lauantai 2. joulukuuta 2017

3. luukku Raamattuun: Kuoleman varjon maassa

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes.9:2

Tämä joulun tapahtumiin liittyvä Raamatun paikka tuli mieleen kuvasta, jonka otin illalla mummilan rappusilla.



Kuoleman varjon laakso lienee itsellekin jollain tapaa jo tuttua seutua. Vaikka ei kuitenkaan läheskään niin tuttua kuin monelle muulle. Kuoleman ajattelemiselta ei kuitenkaan voinut välttyä, kun lääkärit ottivat siihen liittyvät asiat puheeksi jo Nooan ollessa alle vuoden ikäinen. Neurologi kertoi, että pojallamme on äkkikuoleman riski, päätellen siitä, kuinka vaikea liikuntavamma hänellä oli. Myöhemmin muut lääkärit vahvistivat asiaa. "On paljon mahdollista, että voimat loppuvat jossain vaiheessa." "Todennäköisesti kuolee lapsuusiällä. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että elää aikuisikään saakka." Asiaa tuli ajateltua ja prosessoitua paljonkin, mutta jostain syystä en kokenut ollenkaan pelkoa. 

Vertaistukiryhmässä eräs äiti kirjoitti, että lapsen diagnoosin myötä kuoleman pelko muutti heidän kotiinsa asumaan. Niin ei käynyt meille.
Olen ollut kyllä peloissaan monen muun asian takia tässä elämässä ja tiedän millaista pelkääminen on, mutta lapsen kuolemaa en ole pelännyt. Vaikka olenkin sitä ajatellut. 

Sanat eivät voi karkoittaa pelkoa. Mutta ilmeisesti Jeesus voi. Hän on voittanut kuoleman vallan. Ehkä olen saanut kokea jotain sen merkityksestä omassa elämässäni.

Lääkäreiden puheista huolimatta meillä vanhemmilla oli aika vahva tunne, että Nooa ei ole lähdössä minnekään pitkään aikaan. Ehkä sekin on ollut yksi syy, miksei asia pelota. Se ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Myös eräs kauempana asuva ystäväni soitti ja kertoi, että hän oli saanut sanoman Jumalalta: "Nooa kasvaa ja elää." Viesti tuntui jotenkin oikealta ja rohkaisi paljon siihen aikaan. Nooa oli silloin noin 1-vuotias. Nyt hän on 4-vuotias ja vaikuttaa edelleen hyvinkin elinvoimaiselta pojalta. 

En ole juuri kysellyt, mitä lääkärit ajattelevat nykyään Nooan tilanteesta. Ehkäpä enemmän niin, että vointi on ollut hyvin tasaista ja Nooa on pärjännyt odotuksia paremmin ja pitempään. Kuitenkin infektiot on syytä ottaa edelleen vakavasti, sillä niihin liittyy vakavan aineenvaihduntakriisin riski. Jälkitautina tuleva keuhkokuume voisi myös heikentää vointia. Onneksi Nooa ei ole paljoa sairastellut.

Loppusyksystä Nooan yöt ovat kuitenkin olleet taas kovin levottomia. Nooalla on mm.pahoinvointia, joka on haitannut kovastikin rakkaan pojan nukkumista. Se tuntuu kovin kurjalta ja huolettaa. Ehkäpä Nooalla on vain huonompi vaihe menossa ja pian mennään taas parempaan päin. Vai onko sairaus pikkuhiljaa etenemässä. Ehkä löytyy jokin apu, jolla yöt taas helpottuvat.

Jeesus on se valo, joka loistaa kuoleman varjon maahan. Ilman häntä meidän HIBCH-perheellämme ei olisi mitään toivoa. 

posted from Bloggeroid

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti