unia. Nooalla puolestaan alkaa viimeinen yöpullo klo 3:15, joten odottelin, meneekö hoitaja pian hakemaan sitä keittiöstä. Olohuone on hieman rauhaton paikka nukkua. Sen 3:15 jälkeen sain kuitenkin torkuttua jonkunlaista puoliunta ihan kohtalaisen mukavasti, heräten välillä Nooan itkuun tai muihin ääniin. Onneksi kuitenkin loppuyö sujui melko rauhallisesti eikä Milka enää itkeskellyt. Milkan yöruoka loppuu noin 7:20, jolloin täytyy tehdä ruuan lopetukseen liittyvät toimenpiteet.

Aamulla on ollut itselläni huono olo, mutta eiköhän tästä päivästä taas selvitä iltaan asti. Ehkä olen jo hiukan liian vanha yövalvomisiin. Onneksi normaalisti ei tarvitse enää lasten hoidossa valvoa, vaikka unet tietysti katkeilevat usein ääniin ja ajoittain valvon muista syistä. Olen kiitollinen, että meille on järjestynyt molemmille lapsille oma yöhoitaja. Siihen on selvästi tarvettakin jatkuvasti, mutta eihän se tietenkään itsestään selvää ole. Näistä poikkeustilanteista myös selvitään paremmin tässä kahden hoitajan järjestelyssä. Sellaista tilannetta ei luulisi tulevan, että molempien yövuoro peruuntuisi. 

Tässä kesäkuun arkistoista vielä aiheeseen sopiva kuva. Nooa oli viime viikolla jotenkin erikoisen väsynyt ja nukahteli esimerkiksi aamuisin syliin. Muuten Nooa on ollut ihan normaali ja terve. Onneksi kumma väsymys meni ohi. Viime yönä Nooa oli ehtinyt olla vähän aikaa jo hoitajan sylissäkin, joten toivottavasti ei ollut mikään tarttuva pöpö kyseessä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti